Sano vaan että olen lapsellinen! |
Meinasin tukehtua kuolaani, kun huomasin tämän ovelan prosyyri sijoittelun lasten leikkipaikan aulassa! :'D Voi hyvänen aika. Laivalta selvittyämme oli seuraavana päivänä vuorossa minun lahjani isovanhemmilleni, retki Turun tanssiteatteri ERIn joulutunnelmaiseen näytökseen "Joulun Tähdet". Menimme sinne siis porukalla, ja taisi olla kaikille ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa näytöksessä! Esitys koostui useammasta pienestä tanssiesityksestä, jotka olivat suorempaan tai epäsuorempaan jouluun liittyviä ja vaihtelivat nykytanssista klassiseen balettiin. Kokonaisuus oli kaunis ja kiinnostava, ja vielä useita päiviä myöhemmin pohdin eri esityksiä ja erityisesti sitä, miten us-ko-ma-ton kehonhallinta tanssijoilla oikein on... Huh, tuli kyllä sellainen olo että itse olen se joulukinkku joka kykenee juuri ja juuri makaamaan paikallaan.. Aion kyllä varmasti mennä toistekin ERIn näytöksiin!
Odottava tunnelma "lämpiössä" |
Loppuviikolla luvassa oli jokseenkin harvinainen "sukutapaaminen" Naantalin kylpylässä. Harvinainen, koska sukuni on äärimmäisen pieni, ja nekin loput ovat enemmän tai vähemmän riidoissa keskenään. Tällainen normaalista poikkeava ilmestys kuitenkin toteutettiin, sillä kummitätini / äitini serkku perheineen tuli Englannista Suomeen viettämään joulua. Menimme syömään buffet-illallisen, joka koostui toinen toistaan ihanammista salaateista, leikkeistä ja jälkiruoista <3 Olenko ainoa, jonka mielestä buffeteissa aina pääruoka on pettymys, mutta alku- ja jälkiruokia voisi syödä kilo kaupalla? Syömisen jälkeen oli sellainen olo, että vatsa repeää millä hetkellä hyvänsä, ja ilta vierähti kuulumisia vaihdellessa ja punaviinipulloa tyhjentäessä, varsin hyvin siis!
Maanantaina suunta kävi kohti äitini kotia maaseudulle, jossa olemme perinteisesti ottaneet joulun lempeästi pikkuhiljaa valmistellen vastaan. On ihanaa päästä hääräämään jouluruokien parissa ja kotia koristellen kuunnella joululauluja, nauttia ehkä lasi jos toinenkin glögiä (terästeillä ja ilman) rakkaiden kanssa. Joulu on vaan mitä ihaninta aikaa, ja itselleni ei ainakaan tule kunnon joulumieli, jos en pääse sitä tavalla tai toisella valmistelemaan. Koska haluamme joulun aikana käydä kummankin parisuhteen osapuolen vanhempien luona, tulee aina ajeltua vähän edestakaisin (kissa ei ole toiseen kotiin allergian takia tervetullut) ja jotenkin nyt virisikin mielenperukoilla ihanteellinen kuva siitä, miten toivottavasti jossain vaiheessa voimme viettää joulua _meillä_, jonne muut voisivat tulla käymään/jäämään, jolloin me emme joutuisi aina ajelemaan ympäriinsä... Ehkä vielä joskus.
Äiti oli löytänyt kauniin kuusen <3 |
Nyt tuntuu kummalliselta, kun liki katkeamattoman, viikon mittaisen tietokone/internetloman jälkeen palasimme eilen illalla kotiin, ja ollaan taas kolmestaan (minä, mies ja kissa). Joulunvietosta kotiin ajaessa minulle tulee aina hirmuisen haikea olo, ja toivon että olisi enemmän aikaa ja varaa viettää laatuaikaa perheen kanssa. Velvollisuudet vaan painavat aina päälle jotenkin kiireellisinä, jolloin helposti tulee siirrettyä vähemmän akuutit tapaamiset sun muut hamaan tulevaisuuteen. Tässä nyt kuitenkaan ei kauheasti ehdi hengähtämään, kun jo huomenna saamme mitä ihanimpia ystäviä kylään kaukaa Keski-Suomesta, ja yhteistuumin menemme Åbo Svenska Teaterin balettiesitykseen Pähkinänsärkijä <3 Jälleen täysin uusi kokemus, sekä ÅST sekä varsinainen balettiesitys, odotan innolla! Vaikka kaikki muu menisi pieleen, ainakin musiikki tulee olemaan korvia sulattavan kaunista.