Hurjasti kulttuuria

Voi mitä kiirettä tämä joululoma! Heti loman ensimmäisen päivän kunniaksi lähdimme tosiaan laivalle hömpöttämään. En ole ennen käynyt Vikinglinen uudella Grace-laivalla, joten odotukset oli kovat kuulopuheiden perusteella (uusi, hieno, moderni, upea, tyylikäs jne jne jne). Laiva oli ihanan siisti perus risteilijöihin verrattuna, mutta en sitä nyt niin suurena sensaationa pitänyt, mitä olisi hehkutuksen perusteella voinut olettaa. Pitänee mennä käymään uudestaan vielä jonain viikonloppuna, kun arkipäivän kanssamatkustajien keski-ikä tuntui olevan reippaasti viidenkymmenen korkeammalla puolella.. Hyvässä seurassa oli silti todella hauskaa, ja mihi baarin lattialla pääsi bilettämään yllättävänkin riehakkaasti! Tuli jopa tutustuttua uusiin ihmisiin. Kuvia en oikeastaan ottanut, kun keskityin pitämään hauskaa, mutta tämä löytyi kamerastani:

Sano vaan että olen lapsellinen!

Meinasin tukehtua kuolaani, kun huomasin tämän ovelan prosyyri sijoittelun lasten leikkipaikan aulassa! :'D Voi hyvänen aika. Laivalta selvittyämme oli seuraavana päivänä vuorossa minun lahjani isovanhemmilleni, retki Turun tanssiteatteri ERIn joulutunnelmaiseen näytökseen "Joulun Tähdet". Menimme sinne siis porukalla, ja taisi olla kaikille ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa näytöksessä! Esitys koostui useammasta pienestä tanssiesityksestä, jotka olivat suorempaan tai epäsuorempaan jouluun liittyviä ja vaihtelivat nykytanssista klassiseen balettiin. Kokonaisuus oli kaunis ja kiinnostava, ja vielä useita päiviä myöhemmin pohdin eri esityksiä ja erityisesti sitä, miten us-ko-ma-ton kehonhallinta tanssijoilla oikein on... Huh, tuli kyllä sellainen olo että itse olen se joulukinkku joka kykenee juuri ja juuri makaamaan paikallaan.. Aion kyllä varmasti mennä toistekin ERIn näytöksiin!

Odottava tunnelma "lämpiössä"

Loppuviikolla luvassa oli jokseenkin harvinainen "sukutapaaminen" Naantalin kylpylässä. Harvinainen, koska sukuni on äärimmäisen pieni, ja nekin loput ovat enemmän tai vähemmän riidoissa keskenään. Tällainen normaalista poikkeava ilmestys kuitenkin toteutettiin, sillä kummitätini / äitini serkku perheineen tuli Englannista Suomeen viettämään joulua. Menimme syömään buffet-illallisen, joka koostui toinen toistaan ihanammista salaateista, leikkeistä ja jälkiruoista <3 Olenko ainoa, jonka mielestä buffeteissa aina pääruoka on pettymys, mutta alku- ja jälkiruokia voisi syödä kilo kaupalla? Syömisen jälkeen oli sellainen olo, että vatsa repeää millä hetkellä hyvänsä, ja ilta vierähti kuulumisia vaihdellessa ja punaviinipulloa tyhjentäessä, varsin hyvin siis!

Maanantaina suunta kävi kohti äitini kotia maaseudulle, jossa olemme perinteisesti ottaneet joulun lempeästi pikkuhiljaa valmistellen vastaan. On ihanaa päästä hääräämään jouluruokien parissa ja kotia koristellen kuunnella joululauluja, nauttia ehkä lasi jos toinenkin glögiä (terästeillä ja ilman) rakkaiden kanssa. Joulu on vaan mitä ihaninta aikaa, ja itselleni ei ainakaan tule kunnon joulumieli, jos en pääse sitä tavalla tai toisella valmistelemaan. Koska haluamme joulun aikana käydä kummankin parisuhteen osapuolen vanhempien luona, tulee aina ajeltua vähän edestakaisin (kissa ei ole toiseen kotiin allergian takia tervetullut) ja jotenkin nyt virisikin mielenperukoilla ihanteellinen kuva siitä, miten toivottavasti jossain vaiheessa voimme viettää joulua _meillä_, jonne muut voisivat tulla käymään/jäämään, jolloin me emme joutuisi aina ajelemaan ympäriinsä... Ehkä vielä joskus.

Äiti oli löytänyt kauniin kuusen <3

Nyt tuntuu kummalliselta, kun liki katkeamattoman, viikon mittaisen tietokone/internetloman jälkeen palasimme eilen illalla kotiin, ja ollaan taas kolmestaan (minä, mies ja kissa). Joulunvietosta kotiin ajaessa minulle tulee aina hirmuisen haikea olo, ja toivon että olisi enemmän aikaa ja varaa viettää laatuaikaa perheen kanssa. Velvollisuudet vaan painavat aina päälle jotenkin kiireellisinä, jolloin helposti tulee siirrettyä vähemmän akuutit tapaamiset sun muut hamaan tulevaisuuteen. Tässä nyt kuitenkaan ei kauheasti ehdi hengähtämään, kun jo huomenna saamme mitä ihanimpia ystäviä kylään kaukaa Keski-Suomesta, ja yhteistuumin menemme Åbo Svenska Teaterin balettiesitykseen Pähkinänsärkijä <3 Jälleen täysin uusi kokemus, sekä ÅST sekä varsinainen balettiesitys, odotan innolla! Vaikka kaikki muu menisi pieleen, ainakin musiikki tulee olemaan korvia sulattavan kaunista.

Long Time No Ocean

Mistäs tuokin toteamus mahtoi olla, aivot on niin ylikierroksilla että sauhu käy.
Viimeiset pariviikkoa on ollut niin täynnä, että jokainen vapaa minuutti on mennyt pelkkään hengittämiseen, kun muuten kokoajan kaikkea niin paljon jokapaikassa! Rästihommia, muutenvaan hommia, tenttejä ja jotain sosiaalisia suhteitakin pitäisi sinne väliin saada mahtumaan?! Kyllä autiosaaren erakoilla on helppoa.

Villeroy & Bochin jouluastiat, ihan täyttä
rakkautta! Vielä joskus ehkä.. </3

Niin ja joku joulukin kolkuttaa. Jouluostokset olen saanut hoidettua yllättävän kivuttomasti, mutta huomattavasti myöhemmin kuin olisin toivonut.. Lahjojen ostaminen on ihanaa, mutta paineen ja kiireen alla siitä tulee ihan helvettiä. Yleensä olen aloittanut joululahjojen metsästämisen jo reippaasti etuajassa, joten paineet alkoi kasvamaan kun oltiin jo joulukuun kaksinumeroisilla päivillä.

Cards against humanity <3

On tässä vähän jotain irrotteluakin ollut. Ihan sattumalta eräänäkin iltana huomasin seurani kanssa ajautuneeni pikku pubiin pelaamaan mitä mahtavinta peliä, cards against humanityä, uusien ja vanhojen tuttujen kanssa tenttiin lukemisen sijaan! Istuskelubaarit, tai miksi niitä nyt Suomessa kuuluisikin kutsua, ovat kyllä ihania! Usein tarjolla on useita lautapelejä (joista on ne olennaiset kortit tai nappulat tosin hukassa) ja hieman bilemestoja halvempia juomia (ei silti opiskelijan kukkarolle sopivia!).

Vitsi joku metro!

Myös pippalointia on aikatauluihin mahdutettu väkisin (jälleen koulutöiden kustannuksella, kröhöm) kun vanhat opiskelukaverini kokoontuivat KITI-pikkujouluihin, ja siitä heti seuraavana päivänä sinkosimme Helsinkiin synttäröimään. Siksi myös metro, iik! Kaikki tämä elämän parempi kääntöpuoli tosiaan johti siihen, että olen niska limassa painanut hommia pisin öitä lähes itku silmässä, mutta tänään sain vihdoin yhden erittäin rasittavan portfolion palautettua, ja huomenna on vuoden viimeinen koe (kognitiivinen psykologia)! Siitä alkaa ihka oikea LOMA! En aio laittaa tikkua ristiin koko pläjäyksen aikana tehdäkseni jotain hyödyllistä, vaan nautin täysin persein ja rinnoin! Huomenna kokeen jälkeen loma räjähtääkin lennokkaaseen alkuun, kun karkaamme ystävien kanssa risteilemään vuorokaudeksi, eihän tässä pysy housuissaan kun odottelee!

Myös kissalla on kiilto
silmäkulmissa, kun joulu
on tulossa!

SOON

Pian, ihan oikeasti, mulla on aikaa kirjoittaa, ja sitten tuleekin jotain megapitkää kun kertaan tuhannen vuoden asioita! Yhtenä iltana olin jo henkisesti orientoitunut, että nytpä alan kirjoittelemaan kuulumisia blogiin, mutta salasana oli hukassa, joten eipä sitten tullutkaan kirjoittamisesta mitään!

Nyt matkataan äitini luo vähän jouluvalmisteluihin, ja maanantaina pitäisi alkaa loma, WUHUU!

CYASOON

Joulukuu ja lumi saapuivat jälleen!

Kröhöm. Tässä näitä päiviä vaan pöyrähtelee toinen toisensa jälkeen ohi, ja minä pysyn paikoillani.

Torstaina oli kunnia osallistua puoli-amerikkalaisen ystäväperheen Thanksgiving-juhlintoihin valtavan ruokamässäilyn merkeissä, olen sen jälkeen varmaan ainakin kaksi kiloa paksumpi. Pienenä äiti opetti, että kaikkea täytyy maistaa ja lautanen on syötävä tyhjäksi, ja jos tarjolla on toistakymmentä ruokalajia, on pakostakin ihan ähkylä. Etenkin ku jotkut jutut oli niin hyviä, että sattuvasta vatsasta huolimatta on vaan santsattava.

Perjantaina sitten taas oli tosiaan Katkon pikkujoulut "Suomijuntit teneriffalla" teeman sävyttämänä, ja koska olin ruoka- ja juomaryhmän vastuuhenkilö, suuri osa pikkujouluista meni "kulisseissa" puuroa keitellessä. Kivaa kuitenkin oli, ja jäi hyvä mieli kokonaisuudessaan, saatiin hyvät pirskeet järjestettyä! Yöllä vielä kömmimme yllättävään leffailtaan katsomaan innolla odottamani "How to Train Your Dragon 2", äh <3

Viikonlopun koomasin. Ollaan nyt katsottu hullua tahtia Doctor Whota, mutta nyt vähän harmittaa kun David Tennantin aikakausi meni ohi, nyyh. Olen pelotellut tuota miekkostani aina illalla sänkyyn kömpiessä muistuttamalla weeping angeleista, hihihi. Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, jota vietettiin glögiä hörppien ja maistellen glögi-pannacottaa (turkulaiset, tätä herkkua saa ainakin kupittaan cittarista!). Ostin myös piiiitkästä aikaa oikeaa _karkkia_, yleensä kartan sellaisia, sillä olen henkeen ja vereen suklaasta tehty. Joskus aina kerran vuodessa iskee sellainen olo, että nyt tekisi mieli sellaisia ällöttäviä hedelmä-viinigumeja.

Glögiä, pikkujoulujen haalarimerkki ja niitä pirun
viinigumeja, joiden jäystämisestä on nyt leuat kipeät