Puupöydän kevätkunnostus

Huh kun on taas kulunut aikaa kirjoittamisesta, häpeän kovasti. Lähiaikoina kärsittävänä (ja nautittavana) on ollut useampi tentti, sosiaaliset velvoitteet ja erityisesti muutto. Tuntuu että joka päivä pakkaan monta laatikollista tavaraa (jota on aivan helvetisti) mutta silti se ei vähene hyllyiltä ja kaapeista! Olen myös hyllyjen periltä tehnyt kaikenlaisia ihania löytöjä, tavaroita joiden olemassaolon olen täysin unohtanut! Vaikka muutto kauhistuttaa, niin olen aika innoissani. Lähipäivinä aurinko on porottanut todella lämpimästi, ja mielessä käy jo pitkät päivät jotka voi viettää omalla TAKAPIHALLA <3

Muuttolaatikoiden pakkaaminen ei ole sujunut kauhean nopeasti, sillä olen sitä tyyppiä, että kun saan käsiini tavaran, jään miettimään ja ihmettelemään sitä toviksi. Tästäkin syystä olen aloittanut pakkaamisen ajoissa (niin ainakin muut väittävät, itse olen sitä mieltä että myöhässä), sillä haluan tietoisesti pakata niin kiireettömästi, että jos jokin tavara aiheuttaa hallitsematonta muistelua ja vaatii tarkempaa tutkimista, siihen on aikaa. Vanhoja tavaroita tutkailemalla olen elänyt lyhyessä ajassa läpi monia hauskoja ja nolostuttaviakin muistoja vuosien varrelta.

Juuri tenttiä edeltävänä iltana pistin kasaan vanhan puupöydän, jonka olen saanut omaan asuntoon muuttaessa äidiltäni, joka on saanut sen ties mistä. Vanha ja kaunis puupöytä, josta myönnän pitäneeni varsin huonoa huolta. Katsoin sen huonokuntoista pintaa pitkään, ja mielessäni kävin lyhyen taistelun siitä, pitäisikö nyt kunnostaa tuo 4 vuotta huoltamatta seissyt pöytä vaiko kenties kerrata tenttiin. Pöydästä tuli kaunis (ja silti tentistä kolmonen) ! :D

Tästä näkyy hyvin miten huonossa kunnossa
pinta oli lähtökohtaisesti...

Eron huomaa ihan samantien
öljyn levittämisen jälkeen

Laitoin lattialle hieman sanomalehteä suojaksi, kaivoin kaapista leveän pensselin ja ikeasta ostetun pellavaöljyn jämät. Koska pöytä tosiaan oli noin huonokuntoinen jo lähtökohtaisesti, uskoin että se imee öljyä kuin sieni, joten levitin sitä varsin reippaalla kädellä koko pinnalle välittämättä siitä, että syvempiin kaiverruskohtiin saattoi jäädä pieniä "lammikoita". Käsittelin myös jalat, vaikka ne eivät olleet yhtä huonossa kunnossa kuin itse pöytälevy.

Öljyt levitetty!
Eikö olekin hauskat norsu-jalat? :)

Ikean öljy loppui auttamattaa kesken, joten jatkoin hommaa tavallisella ruoanlaittoon tarkoitetulla rypsiöljyllä, ja ainakaan itse en huomaa mitään selkeää rajaa tai eroa näiden kahden välillä pöytälevyssä. Ruokaöljy oli koostumukseltaan hieman juokseampaa, mutta ainakin tällaiseen hommaan se kävi täysin hyvin. Yllä oleva kuva on otettu juuri sivelemisen loputtua, ja siitä huomaa hyvin kuinka paljon pinta kiiltää pienessäkin valossa. Levy ja jalat saivat "muhia" rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen kaivoimme kaapista riepuja, joilla pyyhimme imeytymättömän öljyn pois. Koska pöytälevy on niin koristeellisesti kaiverrettu, sen pyyhiminen osottautui kuitenkin lievästi haastavaksi, mutta onneksi suurin osa öljystä oli jo muutenkin imeytynyt kuivaan puuhun :)

Tadaa!

Viimeisenä kuva pöytälevystä näin viikko myöhemmin. Eikö vaan olekkin aika eri näköinen kuin tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä, loppuunkulunut puunkappale? Itse ainakin olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kaunis tuosta pinnasta tuli niin pienellä vaivalla, nyt tämän kehtaa laittaa esille minne tahansa! Oli myös todella innostavaa päästä puuhailemaan tällaista pientä projektia pitkästä aikaa, ja nyt tiirailenkin ympärilleni silmät kirkkaina etsien seuraavaa uhria/kohdetta! Mikäli kotoa löytyy vanha ja ilmeensä menettänyt puupöytä, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä, ihan vaan koska VAU.