Nokka kohti aurinkoa

Suklaamaistiaiset! <3

 Huh huh! Nyt on kaikkea kivaa ja hyvää ilmassa! Opinnot ovat jo hiukan etenemässä, mutta niiden aiheuttama stressi vähenemässä. Kävimme viikolla mm. ikeassa ihmettelemässä miten saisi uudesta asunnosta miellyttävämmän ja toimivamman kokonaisuuden, ja vastaan tuli paljon hyviä ideoita ja vaihtoehtoja. Auton koon ja huono-onnisten sattumien kautta kotiin ei kuitenkaan mitään suurempia kalustemuutoksia tullut, mutta ehkä niitä on vielä tulossa! Kaikkein jännittävintä juuri nyt on kuitenkin se, että olen suuntaamassa Kosin lomasaarelle rakkaan äitini kanssa jo MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ! Hui kauhistus. En ole moneen vuoteen ollut missään matkoilla, joten jännitys on tavallistakin suurempaa :) Uskon että reissusta tulee ihan mahtava ja samalla sopivan rentouttava, en keksi tarpeeksi iloisia sanoja kuvaamaan tunnelmiani! Ehkä joskus viikon päästä tänne tupsahtaa muutamia lomakuvia, geia!

Tämä tietää muutosta arkeen

Elämän pienet suuret ilot

Valitan aina enemmän tai vähemmän siitä, miten opiskelijalla ei ole varaa mihinkään ja aina pitää katsoa joka euron perään. Tämä on totta, mutta onneksi joskus on jotain syytä pieniin juhliin, jolloin omaan mielihyvään voi sijoittaa muutaman ylimääräisen penninpyörylän. Myös sukulaiset ja muut haluavat toisinaan osoittaa tunteitaan elämän pienten asioiden kautta. Tänään puhutaan ruoasta.

Onnea on..

Onnea on se, kun jääkaapissa on tuoremehua. Harvinaista herkkua, mutta eräs elämäni suurimmista tavoitteista: haluan päästä elämässäni ainakin niin pitkälle, että jääkaapistani tulee aina löytymään haluamiani tuoremehuja. En tiedä miten selittäisin tätä kummallista tavoitetta, ja varmasti monille tulee mieleen, että "kyllä nyt opiskelijankin roposilla voi tuoremehua ostaa, jättää jotain muuta kauppaan!", mutta pointti on enemmänkin siinä, millaista elintasoa se tuoremehu edustaa. Ilon aihetta on myös uudessa Nipsu-mukissa, se on kauniin värinen ja siinä on pieni kissakin <3 "Nipsu antaa kisulle palan kakkua". Omassa elämässäni pidän myös luksuksena sitä, jos saan leivän päälle ITUJA! Miten voi pienet suikeroiset rehut tuntua niin mahdottoman spesiaaleilta ja ihanilta. Huippujuttu on myös se, jos joskus malttaa käydä koluamassa punnitse&säästän laatikoita, siinä on liike täynnä toinen toistaan ihanampia makuja <3 Mehun, itujen ja punnitse&säästä-pussukan sponsoreina tälläkertaa toimi mummoni, ihanaa <3

Onnea on myös..

Ystävänpäivän aikoihin taas maisteltiin pieniä onnenpaloja, kun tehtiin kotona itse bageleita! Väliin kaikkea maukasta, tässä taisi olla mm. paprikaa, fetaa, juustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja harvemmin kaupasta (hinta, heh heh) mukaan tarttuvaa RUCOLAA! Tulee tämä paljon halvemmaksi kuin mennä ulos syömään, joten no hard feelings. Rucolaa käytettiin myös kotitekoiseen pizzaan myöhemmin. Aiheeseen liittyen: tunnen olevani ikäpolveni joukossa friikki, koska en himoitse roskaruokaa ja hampurilaisia. Terveellinenkin ruoka on oikeasti tosi hyvää, ja hampurilaiset eivät vaan maistu. Noutopizzakin on hinta/laatusuhteeltaan sen verran hukassa, että jää suurimman osan ajasta ostamatta. Ehkä pidän tästä erillisen avautumistuokion toiste.

Onnea on erityisesti..

Minä tykkään ihan hirveästi kaikista dinojutuista. Oon jo pitkään tykännyt, ja sen jäljiltä kaapissa on mm tämä pikkudinojen muotoinen suklaamuotti! Halusimme herra asuinkumppanin kanssa kokeilla raakasuklaan tekemistä, mutta malttamattomuuttamme emme jaksaneet perehtyä asiaan vielä, joten yhdistimme kaupan valmista suklaata erilaisiin suolattuihin ja suolaamattomiin pähkinöihin ja pistimme maailman suloisimpaan muottiin jähmettymään. Näistä tuli ihan älyttömän hyviä, ja oli siinä pienissä ihmisissä pidättelemistä ettei mennyt yhdeltä istumalta kaikki. Aina kyllä tuntuu hiukan pahalta ottaa ensimmäinen haukkaus noin suloisesta konvehdista..

Nostalgista onnea on..

Hot Rod. En tiedä varmasti, onko näiden asema muiden elämässä ollut yhtä merkittävä kuin minun, mutta siitä vaan ei voi olla tulematta hyvä olo, kun pistää jokaiseen kymmeneen sormeen hotrod-sormuksen. Ei niin, että näitä olisi meillä pienenä ollut kovin usein, mutta ehkä juuri siksi niillä onkin niin spesiaali paikka minun sydämessäni. Pahan päivän varalle pitäisi aina pitää vähintään 10 hotrodia kaapissa.

Luksusonnea on..

Äitini, rakas äitini. On aina mukavaa saada äippä vierailemaan, ja se lämmittää sydäntä vaikka joskus molemmilla saattaa olla vaikeita aikoja, valitettavasti myös samaan aikaan. Erilaisen onnen aspektin tapaamiseen tuo yllättäen herkullisimmasta kahvilasta mukaan napattu pussi konvehteja ihanimmasta suklaasta. Vesi herahtaa kielelle pelkkää kuvaa katsellessa ja makuja muistellessa.

Kaiken tämän kuvasyötteen ja pälätyksen keskellä koitan muistuttaa itseäni ja kaikkia muita siitä, miten joskus liian helposti tulee suunnanneeksi katseensa vain suuriin ja merkittäviin asioihin, jolloin pienet onnenaiheet saattavat jäädä liian pienelle huomiolle. Huononakin päivänä pieni herkutteluhetki (tai muu asia!) voi tarjota paon ahdistavasta arjesta, ja kiireisessä arjessa kaipaa pysähdyksiä, jolloin voi keskittyä olemaan tyytyväinen ja onnellinen edes pienimmistä asioista, vaikka kaikki muu menisi päin helvettiä. Stressata ja huolehtia voi sitten koko loppupäivän. Nyt aion iltapalaksi nauttia kiltin miehen kotitekoisista porkkanasämpylöistä <3 Kotitekoiset sämpylät on hyviä, tee niitä!

Lohturuokaa: Suklaa-vaahtis-kinuskibrowniet!

Hih hih! Enpä ole ennen tänne reseptejä syynännyt, vaikka miellän itseni kovaksi leipojasieluksi. En halua pröystäillä, mutta myös positiivista palautetta olen aikaansaannoksistani saanut, ja tämä on varmasti kannustanut innostusta eteenpäin. Nyt kun arki on kuitenkin koostunut tenteistä ja kiireistä, on ollut vaikeaa löytää innostusta ja aikaa uuden suunnitteluun ja leivontaan.

Eilen oli jotenkin kurja päivä, ja molemmat kotikolon asukkaat olivat mielet maassa ja liiankin vakavissaan monista asioista. Tällöin mummo-moodini heräsi, ja tuli sellainen olo, että ehkä yhdessä puuhastelu leivonnan parissa voisi nostattaa mielialaa! Jostain aikaisemmasta projektista oli jäänyt yli vaahtokarkkeja, ja koska kumpikaan ei niitä kovin suuria määriä sellaisenaan ole kiinnostunut syömään, oli hyvä idea lisätä ne projektiin. Pienen pohdinnan jälkeen mielessä oli muhiutunut ultimaattinen epäterveellisyys, täydellinen lohturuoka. Suklaa-vaahtokarkki-kinuskibrownie.

Ohje on sovellettu muutamasta muusta, ja osittain täysin omasta päästäni repäisty. Makuun voi vaikuttaa helposti ainesosia vaihtamalla ja muuttamalla, ja esimerkiksi vaahtokarkit ja päälle valutettu kinuski ovat täysin vapaaehtoisia, tilalle sopii vaikka mikä muukin. Lopputulos on varsin paksun, suklaisen ja makean makuista, jota tälla hetkellä kaipasin, mutta vaahtokarkit ja kinuskin voi korvata vaikka marjoilla ja kermavaahdolla, jolloin kokonaisuudesta tulee raikkaampi.

Ei ehkä esteettisin luomus, mutta kuuluuko
lohturuoan ollakaan?

Brownie-pohja
3dl sokeria (itse käytin intiaanisokeria, jos ei kuulosta tutulta niin kannattaa ehdottomasti tutustua!)
n. 250g voita
200g maukasta suklaata
3 munaa
1,5dl vehnäjauhoja
1,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Kinuski
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
4 palaa suklaata

+ lisäksi vaahtokarkkeja

1. Vaahdota sokeri ja hieman pehmeä rasva tasaiseksi vaahdoksi (tässä voi mennä hetken aikaa, joten kärsivällisyyttä! Intiaanisokerin kanssa helposti huomaa miten väri vaalenee vatkatessa ruskeasta hyvin vaaleaksi, tavallista sokeria käyttäessä taas huomaa miten rasvan kellertävä väri pikkuhiljaa katoaa vaahdon muuttuessa lähes valkoiseksi).
2. Sulata puolet suklaasta mikrossa (varovasti!!) tai vesihauteessa, rouhi toinen puolikas omaan suutuntumaan sopivan kokoisiksi sattumiksi
3. Riko munat erilliseen kulhoon ja riko rakenne haarukalla jokseenkin tasaiseksi
4. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään hyvin erillisessä kulhossa (mikäli tahdot käyttää tummaa kaakaojauhetta, käytä sitä vähemmän ja lisää vehnäjauhojen määrää)

Tässä kaikki ainekset, joita browniepohjaan
on tulossa :)

5. Sekoita munat sokeri-voivaahtoon lisäämällä pieni määrä kerrallaan, ja vatkaa hyvin! Rakenne näytti omassa tapauksessani ainakin kummalliselta, mutta se ei haittaa. Tämän vaiheen jälkeen kannattaa vaihtaa vatkain nuolijaan tai puulastaan
6. Lisää mukaan sulatettu suklaa, ja kun seos on suurinpiirtein tasaista, lisää pikkuhiljaa jauhoseos mukaan taikinaa kääntelemällä. Suosittelen käyttämään jonkinlaista siivilää tai jauhosihtiä, jottei taikinaan tule paakkuja, mutta maailma ei lopu, jos tätä ei jaksa tehdä. Lisää lopuksi vielä suklaarouhe
7. Paista uunin keskitasolla 180 asteessa noin 20-25 minuuttia maun mukaan (jotkut pitävät tahmaisemmista brownieista kuin toiset). Käytin paistamiseen suhteellisen pientä uunivuokaa, jolloin brownie on korkeampi, ja osittain laiskuuttani laitoin vuoan pohjalle leivinpaperia. Jos leivinpaperia ei ole, kannattaa vuoka voidella hyvin
8. Itselläni iski epäilys kun taikina oli vielä kovin löllyvän näköistä paistamisen jälkeen, mutta kun se sai tasaantua, lopputulos oli silti hyvä. Paistamisen jälkeen päällystin taikinan vaahtokarkeilla ja laitoin hetkeksi takaisin uuniin niin, että vaahtokarkin sisäosa sulaa hieman ja päällipuoli inan ruskistuu

Vaahtokarkit hieman paisuvat uunissa

9. Oman kiireen/tehokkuuden mukaan jo brownieita paistaessa kannattaa aloittaa kinuskin keittäminen. Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan keittymään ja sekoita tasaiseksi. Levyä ei kannata ihan täysille pistää, mutta seos on tarkoitus saada kiehumaan. Kannattaa sekoittaa aina välillä, sillä sokeri pikkuhiljaa liukenee kermaan, ja kiehumisen alkaessa voi lämpöä vielä hieman pienentää (kuitenkin pitäen seoksen kiehumassa). Sekoita vähän väliä, että ei pala pohjaan ja jotta tulee tasaista jälkeä, väri muuttuu vaaleasta pikkuhiljaa siirappimaiseksi ja koostumus paksummaksi. Kinuski on valmista, kun kylmään veteen tiputettu kinuskipisara pysyy nätisti pallomaisena eikä liukene tasaisemmin veteen.

Kinuskin aloittaminen. Pinnoitetun
kattilan kanssa kannattaa käyttää
muovista vispilää!

Tässä vaiheessa usein kinuski olisi loppuun viety ja valmis, mutta koska kinuskin tekeminen on meidän taloudessa ollut miehen bravuuri, en voinut tehdä täysin samanlaista, jottei jouduttaisi kiusalliseen tilanteeseen, jossa pitää arvioida, että kumpi tekee tämän paremmin! Lisäsin siis joukkoon muutaman suklaapalan, ja sekoitin tahnan tasaiseksi. Hieman viilennyttyään kinuski kaadetaan vaahtokarkkien päälle (kaikkea ei ole pakko käyttää, sopii myös suuhun tai jäätelölle!), ja koko hössäkkä kannattaa siirtää jääkaappiin kiinteytymään (älä laita tulikuumaa vuokaa jääkaappiin ettei se pilaa muita ruokia :D). Valmista! Tästä syö itsensä kipeäksi, mutta ehkä joskus täytyy tehdä niin. Tätä on vaikeaa syödä, enkä suosittele ensitreffeille, mutta ah tämä on hyvää epäterveellistä kauheutta!

Joulukuu ja lumi saapuivat jälleen!

Kröhöm. Tässä näitä päiviä vaan pöyrähtelee toinen toisensa jälkeen ohi, ja minä pysyn paikoillani.

Torstaina oli kunnia osallistua puoli-amerikkalaisen ystäväperheen Thanksgiving-juhlintoihin valtavan ruokamässäilyn merkeissä, olen sen jälkeen varmaan ainakin kaksi kiloa paksumpi. Pienenä äiti opetti, että kaikkea täytyy maistaa ja lautanen on syötävä tyhjäksi, ja jos tarjolla on toistakymmentä ruokalajia, on pakostakin ihan ähkylä. Etenkin ku jotkut jutut oli niin hyviä, että sattuvasta vatsasta huolimatta on vaan santsattava.

Perjantaina sitten taas oli tosiaan Katkon pikkujoulut "Suomijuntit teneriffalla" teeman sävyttämänä, ja koska olin ruoka- ja juomaryhmän vastuuhenkilö, suuri osa pikkujouluista meni "kulisseissa" puuroa keitellessä. Kivaa kuitenkin oli, ja jäi hyvä mieli kokonaisuudessaan, saatiin hyvät pirskeet järjestettyä! Yöllä vielä kömmimme yllättävään leffailtaan katsomaan innolla odottamani "How to Train Your Dragon 2", äh <3

Viikonlopun koomasin. Ollaan nyt katsottu hullua tahtia Doctor Whota, mutta nyt vähän harmittaa kun David Tennantin aikakausi meni ohi, nyyh. Olen pelotellut tuota miekkostani aina illalla sänkyyn kömpiessä muistuttamalla weeping angeleista, hihihi. Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, jota vietettiin glögiä hörppien ja maistellen glögi-pannacottaa (turkulaiset, tätä herkkua saa ainakin kupittaan cittarista!). Ostin myös piiiitkästä aikaa oikeaa _karkkia_, yleensä kartan sellaisia, sillä olen henkeen ja vereen suklaasta tehty. Joskus aina kerran vuodessa iskee sellainen olo, että nyt tekisi mieli sellaisia ällöttäviä hedelmä-viinigumeja.

Glögiä, pikkujoulujen haalarimerkki ja niitä pirun
viinigumeja, joiden jäystämisestä on nyt leuat kipeät