Blogittaako?

Joskus. Välillä. Ei aina. Jos, niin en saa kirjoitetuksi. Hups.

Ei väkisin.

Tammikuu huljahti sormien välistä ihan *puufff*, ja koska tuntuu että kokoajan teen kaikenlaista ja repeilen moneen suuntaan, päivät vaan vilkkuu silmissä. Kaikkea jännittävää ja uutta ja mystistä tapahtuu kaikkialla, ja olen aika innoissani että mitä tämä 2016 tuokaan tullessaan kun on lähtenyt näin lennokkaasti alkuun!

Tammikuussa:
- Hommani Katko ry:n hallituksessa alkoivat, toimin koulutuspoliittisena- ja kulttuurivastaavana ja lisäksi lippu-upseerina, joten tulevan vuoden aikana minut saattaa löytää järjestömme lipun alta!
- Käytin hävettävän paljon aikaa joululahjaksi saadun pelin, Animal Crossingin pelaamiseen (se on superkivaa ja tulee aina todella zen olo!)
- Pidin elämäni ensimmäisen kunnon paaston, joka kuitenkin tyssäsi n. 4 päivän jälkeen vähän seinään, sillä...
- Pikkuhiljaa paheneva kipeyteni otti vallan
- Tuli kierrettyä hämmentävän monet sitsit ja bileet läpi (toimin myös elämäni ensimmäistä kertaa laulunjohtajana sitseillä, wuhuu!)
- Aloitimme miekkosen kanssa latinalaisten tanssien kurssin
- Osallistuin tiedekunnan opetussuunnitelmatyöhön
- Kokouksia, kursseja, koulutuksia, kokouksia, järjestelyjä...

Tuli tässä vipellyksessä ehkä joku kurssikin suoritettua, ja nyt kurjuuteni jatkuu toivottavasti vihdoin elämäni viimeisellä ruotsinkurssilla. Muuten olen innoissani opinnoistani ja kaikesta jännityksestä jota tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä pakollinen paha pitäisi nyt kitkuttaa läpi. Katsoo jos vaikka tulisi pyörähdettyä täällä raivoisasti avautumassa aina sillointällöin!

Osa meidän hallitusporukasta 2016 edustamassa

Onko mulla edelleen blogi?

Juu. Taitaa mulla olla. Anteeks. Tiedossa lyhyt kuvakatsaus menneeseen.

Äidin kanssa Kosilla oli rentouttavaa ja mukavaa. Gyros + mythos <3

Toinen määränpää oli kaunis Sisilia, Italialle kuuluva upea saari

Seura oli erittäin miellyttävää

Eräs ehkä huikein osuus oli Etna-tulivuoren valloittaminen, WAU

Heti kotiinpaluuta seuraavalla viikolla antauduin täysillä uusien
fuksien tuutorointiin, on ollut todella upeeta!

Osallistuin hyvän ystäväni kanssa myös Zombiewalk Turku tapahtumaan

Klustermus tuo kesän (tavalla tai toisella)

Jokaisella on varmaan omia perinteitä, joista haluaa väkisinkin pitää kiinni ja joista saa suurta nautintoa lähes tottumuksenomaisesti. Minulle eräs tällainen asia on Raumalla vuosittain järjestettävä Klustermus. Rento, ilmaisen sisäänpääsyn hengailutapahtuma, jossa pienet ja innokkaat bändit pääsevät esittelemään puuhiaan samalla kun festivaalikansa voi rauhaisasti picnik-hengessä vaihtaa kuulumisia alueen nurtsilla. Olen ravannut tapahtumassa jo varmaan liki 10 vuotta, ja se on aina kesän alussa se asia, joka lämmittää sydäntäni aivan erityisellä tavalla. Paluu vanhaan kotikaupunkiin herättää muistoja, ja usein väkisinkin tulee törmättyä vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa on mielenkiintoista vaihtaa nopeat kuulumiset.

Muistan miten vuosia ja vuosia putkeen klustermus on omalla tavallaan ollut se tapahtuma, joka käynnistää kesän. Viileiden ja huonojen ilmojen jälkeen kesäkuun alussa oleva tapahtuma on taatulla varmuudella tuonut mukanaan lämpimän kesäpäivän, jolloin on saanut ensimmäiset rusketusraidat näkyville ja elämä on ollut nautinnollista. Valitettavasti viimevuosina tämä luvattu ihanuus on kääntynyt jokseenkin päälaelleen..

Rakkauden kupla

Muutamina viimevuosina on hyvät ilmat vaihtuneet sadekuuroihin. Tälläkertaa hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Aluksi vettä ripsautteli vain hiukkasen, ja naureskelimmekin että kyllä kesä varmaan kuivaa minkä kastelee. Mutta ei, vettä tuli useamman Esterin edestä, ja käyttöön piti ottaa ties millaisia keinoja pienenkin kuivan alueen säilyttämiseksi kehossa, esimerkkinä kuvassa näkyvät huomiovaatteet ja kertakäyttösadetakeista rakennettu (rakkauden kuplanakin tunnettu) suoja. Hemmetin hauskaa meillä silti oli, musiikki kuulosti hyvältä ja koko tapahtuma sai olon haikeaksi: Klustermuksen tulevaisuus on uhan alla rahoituksen karsiuduttua kriittisesti. Vuodesta toiseen ilmaistapahtuman järjestäminen ottaa koville, ja toistaiseksi on epävarmaa, onko pala nuoruuttani (ja elämääni) kuihtumassa. Voi olla, että kävelimme alueelta pois viimeistä kertaa yhdessä </3

Raparperia <3

Järkyttävä saderyöppy kyllä johti seuraavana päivänä upeaan ja pilvettömään keliin *huokaus*. Kesä pyörähti käyntiin päivän liian myöhään. Eräs merkki kesästä on myös raparperi, ihana kirpeän makea virkistäjä. Isoäitini on tavan mukaisesti tuonut minulle annoksen raparperia kun he pappani kanssa vaan malttavat tulla mökiltä kaupunkiin käymään, ja täällä sitä odotetaan kielet pitkänä. Tälläkertaa se muotoutui kakuksi, nam!

Maanantaina lähdin hoitamaan järjestöni asioita, sillä ensivuonna on tiedossa Katkon vuosijuhlat, ja niitä varten pitäisi valita juhlapaikka. Olimme sopineet tapaamisen erään paikan kanssa keskustassa, ja koska minulla oli hyvin aikaa, päätin lähteä matkaan reippaasti jalan. Miten ihanaa onkaan asua Turussa <3 Matkani kulki ensin sirenien tuoksuttaman lähiöalueen poikki, sitten ylpeästi yliopistokampuksen läpi, tuomiokirkon ohi jokirantaan. Olen ehkä ihan hörhö, mutta olen ihastunut tähän kaupunkiin todella paljon! Kuljin monen pienen kaupunkipuiston ja terassin ja muun kauniin paikan ohi ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Juhlapaikkakin vaikutti varsin lupaavalta, vaikka jännityskertoimeni kasvoi huomattavasti kun sain kuulla olevani AINOA henkilö joka järjestöni puolesta on tulossa paikalle toisen henkilön sairastuttua.

Kirjaston ovelta, suoraan jokirannassa
ja kutsuvien terassien äärellä

Parisataa metriä kirjastolta yliopistolle
vastaan tulee tuomiokirkkopuisto

Jotenkin viikonlopun jälkeen olen tuntenut oloni todella energiseksi. Vuju-asioiden hoitamisen lisäksi olen kokenut saavani paljon muutakin aikaiseksi. Päätin pyrkiväni tekemään koko kesän ajan opintoja, jotta voin nostaa opintotukea ja erityisesti jotta pääsen tästä epävarmuuden tilasta. Jotenkin se, että kokoajan mielentaustalla vaivaa ajatus siitä, että jostain pitäisi saada töitä, joita ei ole olemassa eikä varsinkaan tarjolla, raastaa omaa jaksamista erittäin rankasti, ja jatkuvasti on sellainen olo, ettei ansaitse nauttia kesästä ja omasta olemisestaan. Jos jotain työmahdollisuuksia tulee, en niitä tyrmää, mutta nyt kun alustava suunnitelma on kasassa, voin jatkaa elämääni ja luvalla mennä välillä pihalle nauttimaan olostani sen sijaan että jatkuvasti rankaisisin itseäni henkisesti asioista, jotka näennäisesti ovat tekemättä. Tämän kunnaiksi kävin jopa kirjastossa lainaamassa IHAN NORMAALIN KIRJAN ikuisten tenttikirjojen sijaan, sillä koen ansaitsevani kesälomaa. Kesäopinnot voi suorittaa joustavasti koko kesän ajan silloin kun itselleen parhaiten sopii, joten en ihan vielä ala niitä stressaamaan.

Ei ole ollenkaan ihme, että jokiranta on
erittäin suosittu hengailupaikka kesällä

Educarium (ja publicum).
Kesäopinnot kutsuvat

Myrsky tyyntyy

Niinkuin viimeksi sanoin, hyvät ja huonot ajat menevät jatkuvassa aaltoliikkeessä, ja voin onnekseni sanoa, että nyt lähdetään taas vaihteeksi kipuamaan aallonharjaa korkealle. Lähiaikoina varmistui, että huhti-toukokuun vaihteessa meillä on muutto edessä edullisempaan asuntoon, jossa on oma pieni takapiha ja paljon mahdollisuuksia! Olemme pyörineet kauhun ja ilon sekaisissa tunteissa, sillä samalla kun uutta asuntoa odottaa innolla, tuntuu vaikealta ja pelottavalta lähteä vanhasta. Näiden seinien sisälle on kertynyt niin paljon muistoja, että meinaa pieni mieli pakahtua.

Neven mielestä voitaisiin muuttaa joka kuukausi
jos se kerran tarkoittaa uusia pahvilaatikoita

Lisäksi sain tietää tulleeni valituksi ensivuoden tuutoriksi! Olin jo täysin luopunut toivosta asian takia, sillä huomasin etten pääse osallistumaan yhteen pakollisista koulutuspäivistä, ja ilmoitin asiasta valitsijoille etukäteen. Sydän jätti varmaan lyönnin välistä, kun yhtäkkiä iltapäivällä tulikin sähköpostia, jonka aiheena oli "Tervetuloa tuutoroimaan ensi syksyn uusia opiskelijoita!". Hetkeä myöhemmin sain sähköpostin, jossa opo totesi, että he ovat kyllä ottaneet estymiseni huomioon valinnassa, mutta halusivat SIITÄ HUOLIMATTA valita minut <3 Olen aivan intona, enkä tiedä mitenpäin tässä nyt pitäisi olla.

Aina hyvän syyn ilmaantuessa pitää kilistellä!

Hyvää mieltä on lisännyt huomattavasti lievittynyt stressi. Uutisten odottaminen ja tietämättömyys tulevasta asuntotilanteesta on raastanut hermoja yllättävänkin paljon. Lisäksi maanantaina oli deadline ehkä koko lukuvuoden työläimpään tehtävään, esseeseen jota en meinannut saada ollenkaan valmiiksi. Se kuitenkin tuli palautettua, ja nyt olen helpottunut. Keskiviikkona pidin puheviestinnän kurssilla puheen DHMO-huijauksesta, ja sain hetken nauttia siitä tunteesta, kun pääsee huijaamaan suurempaa yleisöä *hih hih hih* . Kurssi loppui siihen tapaamiskertaan, ja nyt koko loppukevään läsnäolopakollisia luentoja onkin enää vain yhden käden sormin laskettava määrä. Alkaa vihdoin tuntua siltä, että voin taas hengittää.

Pizzaa, kolaa ja uutta hot saucea!

Vuoden tunnollisin opiskelia @ TYKS

Täällä on koko edeltävä viikko mennyt kiireelliseen tenttilukemiseen, kun julmasti niitä on kahdelle perättäiselle viikolle sijoitettu. Senpä takia puurtamiseen sovittua taukoa, torstaina järjestettyjä Katkon ja Opexin ystävänpäiväsitsejä, tuli odotettua varsin innokkaasti. Koko torstaille ei muuta menoa oltu sovittu, joten mukavasti oli aamupäivä aikaa lukea tenttiin, jolloin hyvillä mielin illalla saisi keskittyä juhlahuumaan. Juu ei ihan niin helposti.

Vinkki siitä mihin suuntaan tämä
tarina on kääntymässä

Kävin viisaasti suihkussa jo puolenpäivän aikoihin, ettei illalla tarvitsisi alkaa hiustenkuivaimen kanssa kriisissä ihmettelemään mitään. HUOM tästä eteenpäin tarina nyt menee epämukavaksi, viimeinen mahdollisuus lopettaa lukeminen! Suihkun jälkeen kumarruin vielä nostamaan lattialta jotain, kun vasemmassa korvassani oleva rustolävistys jäi suihkunkarmiin kiinni. Ja koska kumarruin vauhdilla eteenpäin, sen ainoa mahdollisuus oli pyrkiä väkisin korvalehteni läpi. AI JUMALAUTA se sattui niin pirusti, ettei mitään järkeä, näkö taisi sumentua pieneksi hetkeksi, ja tipuin maahan huutaen. Kyseessä on siis lävistystappi, joka ei antanut periksi, sillä tapin toisessa päässä on tappia jonkin verran paksumpi pallo, joka pysyy paikoillaan kierteiden avulla. Koitin saada kuvaa tilanteen vakavuudesta peiliin katsomalla, mutta taju meinasi heti lähteä kun koitti seistä, ja veri pulppusi kiitettävää tahtia pois korvasta.

Pohdinnan ja vähtäämisen ja molempien yrittämisten jälkeen tappiosa saatiin korvasta irti, mutta metallinen pallo oli auttamatta jumissa vereslihassa. Koska koko alue oli sen näköinen kuin se olisi väännetty inside-out, ei kotikonstit riittäneet, ja oli pakko lähteä päivystykseen. Jatkuvan puhdistamisen ja desinfioinnin jälkeen verenvuoto oli jokseenkin tyrehtynyt, ja useamman särkylääkkeen jälkeen tuntui taas, että pysyn tolpillani. TYKSin päivystys oli juuri niin perseestä kuin muistin viime kesän jäljiltä, jolloin jouduin sinne murtuneen sormen takia (olen nyt puolessa vuodessa tainnut käydä yhtä paljon päivystyksessä kuin koko elämässäni muuten yhteensä).

Kaksi tuntia, joiden heti aluksi minut erotettiin saattajastani (kiitti vaan, täällähän on tosi mielekästä istua yksin) kuluivat, ja odotushuoneesta oli pyydetty YKSI henkilö lääkärin tutkittavaksi. Tässä on aihe, josta voisin saarnata loputtomiin. Jokapaikassa kyllä kulki hoitajia ja muuta henkilökuntaa, mutta tuntuu ettei itse potilaat olleet kenenkään vastuulla. Vielä tunti, jonka aikana ihmisjono alkoi hieman purkaantua ennen kuin itse pääsin tutkittavaksi (en tainnut olla kovin korkealle priorisoitu). Viimekerrasta oppineena olin kuitenkin pakannut (tunnolliselle opiskelijalle tyypillisesti!) tenttikirjan mukaani, joten täysin turhaksi istuskeluni ei muodostunut! Voi hyvänen aika miten kunnollinen olo siitä tulikaan...

Loppujenlopuksi korva puudutettiin, leikattiin jumissa olevan metalliosan ympäriltä auki ja suljettiin vielä tikillä. Metallipallon sain vielä "muistoksi", ja paremman paranemisprosessin toivossa sain kontolleni n. 5 päivän mittaisen antibioottikuurin. Korva ei ollut tyytyväinen yllättävään viiltoonsa, joten verenvuotoa joutui tyrehdyttelemään hetken jos toisenkin. Tästä kaikesta olin niin hölmistyneen ärsyyntynyt, että koin ansaitsevani vapaa-illan entistäkin enemmän, joten nopean kotonapoikkeamisen jälkeen lähdin sitsaamaan. Ystissitsit olivat hauskat ja nostattivat mukavasti tragi-koomisen päivän tunnelmaa.  Sen jälkeen ei ole kyllä maanantaina edessä oleva tentti enää kiinnostanut, ja olenkin pitänyt ihan itsenäistä, pienimuotoista sairaslomaa. Mun on nyt jo kauhea ikävä mun rustolävistystäni :'<

Kaikesta huolimatta ihanaa ystävänpäivää kaikille ja anteeksi gorentäytteinen julkaisuni!

Tässä vaiheessa olin jo odottamassa kyytiä
kotiin, mutta tunnelma välittyy yhtä herkullisesti!

Seili - Musikaali hullusta rakkaudesta

Ystävällinen ainejärjestömme kulttuurivastaava järjestää jäsenille milloin mitäkin ihanaa pikku piristettä opiskeluarkeen, ja tälläkertaa vuorossa oli Turun kaupunginteatterin esitys Seili, jonne pääsimme livahtamaan opiskelijan lompakkoon sopivaan hintaan. Kaupunginteatteri on korjaustöiden alaisena, joten samalla reissulla pääsin ensimmäistä (hävettää) kertaa käymään Turun uudessa kulttuurikeskuksessa, Logomossa, jonne teatteri on evakuoitu väliaikaisesti. Betoni- ja rautapalkkirakenteet tuntuivat kummalliselta yhdistelmältä kulttuurikeskuksen kanssa, mutta paikkaan oli saatu luotua oma tunnelmansa.

Käsiohjelma on mukava muisto
tuleville vuosille

Näytelmä itsessään oli huumaava. Tarina sijoittuu 1900-luvun alun Suomeen, jossa nuori Sofia karkaa häistään paetakseen isänsä järjestämää avioliittoa. Hän tapaa komean ja suojelevan Johanneksen, ja hetken huumassa rakkaus leimahtaa heidän rintoihinsa. Johannes joutuu kuitenkin lähtemään, ja Sofia jää yksin vieraaseen paikkaan täysin yksin ja rahatta, lohtunaan vain Johanneksen jättämä lupaus tulevasta. Onnettomien tapahtumien kautta Sofia tuomitaan viettämään loppuelämänsä Seilin saaressa, naisille tarkoitetussa valtiollisessa mielisairaalassa.

Kohtaus jossa Sofia matkaa Seiliin
Googlen antimia

Seili on todellinen paikka Turun saaristossa, jonne on sijoitettu tiedettävästi spitaalipotilaita ja joka on myöhemmin toiminut mielisairaalana. On myös sanottu, että mikäli Seiliin on tuomittu, ovat ihmiset tuoneet mukanaan laudat arkkuaan varten, sillä toivoa poispääsystä ei ollut. Palatakseni itse esitykseen, olin täysin kananlihalla useassa otteessa siitä, miten riipaisevan todenmukaisesti näytelmässä osattiin kuvata surua, kauhua, kipua ja kaipausta monen muun tunteen ohella. Musiikki oli kokonaan poimittu suomalaisten naisartistien tuotannosta, ja matkan varrella tuli tuttuja kappaleita mm. Mariskalta, Maija Vilkkumaalta, PMMP:ltä, Chisulta, Jenni Vartiaiselta, Anna Puulta ja monelta muulta. Uskomatonta, miten niin eri ajassa tehdyt kappaleet olikin saat hieman esitystapaa muuttamalla saatu niin sopivaksi satavuotta nuorempaan miljööhön.

Vaikka kyseessä ei ehkä ollut paras näytelmä jonka koskaan olen nähnyt, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kukkaronpohjalla on hieman ylimääräistä, niin ne kannattaa ehdottomasti käyttää lipun ostamiseen. Erikoistehosteiden käyttö, toinen toistaan koskettavammat tarinat "hulluista" naisista ja vahvat tunteet ovat vain alkua tälle teokselle. Riipivät, epäoikeudenmukaiset ja jännitystä kiihottavat kohtaukset jättävät katsojan sanattomaksi ja haikeaksi.

Toinen kuvituskuva googlen kätköistä
Esityksen kuvaaminen oli tietty kielletty

Myönnän. Olen rakastunut teatteriin. Elokuvat eivät koskaan ole yhtä vaikuttavia kuin näytelmät, ja jos vain voisin, kävisin useammin. Hienoille esiintyjille ja taustajoukoille kuuluukin ansionsa mukainen palkkio, mutta aih kun lipun hinnat voivat riipaista opiskelijan arjessa! Kuitenkin lähes poikkeuksetta teatterista lähtiessäni olen täydellisessä hurmiossa, ja vakuutan itselleni, että vaikka se joskus kirpaisee, niin teatterissa olisi vaan käytävä useammin. Nyt saattaa taas kulua pitään ennen kuin pääsen kokemaan mitään vastaavaa, ja olen jo valmiiksi asiasta pahalla tuulella!

Bilekausi alkakoon?

 

Torstaina virittäydyttiin Katkon fuksiporukalla koulun jatkumisen tunnelmiin, ja vietettiin hengailuiltaa yo-kylän kerhiksellä. Oli hauskaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia tuttujen kanssa, ja nähdä niitäkin, jotka koulussa ovat niin eri kursseilla, etteivät tule yliopiston käytävillä kuin sattumalta vastaan. Iltaan mahtui höpöttämisen lisäksi beer bongia, boolia ja muuta pelailua, ja illan päätteeksi suunta kävi kohti Venusta, jossa TuKY, Lex ja TLKS järjestivät Back to School bileet siihen tyyliin, mitä *kröhöm* varakkailta järjestöiltä voi olettaa!

Koko baari oli koristeltu teeman mukaisesti avaruustyyliin, ja pientä ihmistä kummastuttavat 3D efektin luovat koristeet koko yläkerran katossa saivat minut ainakin aivan ymmälleni ja ihastelemaan hullaantuneena! Paikalle oli värvätty myös useita (ilmeisesti) nimekkäitä DJ:tä pitämään tunnelmaa yllä, ja siitä ei ollut pulaa! Oma illanviettoni jäi kirjaimellisesti kuivemmaksi kuin olin olettanut, sillä suurin osa matkalle varaamistani rahoista unohtuivat miekkosen taskuun, jonka passitin alkoholikauppaan puolestani. Hups.

Lähes totaalinen rahattomuus ei saanut kuitenkaan iltaani pilalle, kukkaron pohjalla pyörineet pikkukolikot riittivät narikkamaksuun ja yhteen juomaan, ja päätin keskittyä seuraani enemmän. Jossain vaiheessa sattumalta törmäsin vanhaan yläastetuttuuni, jonka kanssa vaihdoimme pitkät ja lämpimät kuulumiset, pohdimme mitä vanhoista yhteisistä tutuista on mahtanut elämässään tulla, ja miten suurta ylpeyttä vanhat opettajamme (hieman odotuksien vastaisesti) saisivat meistä tuntea, jos tietäisivät mihin on elämä ne pienet murkut vienyt. Loppuillasta kadotin kaikki tutut, joten menin itsekseni tanssimaan ja nauttimaan vielä hieman koristeista (taidan olla vähän vinksahtanut).
Tämän kerran kirjoitusta eivät höystä omat valokuvani, vaan nämä otokset on poimittu tapahtuman sivuilta! :)

Back to School

Joulukuu ja lumi saapuivat jälleen!

Kröhöm. Tässä näitä päiviä vaan pöyrähtelee toinen toisensa jälkeen ohi, ja minä pysyn paikoillani.

Torstaina oli kunnia osallistua puoli-amerikkalaisen ystäväperheen Thanksgiving-juhlintoihin valtavan ruokamässäilyn merkeissä, olen sen jälkeen varmaan ainakin kaksi kiloa paksumpi. Pienenä äiti opetti, että kaikkea täytyy maistaa ja lautanen on syötävä tyhjäksi, ja jos tarjolla on toistakymmentä ruokalajia, on pakostakin ihan ähkylä. Etenkin ku jotkut jutut oli niin hyviä, että sattuvasta vatsasta huolimatta on vaan santsattava.

Perjantaina sitten taas oli tosiaan Katkon pikkujoulut "Suomijuntit teneriffalla" teeman sävyttämänä, ja koska olin ruoka- ja juomaryhmän vastuuhenkilö, suuri osa pikkujouluista meni "kulisseissa" puuroa keitellessä. Kivaa kuitenkin oli, ja jäi hyvä mieli kokonaisuudessaan, saatiin hyvät pirskeet järjestettyä! Yöllä vielä kömmimme yllättävään leffailtaan katsomaan innolla odottamani "How to Train Your Dragon 2", äh <3

Viikonlopun koomasin. Ollaan nyt katsottu hullua tahtia Doctor Whota, mutta nyt vähän harmittaa kun David Tennantin aikakausi meni ohi, nyyh. Olen pelotellut tuota miekkostani aina illalla sänkyyn kömpiessä muistuttamalla weeping angeleista, hihihi. Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, jota vietettiin glögiä hörppien ja maistellen glögi-pannacottaa (turkulaiset, tätä herkkua saa ainakin kupittaan cittarista!). Ostin myös piiiitkästä aikaa oikeaa _karkkia_, yleensä kartan sellaisia, sillä olen henkeen ja vereen suklaasta tehty. Joskus aina kerran vuodessa iskee sellainen olo, että nyt tekisi mieli sellaisia ällöttäviä hedelmä-viinigumeja.

Glögiä, pikkujoulujen haalarimerkki ja niitä pirun
viinigumeja, joiden jäystämisestä on nyt leuat kipeät

Joulun malttamatonta odottelua!

Joulu on mun ihan lempi juhla ja oikeastaan vuodenaika. Kyllä, joulu on enemmänkin vuodenaika ku joku tietty kolmen päivän rypäs. Joulussa on kaikkea, mitä pieni ihminen voi haluta! Maukasta ruokaa saa mätätä enemmän ku napa jaksaa joustaa (paitsi jos on ilkeiden ihmisten pöydässä vieraana, hmh! Olen joskus saanut kommenttia siitä, että "Ompa sulla paljon jouluruokaa lautasella" ja näin usean vuoden jälkeen on vieläkin paha mieli!!), hyvää suklaata, ihania tuoksuja, leipomista, lämpöä, rauhallista oleskelua, lahjojen vaihtamista ja itselle rakkaita ihmisiä nauttimassa yhteisestä ajasta. Joulun kaltaisten päivien pitäisi olla yleisempiä!

Meillä on aina tehty sitä ruokaa mitä halutaan ja mistä tykätään, ei niinkään sitä "mitä nyt kuuluu!!". Meillä kyllä on perinneruokia, joita on tarjolla lähes joka vuosi, mutta niistä on pidetty kiinni siksi, että kaikille maistuu, ei siksi että mummon mummollakin on tätä syöty.

Joulun odotukseen kuuluu lahjojen ostaminen, korttien kirjoittelu, glögin ja muiden kausiherkkujen maistelu, pikkuhiljaa taustalla soivat joulubiisit ja fiilistely. Marraskuun lopulla on aika laittaa koristeita ja joulukuun alussa tutkailla, mitä markkinoita sun muita tapahtumia kaupungista löytyy! Yksi lemppari juttuni ovat myös pikkujoulut! Olen vuosien varrella saanut harmillisen vähän kutsuja mihinkään pikkujouluihin, koska en ole kuulunut seuroihin, yhdistyksiin tai muihin, ja ystävätkin ovat asuneet missä lie. Tänävuonna pidettiin pikkujoulut meillä syöpöttelyn ja pelaamisen merkeissä. Puuroa, joulutorttuja, pasteijoita, glögipäärynöitä ja kinuskia. Siinä hyvä alku juhlinnalle, jouluruokaähky! Pelasimme aliasta suut täynnä vaahtokarkkeja, hotkimme kilpaa snöreä ja tuli kokeiltua eräänlaista lasersotaakin! Juhlinta kesti läpi yön aamun kaksinumeroisille tunneille asti, ja uskoakseni kaikille jäi hyvä ja lämmin mieli illanvietosta.

Tänään olin ensimmäistä kertaa jouluostoksilla, mutta en löytänyt muuta kuin nättejä pakettirusetteja. Autoin tosin isovanhempiani valitsemaan lahjoja sekä itselleni että muille tutuille, joten en täysin hyödytön ollut! Joulukortit hönkivät jo niskaan, postin punainen kuori on ammottanut tyhjyyttä jo useamman viikon! Kyllä minä vielä joskus jaksan tehdä kortit itse.... Tällä viikolla on myös Katkon pikkujoulut, joita kaikki fuksit ovat yhdessä järjestäneet. Pyrin myös viikonlopun aikana jouluostokset round 2:lle jos pääsen sohvalta ylös (kuka jaksaa välittää kirjoitelmien lähestyvistä palautuspäivistä ja nurkan takana mulkoilevista tenteistä).

Ihanaa joulun odotusta <3

Punaista kultaa

Tuo möhkäle on kissa,
edelleen tuhottomasti roinaa eteisessä

Kuvaaja käski kädet pepulle
pöljän näköstä minusta

Ne saapuivat!! Upeat, kauniit haalarimme!

Vitsi olen ihan naurettavan innoissani, muttakun nämä on niin ihanat! Viimevuoden vietin ammattikorkean puolella, ja paistoin kaupungilla ku naantalin aurinko kirkkaan keltaisissa kauhuhaalareissani. Nää on PUNAISET <3 En voisi olla tyytyväisempi.

Jotenkin tässä nousee myös sellainen ylpeys itsestään ja järjestöstään. Hyvä minä, hyvä me! Oi sitä hetkeä kun pääsi näitä sovittamaan! Kastajaiset on ollut ja mennyt, mutta NYT on sellainen olo että ollaan vihdoin yhtä muiden kanssa! Pian ulkoiluttamaan, pliiiis!

Lööppijulkkissitsit @ Marilyn

 Viimeviikolla oli sitsit Marilynissä, se vasta oli kummaa! Tänään sain yhden kokeen taas pois alta, joten pidän vapaata! Jee! Merkkejä! Sormet verelle! Itkua! <3

Oli todella kummallista
sitsata baarissa!

Pieniä vieraita

Meille tuli pieniä vieraita! <3

Kisu

Lilli / Limppu

Lisäksi meillä kävi pieni kummityttö kylässä eilen, joten pieniä vieraita on vaikka ja kuinka paljon! Äitini pienet cihut punkkaavat meillä aina silloin tällöin, tällä kertaa luultavasti pitkän viikonlopun ja alkuviikon :) Mulla on ihan kauhea koirakuume, ja nämä kaksi suloista vanhusta ei siihen kyllä yhtään auta!

Tällä viikolla sitsattiin katkon kisuleiden ja kollien kanssa! Tämä on kyllä hauskaa ajanvietettä ja motivoi jatkamaan loputonta tenttilukemista.. Siitä tämä viikko pääosin onkin koostunut, kirja toisensa perään ja vieläkään ei loppua näy sivuissa.

Katkon Fuksisitsit @ TYYn sauna

Oma paikkani ja päivälliseni!

Nämä kaikki kaunokaiset
ensi tiistaiksi..

Vilisevät päivät

Huh heijaa kun aika valuu sormien läpi ihan varoittamatta! Tässä on pyörähtänyt jo NELJÄS viikko koulua käyntiin, herranen aika tässä tuntee olos ihan eläkeläiseksi. Kiirettä pukkaa luentojen, bileiden ja MUIDEN menojen suloisessa sikermässä, ja eka tentti alkaa jo painamaan niskaan yllättävälläkin raivolla. Huomaan varmaan pian olevani uppoamassa paskaan kun en ole huomannut tarpeeksi ajoissa alottaa hommiani.

Kissa ei ole tyytyväinen siihen,
että ruokkija on jatkuvasti jossain
hölynpölyissä

Viimeviikolla oli se hurja hetki, kun kävin palauttamassa kulkukorttini ja loputkin kiinnostukseni AMKille, eli EROSIN. Haha, ei oo enää mun huoli, takas ei ole ikävä. Ryhmäni oli mitä ihanin, mutta se onkin ainoa positiivinen puoli koko hommassa.. Vuorossa oli myös ihana tapahtuma, Academic Munchies, jossa pääsi maistelemaan herkkuja Indexin alajärjestöjen tiloihin, mitä nyt kukakin oli sattunut leipomaan. Itse testasin pizzaa, suklaamuffinseja, kakkutikkareita ja rocky road palasia, mm <3 Katko järjesti meille fukseille kastajaiset rastikierroksen merkeissä, teemaksi oli valittu lastenkutsut. Söpösti "prinsessamekko" (vanha halloweenasu, oli vielä veriroiskeitakin helmassa) ja kruunu päässä juoksin pisin Turkua, siitä sai yksi jos toinenkin hyvät naurut.

Tarkoituksena oli mennä katsastamaan porukalla Turun uusi Burger King, mutta koska jono oli 2x13 vuotta (95% jonottajista oli 13 wee ja jonottaminen olisi kestänyt 13 vuotta), päätimme mennä miekkosen kanssa syömään yhteen Turku-suosikkiimme, nepalilaiseen Sikhar ravintolaan. Satuimme paikalle jopa lounasaikaan, joten ruoka oli entistäkin halvempaa, muttei lainkaan huonompaa <3 Ihana paikka, jokaisen pitäisi mennä sinne!

JJB<3

Samana päivänä tuli vihdoin testattua uusi suosikkini, Jungle Juice Bar! Normaalien smoothieiden hintaan tarjolla on kattava valikoima ihania, superterveellisiä juomia (mehu/smoothie/jne), ja tähän mennessä neljää erilaista maistaneena voin sanoa kaikkien olleen ihan älyttömän hyviä! Mahdollisuutena on valita myös superfoodeilla höystettyjä vaihtoehtoja, mutta niitä en ole vielä testannut ^_^ Ihanaa vaihtelua ikuiseen rasvan ja suolan ja sokerin valtakauteen! Sinnekin pitäisi jokaisen mennä! Tänään käsken kovalla kädellä!!

Hyvää syntymäpäivää rakkaalle ystävälle,
tässä sinulle uusi addiktio<3

Tämä viikko tuleekin olemaan entisiäkin kiireisempi. Luennot joka päivä, aiemmin tänään olin ihanien vanhojen ryhmäläisteni pitämässä käsityökerhossa juoruamassa, huomenna/tänään fuksien bussikierros, jossa opetellaan yleisimpiä sitsilauluja samalla kun pyöritään Turussa, keskiviikkona olisi Ekaluokkabileet, torstaina ekat oikeat sitsit (!!), perjantaina talk like a pirate -day pippalot ja lauantaina on Turku Pride. Lisäksi koitan vielä kuulustella josko ystäväpiirini kaksi erilaista pelikerhoa aikoisivat kokoontua, ja ties vaikka äidin koirat tulisivat hoitoon! Toivottavasti selviän elossa ja ehdin lukemaan siihen hemmetin tenttiinkin!

Nomen est omen

Täällä mullistavat ajata vaan jatkuvat, eikä blogin äärellekään ole ehtinyt niinkuin pitäisi!

Viikko on taas kulunut monissa merkeissä, ja kohokohtia tuntuu olevan jatkuvasti! Keskiviikkona oli vähintäänkin lievästi eeppiset Indexin kastajaiset, jossa poikkitieteelliset usean ainejärjestön opiskelijat sumautettiin uusiin porukoihin, jotka kiertelivät parhaan kykynsä mukaan kampusalueen lähistöllä olevilla rasteilla suorittamassa toinen toistaan hauskempia tehtäviä. Herkkupaloina mainittakoon vaikka tartu mikkiin -tyylinen laulukilpailu, jossa esittelin taitojani laulamalla scatmania muulle ryhmälle itse kuullessani biisin kuulokkeista, filosofinen impro-teatteri kahden nuoren naisen seksuaalisesta kiinnostuksesta toisiaan kohtaan 1800-luvun ranskassa, diktaattorivisa ja vaikka mitä! Ryhmämme erikoisuutena oli lahjonnan puolesta rastinvetäjille tarjottu hieronta, runonlausunta ja kurkkua selvittävät voimajuomat. Ja loistavia arvosanoja vaan pudotteli!

 Loppuviikolla autoin isovanhempiani muutossa, aloitin ensimmäisiä oikeita kurssejani (sivuaine psykologia alkoi hölmösti ensimmäisenä) ja mikä tärkeintä, olin ihanan kummityttöni nimiäisissä <3
Pieni tyttönen on jo kahden kuukauden ikäinen ihmisenalku, ja se kauhistuttaa ihan valtavasti. Muistan vieläkin miten järkyttyneen jännittyneen innostuneissa tunnelmissa olin, kun rakasta ystävääni lähdettiin sairaalaan viemään, ja sain varmaan vatsahaavan kun niin kovasti jännitin kotona että koska tulee uutisia perheeltä. Hui. Nimiäisissä oli niin paljon hyvää ruokaa, että on vieläkin paksu olo, pitää kohta tosissaan alkaa liikkumaan tai keksimään jotain muuta ratkaisua tähän jatkuvaan mässäilyyn.. Toivoton mussuttelu ei paljoo helpottanut kun äitiseni tuli Turkuun käymään, ja yhdessä suuntasimme super-maukkaaseen kiinalais-buffettiin.. Voi apua.

Tällä viikolla luvassa monta uutta kurssia, Katkon kastajaiset (teemana lastenkutsut), mahdolliset syntymäpäivät, uuden (perustamani) pelikerhon eka tapaaminen ja toivottavasti myös vapaa-aikaa.. Tänään oli haalareiden sovitusta, joten punaiset kaunokaiset lähtevät varmaan jo tällä viikolla tilaukseen! IIK JEE! Niin ja lisää syöpöttelyä, keskiviikkona kampusalueella tiedossa tapahtuma "Academic Munchies", jossa ainejärjestöjen innokkaat leipojat ovat tehneet suolaisia ja makeita herkkuja ostettavaksi pikkurahalla! Mulla on pian niin pahat nakkisormet, etten pysty enää kirjoittamaan tätä.

Kalenteri on jo täydempi, muistiinpanoja kertyy.
Ensimmäiset tenttikirjat jo odottavat lukemistaan...

University and Me

Nyt on kovaa vauhtia lähtenyt yliopistoelämä käyntiin, enkä meinaa millään ehtiä istahtamaan koneen ääreen, kun kokoajan pitää ravata siellä sun täällä tutustumassa, pippaloimassa ja opettelemassa käytäntöjä! Tähän asti ainakin kaikki on ollut super innostavaa, ja armottomasta väsymyksestä huolimatta olen jaksanut kahlata (koska Turkua vaivaa tällähetkellä jonkin asteinen monsuuni) läpi kaikki mahdolliset tapahtumat!

Ensimmäiset haalarimerkit on jo kertyneet!

Kasvatustieteiden opiskelijajärjestö Katko on keksinyt meille pikkufukseille monenlaista päänmenoa, Maanantaina oli peli-ilta, eilinen ilta vierähti tuutoroinnin lisäksi tutustumisillassa, jossa iloisesti beer bongin ja hämmentävien faktojen ohella tuli tutustuneeksi jo vanhempiin opiskelijoihinkin! Tänään puolestaan oli Indexin (joka on kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteinen järjestö) aarteenmetsästys, jossa saimme listan mitä kummallisimmista asioista, jotka piti löytää sieltä sun täältä ympäri turkua poikkitieteellisessä ryhmässä! Omasta mielestäni ryhmäni pärjäsi hyvin, mutta väsymys pakotti kotiin ennen kuin kilpailun voittaja julkistettiin jatkoilla. Loppuviikko menee samoissa tunnelmissa, ja sosiaalisuusmittari varmaan räjähtää viimeistään viikonloppuna, kun pitäisi viettää poikaystävän syntymäpäiviä!

mm. Putin-tuote oli yksi aarteenmetsästyksessä
etsittävistä tavaroista!

Lisäksi on tullut hoidettua ihan oikeitakin asioita (eihän tämä nyt pelkkää bilettämistä voi olla!?) ja olen hankkinut kirjastokortin sekä kulkuläpyskän, jolla pääsee 247 tiedekuntamme rakennukseen sisälle! Hurjaa, tulee hirmu vastuullinen olo tällaisesta! Tärkeää tietoa on myös annettu jo sivuaineista, kielistä ja opintojen suunnittelusta, ensiviikolla alkaa taistelu pääaineista! Kaikki tapahtuu niin nopeasti että tässä menee ihan pyörälle päästään

Mun avaimia puolustaa myös Dino,
joten kukaan ei nyysi kulkuläpyskää!