Puupöydän kevätkunnostus

Huh kun on taas kulunut aikaa kirjoittamisesta, häpeän kovasti. Lähiaikoina kärsittävänä (ja nautittavana) on ollut useampi tentti, sosiaaliset velvoitteet ja erityisesti muutto. Tuntuu että joka päivä pakkaan monta laatikollista tavaraa (jota on aivan helvetisti) mutta silti se ei vähene hyllyiltä ja kaapeista! Olen myös hyllyjen periltä tehnyt kaikenlaisia ihania löytöjä, tavaroita joiden olemassaolon olen täysin unohtanut! Vaikka muutto kauhistuttaa, niin olen aika innoissani. Lähipäivinä aurinko on porottanut todella lämpimästi, ja mielessä käy jo pitkät päivät jotka voi viettää omalla TAKAPIHALLA <3

Muuttolaatikoiden pakkaaminen ei ole sujunut kauhean nopeasti, sillä olen sitä tyyppiä, että kun saan käsiini tavaran, jään miettimään ja ihmettelemään sitä toviksi. Tästäkin syystä olen aloittanut pakkaamisen ajoissa (niin ainakin muut väittävät, itse olen sitä mieltä että myöhässä), sillä haluan tietoisesti pakata niin kiireettömästi, että jos jokin tavara aiheuttaa hallitsematonta muistelua ja vaatii tarkempaa tutkimista, siihen on aikaa. Vanhoja tavaroita tutkailemalla olen elänyt lyhyessä ajassa läpi monia hauskoja ja nolostuttaviakin muistoja vuosien varrelta.

Juuri tenttiä edeltävänä iltana pistin kasaan vanhan puupöydän, jonka olen saanut omaan asuntoon muuttaessa äidiltäni, joka on saanut sen ties mistä. Vanha ja kaunis puupöytä, josta myönnän pitäneeni varsin huonoa huolta. Katsoin sen huonokuntoista pintaa pitkään, ja mielessäni kävin lyhyen taistelun siitä, pitäisikö nyt kunnostaa tuo 4 vuotta huoltamatta seissyt pöytä vaiko kenties kerrata tenttiin. Pöydästä tuli kaunis (ja silti tentistä kolmonen) ! :D

Tästä näkyy hyvin miten huonossa kunnossa
pinta oli lähtökohtaisesti...

Eron huomaa ihan samantien
öljyn levittämisen jälkeen

Laitoin lattialle hieman sanomalehteä suojaksi, kaivoin kaapista leveän pensselin ja ikeasta ostetun pellavaöljyn jämät. Koska pöytä tosiaan oli noin huonokuntoinen jo lähtökohtaisesti, uskoin että se imee öljyä kuin sieni, joten levitin sitä varsin reippaalla kädellä koko pinnalle välittämättä siitä, että syvempiin kaiverruskohtiin saattoi jäädä pieniä "lammikoita". Käsittelin myös jalat, vaikka ne eivät olleet yhtä huonossa kunnossa kuin itse pöytälevy.

Öljyt levitetty!
Eikö olekin hauskat norsu-jalat? :)

Ikean öljy loppui auttamattaa kesken, joten jatkoin hommaa tavallisella ruoanlaittoon tarkoitetulla rypsiöljyllä, ja ainakaan itse en huomaa mitään selkeää rajaa tai eroa näiden kahden välillä pöytälevyssä. Ruokaöljy oli koostumukseltaan hieman juokseampaa, mutta ainakin tällaiseen hommaan se kävi täysin hyvin. Yllä oleva kuva on otettu juuri sivelemisen loputtua, ja siitä huomaa hyvin kuinka paljon pinta kiiltää pienessäkin valossa. Levy ja jalat saivat "muhia" rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen kaivoimme kaapista riepuja, joilla pyyhimme imeytymättömän öljyn pois. Koska pöytälevy on niin koristeellisesti kaiverrettu, sen pyyhiminen osottautui kuitenkin lievästi haastavaksi, mutta onneksi suurin osa öljystä oli jo muutenkin imeytynyt kuivaan puuhun :)

Tadaa!

Viimeisenä kuva pöytälevystä näin viikko myöhemmin. Eikö vaan olekkin aika eri näköinen kuin tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä, loppuunkulunut puunkappale? Itse ainakin olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kaunis tuosta pinnasta tuli niin pienellä vaivalla, nyt tämän kehtaa laittaa esille minne tahansa! Oli myös todella innostavaa päästä puuhailemaan tällaista pientä projektia pitkästä aikaa, ja nyt tiirailenkin ympärilleni silmät kirkkaina etsien seuraavaa uhria/kohdetta! Mikäli kotoa löytyy vanha ja ilmeensä menettänyt puupöytä, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä, ihan vaan koska VAU.

Mikä sellainen pääsiäinen oikein on?

Olen valmistunut lukiosta jo monta monta vuotta sitten, ja siitä lähtien joka keväinen rutiinini on ollut pääsykokeisiin valmistautuminen. Omassa lukiossani kauhean huonosti pohjustettiin mitään jatko-opintoja, ja olinkin alkuun äärimmäisen pihalla siitä, miten niihin pääsee, mitä on tarjolla ja millainen urakka se sisäänpääsy edes on. Ensimmäisenä vuonna hain niin moneen paikkaan, etten puoliakaan enää muista, enkä ollenkaan ymmärtänyt, että pääsykokeet ovat todella rankkoja ja armottomia. Olin pärjännyt hyvin ylioppilaskokeissa, joten elin siinä uskossa, että jatko-opiskelupaikka aukeaisi ongelmitta. Eihän se niin mennytkään... Hakeminen liian moneen paikkaan, useampi vuosi "muutaman pisteen päässä" oikiksesta ja vielä VAKAVA. Tässä niitä keväitä on valunut vetenä hiekkaan niin monta putkeen, etten oikeasti muista, koska olen viimeksi viettänyt pääsiäistä.

Pieni lirpukka Säkylästä!

Koska nyt oli ensimmäinen kevät noin iäisyyteen kun olin täysin vapaalla, halusin ehdottomasti viettää pääsiäistä jotenkin! Pääsiäinen ei itsessään ole minulle millään lailla merkityksellinen, mutta otan lämpimän perhejuhlan tuntua vastaan aina sopivan paikan tullen! Lähdimmekin siis äitini luo Säkylään, jossa jo tavaksi käyneellä tavalla syödään ja levätään kunnolla. Lammasta emme syöneet, mutta juhla-ateria katettiin pöytään siitä huolimatta: kokonainen täytetty ankka vihannesten kera! Yhdessä laitettu ruoka tuo hyvän mielen, kun itse kukin pääsee maistelemaan työnsä hedelmiä. Usean kohelluksen ja sättäyksen jälkeen lopputulos oli niin herkullista, että kaihoisasti se vieläkin mieltä lämmittää! Makuhermot pääsivät myös nauttimaan kasvispiiraasta, rahka-pashasta, itse tehdystä pizzasta, pääsiäiskakusta ja luomuviinistä, mmm <3

Erittäin epäselvä kuva ankastamme,
Iinekseksi taidettiin hänet nimetä

Kotiin päästyämme iski luovuus (luova hulluus?) päälle, ja koska kiltti mieheni oli ostanut minulle kaksi mignon-munaa pääsiäiseksi, päätin että olisi kiva jos molemmat maalaisivat yhden! Askartelulaatikkoa penkomalla löytyi vesivärit ja pensselilajitelma, ja pian oli maalauskeskus valmiina! Olen joskus ollut kovakin "taiteilija" ja nauttinut maalaamisesta ja piirtämisestä, mutta näin vuosien tauon jälkeen tuntui ettei pensseli pysy kädessä, enkä todellakaan tiedä miten maalaaminen toimii.. Lopputulos ei ollut sitä mitä olin suunnitellut, mutta loppujelopuksi pöydällämme oli kaksi kauniin persoonallista pääsiäismunaa odottamassa! Olin iloinen kun tuo koti-köriläs mukisematta suostui tähänkin päähänpistokseeni :) Kissan mielestä minun maalaamani muna oli aivan ruma ja huono, sillä tänään ystävien luota kotiin tullessa se oli paiskottu lattialle. *huokaus*

Hyvää pääsiäistä!