Tämä blogi muodikkaasti muuttuu yhden postauksen ajaksi ruokablogiksi! Jee! Ruoka on aina lähellä sydäntä, ja eräs suurimmista nautinnon aiheista koko elämässä. Vaikka viimeisten kuukausien aikana ollaan muutamaankin otteeseen syöty eri ravintoloissa, en kehtaa ihan niin muodikas olla, että alkaisin ruokaani kuvaamaan, kunnes se on kylmää. Nämä muutamat ovatkin ihan kotikeittiöstä (joka on juuri käynyt läpi suursiivouksen!) <3
"pihviä"
Yhtenä iltana ei millään jaksettu alkaa laittamaan mitään kastiketta tai muuta "oikeaa" ruokaa, ja minä en halunnut syödä pizzaa, joten päädyttiin että pitkästä aikaa olisi aika purilaisten! Koska itse suosin kasvisruokaa niin eettisyyden kuin maunkin takia, päädyin pakastealtaalle etsimään mahdollisia vegepihvejä. Niistä on lukioajoilta huonoja kokemuksia (samasta mössöstä tehtiin 2-3 kertaa viikossa joko pihvejä tai pyörköitä *puistatuksia*), mutta olen toiveikas, että näin ei ole kaikkien tuotteiden kanssa! Tämä paketti kustansi hieman alle 4 euroa, joka tuntuu isolta rahalta opiskelijalle, MUTTA
1) jos oltaisiin ostettu 2 pizzaa, ne olisi maksanut vähintään 6 euroa yhteensä
2) hampurilaisen kanssa tulevat muut lisukkeet on halpoja
3) jos olisi tilannut yhden hampurilaisen pikaruokaravintolassa, se olisi itsessään ollut jo tämän 4 euroa
4) tykkään kannattaa pienempiä firmoja, jotka tarjoavat terveellisiä / luomu / ekologisia / lähi jne jne jne vaihtoehtoja lihan massatuotannon ohella!
tsädää!
kaikkea hienoa imuria sun muuta taustalla..
Hampurilaista salsalla, jäävuorisalaatilla, paistetulla punasipulilla, paprikalla, tomaatilla, kyseisellä vegepihvillä, juustolla, paahdetulla sipulilla ja ketsupilla! Suuri osa aineksista löytyi jo valmiiksi kaapista, ja se muokkautui tehdessä. Seuraavana päivänä lisäsin vielä tekemääni avokadotahnaa (mmm <3) ja nautiskelin. Pihvi oli todella hyvää, sekä maku että koostumus yllättivät positiivisesti sekä itseni että lihaanpäinsuuntautuneemman kanssaeläjämieheni. Suosittelen!
Jäätelöä ja lämmintä kinuskia <3
Viikonloppuna tosiaan teimme keittiössä suursiivouksen ja järjestimme osan kaapeista uudestaan, jonka kunniaksi Akseli yhtäkkiä päätti yllättää minut tekemällä itse kinuskia <3 <3 Ai että se on HYVÄÄ! Keittiöstä nenään alkoi tulla tuttu, makea tuoksu, ja hajumuisti heitti hälytyskellot päälle.
Jossain vaiheessa alkoi tosin näyttää siltä, että se kinuski vaan tehtiin, eikä sitä ollut tarkoitus syödä, jolloin herra piti muistuttaa meemin muodossa (pahoittelen laatua)
lol
Lisäksi loppuun haluan jakaa tällaisen varsin opiskelijaystävällisen arvostelun, sillä näinpä kaupassa UUSIA NUUDELEITA :DD
Hieno nimi, iMee (hihihi)
Valitsin vihrean ja punaisen curryn makuisia kananuudeleita (vain kana-aromeita pakkauksen mukaan?), ja jälleen laiskan päivän päätteeksi näistä tuli meidän illallinen. Jee! Yleensä vannon uskollisuutta Mama-nuudeleille, jotka ovat vain parasta (shrimp <3). Nämä olivat yllättävän hyviä, maistuivat oikeasti jokseenkin sellaisilta kastikkeilta, mitä paketissa luvataan! Tulisia nämä eivät mielestäni olleet, mutta sitä on vaikeampi säädellä kuin mamojen kanssa, sillä erillistä "chilipussia" ei ollut mukana. Itse olisin kaivannut lisää tulta! Uskon että nämä sopisivat hyvin myös joidenkin lisukkeiden kanssa ("tarjoiluehdotus"). Ostan varmaan toistekin ja maistan jos on muita makuja tarjolla!
Todella, vihreää ja punaista!
Punainen oli ehkä inan parempaa
Meillä on ollut sama raapimapuu siitä asti, kun tuo kissa meille tuli. Se on toiminut ihan hyvin ja ollut kovassa käytössä, mutta kun pari kuukautta sitten siitä ensimmäiset nauhat kokonaan katkesivat, tuli tosissaan mieleen, että ehkä olisi aika hankkia uusi tolppa, ettei kynsiä aleta sohvaan teroittamaan.
"Olenhan oikeassa paikassa,
kissa-asiain toimistossa?
Tahtoisin tilata uuden raapimapuun"
Kalliin hintansa ja monen muun syyn takia alunperin kissalle syntymäpäivälahjaksi (18.7!) suunniteltu puu kuitenkin unohtui, ja vasta lähiaikoina olen uudelleen alkanut asiaa tutkimaan. Muissa asioissa päädyttyäni GroupOnin sivuille huomasin varsin hyvän tarjouksen useastakin erilaisesta raapimapuusta naurettavan halvalla, ja päätimme yhdessä, että voisi sellaisen tilata!
"Onko tämä minulle!?"
Koska olen sosiaalivammainen, en 90% ajasta vastaa puheluihin, jotka tulevat numerosta, jota en tunne. Puhelimessa puhuminen on minulle muutenkin vaikeaa, ja vieraat ihmiset vielä pahempia. Ja yleensä ne haluavat myydä jotain hirveää shaibaa, johon minulla ei ole rahaa eikä kiinnostusta. Tämä kostautui, kun viime keskiviikkona pakettia oltaisiin tultu tuomaan, ja ilmeisesti minulle koitettiin soittaa asiasta. Koska en vastannut, jouduttiin ylimääräiseen stressiin ja vaivaan paketin paikantamiseksi ja uudelleen saamiseksi. Perustelen hölmöyttäni sillä, että en tiennyt kyseessä olevan paketti, joka tuotaisiin kotiovelle. Lisäksi en tullut kiinnittäneeksi huomiota lähetystapaan ennen kuin ongelmia jo ilmeni, ja koska lähetys tuli DPD pakettina, se ei ole yhteistyössä postin kanssa, ja paketti, jota on yritetty toimittaa kotiin, ei automaattisesti siirry noudettavaksi jostain lähipostista tm. Siis oikeasti tuo olisi ollut ihan toimiva systeemi, en halua valittaa, mutta en vaan ollut siihen varautunut. Miekkonen suostui soittamaan lähetysfirman aspaan, ja toimitus saatiin uudelleen sovittua heti seuraavalle päivlle, ja olen varsin tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi itseeni!
Tiiviisti pakattu!
Halpaan hintaan kuului itse kokoaminen
Punaista <3 Värivaihtoehtoja oli toki runsaasti, mutta punaista on harvemmin tarjolla <3 Mikä sen paremmin olisi meidän sisustukseen sopinut! Kokoaminen oli todella helppoa, jopa hauskaa hommaa, ja ohjeet selkeät. Pieni apuri ei millään malttanut pysyä poissa puuhastelusta, kun me isot körilläät koitimme saada uutta hökötystä pystyyn
Uusia hiiriä!
Muutaman aivoriihen ja kadonneen ruuvin löytämisen jälkeen kissan uusi kiipeilypalatsi oli valmiina, ja sitä mentiin heti innokkaasti testailemaan. Neve oli ainakin niin hurmaantuneen oloinen, että kyllä sydäntä lämmitti <3 Pikku kissu olisi ansainnut uuden linnan jo aikaa sitten! Mutta kuten kaikkiin kissoihin liittyvien juttujen kanssa, vasta ajan kanssa näkee, onko tuo oikeasti haluttu ja käyttöön tuleva hökötys, vai vaan pröystäileä tapa näyttää muka-kissaystävällisiltä ihmisiltä! Ainakin näiden muutaman ensimmäisen päivän aikana siellä on jo parit tirsat vedetty, ja sinne on kiva mennä kiipustamaan :) Näkyvyyskin on ihan huikea, kun täällä seitsemännen kerroksen kattohuoneistossa asustamme, ja raapimapuu sijoitettiin kahden ison ikkunan nurkkaan!
Ei kissasta meinannut kännykällä
saada mitään kuvaa kun se ei hetkeäkään
pysynyt paikoillaan!
Tuo möhkäle on kissa, edelleen tuhottomasti roinaa eteisessä
Kuvaaja käski kädet pepulle pöljän näköstä minusta
Ne saapuivat!! Upeat, kauniit haalarimme!
Vitsi
olen ihan naurettavan innoissani, muttakun nämä on niin ihanat!
Viimevuoden vietin ammattikorkean puolella, ja paistoin kaupungilla ku
naantalin aurinko kirkkaan keltaisissa kauhuhaalareissani. Nää on
PUNAISET <3 En voisi olla tyytyväisempi.
Jotenkin tässä nousee
myös sellainen ylpeys itsestään ja järjestöstään. Hyvä minä, hyvä me!
Oi sitä hetkeä kun pääsi näitä sovittamaan! Kastajaiset on ollut ja
mennyt, mutta NYT on sellainen olo että ollaan vihdoin yhtä muiden
kanssa! Pian ulkoiluttamaan, pliiiis!
Lööppijulkkissitsit @ Marilyn
Viimeviikolla
oli sitsit Marilynissä, se vasta oli kummaa! Tänään sain yhden kokeen
taas pois alta, joten pidän vapaata! Jee! Merkkejä! Sormet verelle!
Itkua! <3
Tällä hetkellä täytyy kyllä iloita näistä vuodenajoista. Hullut ihmiset väittävät, että KEVÄT olisi vuodenajoista paras, mutta ne henkilöt on kyllä kovasti väärässä.
Kesä: lämmintä, ulkoilu on jopa ihan mukavaa (välillä), picnickit, hedelmäiset drinkit, grilliruoka, mun synttärit, lomaa ja ulkona on valoisaa vaikka valvoisi koko yön
Syksy: vuodenajoista kaunein ja tunnelmallisin, hikisen kesän jälkeen oikeen nauttii kun saa pitkästä aikaa käpertyä viltin alle, vetää lempivillikset jalkaan ja juoda loputtomasti teetä. Syksyn sateet saa mielen avaraksi, ja niin kauan ku ei ole -5 astetta kylmä ja tuuli, on ihana pukea kaulahuiveja ja muita. Oman kullan kainalossa voi viettää useamman minuutin ilman että kumpikin osapuoli sulaa
Koulumatkan varrella oleva tuomiokirkkopuisto
Talvi: Luntaa! Fleece-vaatteet päästä varpaisiin! Kaakaota all day long! Tykkään myös kovasti luistella, ja laskettelemaankin olisi kiva mennä pitkästä aikaan (tosin hyi hitto joku hiihto). Talveen kuuluu olennaisena osana juhlat kuten joulu ja uusi vuosi, ja kuka niistä nyt ei tykkäisi? Ja ne talviaamut, kun ilma on tuhottoman kylmää, mutta voi jäädä peiton alle vielä tunniksi. Tai kun saa mennä kahlaamaan puuterilumessa. Mmm<3
Sitten on se neljän vuodenajan musta lammas. KEVÄT. Märkää. Kurjaa. Floskaa. Suolaa teillä. Sataa. Kylmää ja vielä jokseenkin pimeää, mutta ei ollenkaan tunnelmallista. Kesälomaa odotellessa. Matoja kaduilla ihan jatkuvasti (haisee mato, yök). Ja ihmiset aina perustelee, että "on niin hieno katsoa ku luonto puhkeaa kukkaan <3<3", musta on hienoa nauttia siitä luonnosta silloin ku se on oikeasti kukassa (kesä/syksy) eikä sillon ku kaikki puut on pelkkiä risukasoja joissa on muutama nuppu (huom, syksyllä on upea ruska ja marjoja puissa, ei siis pelkkää risukasaa!). Eikä ees mitään oikeesti kivoja juhlia.
Lisää lehdissä kahlaamista <3
Välillä vuodenajat vituttaa, ja usein haluais että olis joku muu ku se juuri meneillään oleva versio. Puolensa tässäkin! Kyllä melkeen poikkeuksetta aina on jotain hyvää kaikissa. Nyt alan jo pikkuhiljaa virittäytyä talvifiiliksiin, sillä joulu on ihan ehdoton suosikkijuttuni koko vuodessa! Yhtään lahjaa ei ole vielä ostettuna, vaikka muutama on jo valittuna! Iik! Pikkujouluja! Glögiä! Piparii!
Nyt kun on vilpoisempaa, kissa tulee
jakamaan viltin mun jalkojen kanssa
<3
Tässä nyt ollaan saman miekkosen kanssa pyöritty jo 4,5 vuotta, eikä avioliittoa odotella mitä tulee alastomana tehtäviin kahdenkeskeisiin puuhiin. Suhteen jollain lailla pysyväksi huomattuani hakeuduin ehkäisyneuvolan pariin, ja aloitin Yazz yhdistelmäpillerien syömisen. Mitään kummallisempia mielialamuutoksia tai muuta en muista kokeneeni hormonaalisen lääkityksen alkaessa, ehkä olin hieman väsynyt ja tunteellinen (voi johtua myös silloinkin meneillään olleesta pääsykoelukemisesta). Koska ongelmia ei muodostunut, jatkoin näiden vaaleanpunaisten ihmepillerien syömistä aina elokuuhun asti.
Edessä oli muutenkin käynti reseptiä uusimassa, ja jo pitkän aikaa sitten mieleen oli virinnyt mahdollisuus ehkäisymenetelmän vaihtamisesta. Lapset eivät tällä pariskunnalla ole suunnitteilla vielä pitkään aikaan (mahdollisesti koskaan), joten pitkäaikainen ehkäisy oli varsin toivottavaa. Eräitä merkittäviä syitä pillerikuurin lopettamiseen oli mm:
Yksi pillerilaatta maksaa ~15 euroa, ja kestää 28 päivää. 180 euroa vuodessa ehkäisyyn on paljon nuorelle opiskelijaparille
Pilleri pitää ottaa joka ikinen päivä, ja teho heikkenee jos ottoaika hyppii. Olen lievästi huonomuistinen, ja jouduin monta kertaa iltaisin nousemaan sängystä (jo hyvin asettauduttuani) ottamaan sen HITON PILLERIN
Pillereissä on yleisesti ottaen paljon huolehtimista: kuinka kauan resepti on voimassa, montako laattaa reseptissä on jäljellä, onko seuraavan kuun pillerit valmiina, kun torstaina olin totaalisessa humalassha, otinko sen pillerin oikeasti vai tippuiko se lavuaariin..?
Mahdolliset vatsa- ja suolisto-ongelmat voivat vaikuttaa ehkäisytehoon jos pilleri ei ole kunnolla ehtinyt imeytyä
Yhdistelmäpillerit ovat vahvoja hormonaalisia lääkkeitä, joiden vaikutus on "piikikäs", pillerin ottamishetkellä hormonitaso nousee korkealle ja laantuu sen jälkeen. Koska pilleri imeytyy suoliston kautta, se on pitoisuudeltaan todella vahva, ja mahdollinen palautuminen voi kestää hyvinkin kauan
Etukäteen olin kuullut paljon juttuja niin tutuiltani kuin myös internetin ihmeellisessä maailmassa, että kapselia voi olla vaikea saada "näinkin nuorena" ja sitä ei mielellään laiteta. Tilalle tarjotaan kaiken maailman ehkäisyrenkaita ja laastareita sun muita hullutuksia, joihin itse en jokseenkin luota edes ajatuksen tasolla! Olin myös lähes poikkeuksetta kuullut, että ennen kapselin laittoa usein on tapana ottaa kolmeksi kuukaudeksi minipillerit käyttöön, jotta voidaan nähdä miten keho reagoi kyseiseen hormonilääkitykseen. Marssin siis vastaanotolle valmiina perustelemaan kantani varsin monipuolisesti, miksi tahdon juuri tätä.
Yllätyksekseni sainkin varsin positiivisen vastaanoton ilman yhtään vastaväitettä, ja minulla kävi oikea jättituuri. Kyseinen lääkäri, jonka vastaanotolla kävin, toimii yliopistolla lääkiksen puolella opettajana, ja hänellä oli meneillään kurssi kandivaiheen opiskelijoille, johon osana kuului ehkäisyvalmisteen (kapseli ja hormonikierukka) laittaminen potilaalle. Mikäli siis suostuu siihen, että valmisteen asettaakin lääketieteen opiskelija (oikean lääkärin valvonnassa ja tiukassa arvostelussa!) ja muut ryhmään kuuluvat saavat katsoa vierestä kokemuksen saamiseksi, kyseessä olevan valmisteen saa ILMAISEKSI! En nyt tanssimaan kehdannut alkaa, mutta olin todella innoissani ja suostuin.
Sain ajan noin kahden kuukauden päähän ensikäynnistäni, jonka aikana lopetin Yazz pillereiden syömisen. En huomannut kovinkaan suurta muutosta itsessäni tässäkään vaiheessa lukuunottamatta yläselkääni nousseita finnimäisiä näppylöitä.. Ei kovin mukavia, mutta hoidon avulla jo lähes parantuneet (prosessia nopeuttaisi se, jos en nauttisi rupien repimisestä kuin hyvästä ateriasta). Odotuksista poiketen en siis saanut kokeiluuni minipillereitä, sillä lääkäri sanoi (30v kokemuksella kuulemma) että minipillerit vaikuttavat eri tavalla kuin kapseli, ja kapselin sopivuutta pystyy parhaiten testaamaan vain sillä itsellään. Selitykset kuulostivat kyllä ihan järkeviltä, joten ei minua haitannut.
Jos jotain tässä maailmassa kammoan, niin piikkejä. HYI HYI HYI. Lapsuuden traumoja sairaalasta ym ja ei erityisen hyviä kokemuksia sen jälkeenkään. Minioperaatiota edeltävänä iltana tajusin, että kapselihan tullaan asentamaan paikallispuudutuksella, eli minua piikitettäisiin. Oh dog, siinä sitten paruttiin ja hädin tuskin nukuttiin yön aikana..
Itse kapselin asettaminen oli iljettävää. Selälleni makaamaan asettauduttuani ja nostettuani käden sivulleni, nuori kandityttö piikitti puudutusainetta (kapseli asetetaan siis käsivarren yläosaan "sisäpuolelle", ja se on ~4cm mittainen). Oli siinä pidättelemistä etten alkanut vähän kyynelehtiä siinä kymmenen kandidaatin edessä xDD Puudutusaine ei täysin estänyt minua tuntemasta operaatiota, vaan ennemminkin vähensi kipua. Siitä huolimatta kapselin asettaminen tuntui todella epämukavalta ja hieman kivuliaalta, ei kuitenkaan millään tavalla sietämättömältä. Koko homma kokonaisuudessaan kesti alle 10 minuuttia, itse asennus maksimissaan 2 minuuttia. Tämän jälkeen pieni haava teipattiin haavateipillä umpeen ja laitettiin laastariin + harsopakettiin.
Kiinnostuneille tässä video kapselin asentamisesta, sisältää piikkejä (hyyyi) ja yleisemmin hoitotoimenpiteen, veri ei lennä ja ketään ei silvota. Itse en tilaisuudessa uskaltanut päinkään katsoa, joten tämä oli tavallaan uutta tietoa minullekin. Jos epäilet että ällöttää, älä katso.
Tapahtuman jälkeen oli todella pöllö olo. Käsi oli herkkä ja järkyttynyt yhtäkkisestä yksityisyyden loukkauksesta. Murha. Hyväksikäyttö. Paloittelusurma. Totesin vasemman käteni olevan erityisen vihattu, sillä kesällä mursin asemman etusormeni (paketissa kolmeviikkoa kovimpien helteiden aikaan, jee!) ja nyt tämä. Käteen nousi ilkeän näköinen mustelma (ei laitettu painesidettä tai mikä onkin tämän välttämiseksi!) ja se oli ensimmäisinä päivinä jokseenkin tuntoherkkänä, mutta nyt, viikon jälkeen, jo mustelmaa lukuunottamatta palautunut oikein hyvin. Olen varsin tyytyväinen valintaani, ja muutaman minuutin epämukavuus vastaanotolla haitui mielestä jo samana päivänä.
Käsi samana päivänä, nyyh
Nätillä laastarilla paranee nopeammin! Päivä 3
Kuva otettu tänään aamulla, viikko tuli täyteen Mustelma on tosi ruma, ja sen keskellä näkyy kohta, josta kapseli laitettiin sisälle
Hassulta se tuntuu käsivarressa, ja tässä on jo kehitetty monta teoriaa siitä, mitä NSA:n salakuuntelulaitteita tai GMO koeputkiloita muhun on piilotettu. Toistaiseksi en ole huomannut minkäänlaisia oireita tai muutoksia mielialassani tai muussa, toivottavasti tämä hyvä onni jatkuu myös tästä eteenpäin!
Tässä vielä syitä miksi juuri kapseli
Pitkäaikainen, huoleton ehkäisy (3-5 vuotta pitäisi toimia ihan hyvin)
Edullinen pillereihin verrattuna, etenkin koska nyt ilmainen (normaalisti ilmeisesti ~200e)
Hormonimäärä on huomattavasti pienempi erilaisen toimintatavan ansiosta, ja hormonitasot eivät heittele päivän aikana
Kerran laitettu, ei tarvitse huolia sen jälkeen. Hyvästi joka päiväiset pillerirutiinit! Antaa laatata niin paljon kun haluaa! Ehkäisy on ainakin kunnossa!
Myös äidilläni on ehkäisykapseli, ja hänen kokemuksensa ovat olleet positiivisia, kaipa hormonien vaikutukset henkilöön ovat ainakin osittain periytyviä..?
Mahdollisesti superniukat / pois jäävät kuukautiset
Tämän käyttöä ei itse voi pahemmin millään tavalla mokata
"Mielen muuttuessa" helppo poistaa
Toivottavasti tämä superpitkä selostus auttaa jotakuta mahdollisesti omassa valinnassaan tai tyydyttää mielenkiintoa aiheesta, mikäli jotain dramaattista tapahtuu, infoan asiasta! Jos jäi jotain kysyttävää tai muuta, niin mielelläni kyllä selvennän aihetta vielä :) Jos ei, niin heippa sitten vaan, pitää suunitella huomiseksi vielä asu sitseille!
Syvällisissä tunnelmissa tänään. Olen nyt muutaman päivän aikana syentynyt tenttilukemisen merkeissä kehityspsykologiaan, ja siinähän vasta ajatuksen aihetta ja ihmettelyä riittää! Miten pienet asiat on tehnyt minusta tällaisen? Hyvin paljon tämän innostamana tuli puhetta ystäväni kanssa yhteisestä lapsuudestamme ja siitä, miten järkyttävän paljon olemme toisiimme vaikuttaneet. Siitä asti kun olimme viisi vuotiaita, on valeillaoloajasta aina suuri osa mennyt yhdessäoloon tai muuhun kanssakäymiseen. Ja edelleen ihan tässä päivässä on yhteydenpitomme lähes päivittäistä ja jatkuvaa. Olen kyllä oikeen erityisen onnekas, että minulla on useampikin mahtava ystävä, joiden kanssa voin puhua mistä tahansa, koska tahansa.
Samalla tulin ajatelleeksi tietynlaisia murroskohtia elämässäni. Järkyttävänä nörttinä ja todella pahalaatuisena tietokoneaddiktina olen vuosien varrella koittanut kysyä itseltäni, millaista elämäni oli ennen tietokonetta? Sain ensimmäisen tietokoneeni rippilahjaksi, ja silloin jo muodostui vähintään yhtä tiivis suhde kuin aiemmin kuvatut ystävyyssuhteeni. Nykyään olen käytännössä koko päivän enemmän tai vähemmän tietokoneen ääressä, sillä niin työskentely että vapaa-aika kuluu sen siivittämänä.
Nyt uutena murroskohtana on se, että mitä olikaan elämä ilman loputonta tenttiin lukemista? Tämä on ehkä ongelmistani pienin ja ei kovinkaan vakava, mutta MISSÄ ON SE OIKEA VAPAA-AIKA? Olen kai tunnollinen opiskelija, kun jos koitan pitää vapaapäivää, tulee huono omatunto kun ei ole mitään opintojen eteen tehnyt. Tämä ei ole siis pelkästään huono ominaisuus, olen oikeasti kiinnostunut opinnoistani ja haluan tehdä töitä niiden eteen, mutta olisi kyllä ihanaa jos osaisi luoda itselleen sellaisen rytmin, että edes kerran viikossa saisi pitää kunnolla VAPAATA.
Tällä viikolla kävin murhattavana, raiskattavana ja silvottavana. Ei, en nosta rikossyytettä, sillä kyseessä oli e-kapselin sujauttaminen käsivarteeni. Kirjoitan tästä hieman myöhemmin paremman sepustuksen jos tämä asia vaikka jotakuta kiinnostaa. Mutta koska olen ihan tajuttoman piikkikammoinen ja tämän operaation takia jouduin kestämään muutamankin piikin, poikaystäväiseni lupasi että palkkioksi voidaan mennä ulos syömään tällä viikolla. Kävimme tänään Turun suhteellisen uudessa thairavintolassa, Tamarinissa. Paikka oli viihtyisä ja palvelu nopeaa, ja tilaamani punainen currykastike kasviksilla oli aiiiiiivan ihanaa, suosittelen taas! Turku on kyllä täynnä ihania ravintoloita!
Nopea kannanotto: VISKI VISKI VISKI VISKI Ehkä vielä joskus Suomessa tajutaan että kaiken kieltäminen ei luo mitään ratkaisuja ongelmiin. Vituttaa tämä.
Kuten viimeksi taisin mainita, viikonloppuna matkasin kohti Jyväskylän järvistä seutua ja kohti sydäntäni, sillä pitkäaikaisin ja rakkain ystäväni päätti, että hääjärjestelyistä viis, nyt mennään naimisiin! Hän on miehensä kanssa ollut kihloissa jo 7 vuotta, joten mikään hätiköity päätös ei ollut kyseessä. Häät oli alustavasti suunniteltu ensi syksylle, mutta pyöreästi kuukausi sitten pariskunnalle virisi ajatus järjestää avioituminen nopeasti ja pienemmällä vaivalla. Tärkeimmiksi kriteereiksi oli joka tapauksessa valittu hyvä ruoka ja rakkaat ystävät, joten osittain syntymäpäiviksi naamioituna juhlan järjestäminen pääsi alulleen.
Kissat. Ei koskaan halua pysyä paikoillaan kun kuvaa ottaa Tässä pariskunnan eka lapsi
Koska jo noin 15 vuotta sitten minulle oli luvattu kaason pesti, sain tiedon näistä yllätysjuhlista hieman muita aikaisemmin. Voi hyvänen aika näin ison salaisuuden kanssa eläminen oli VAIKEAA! En koe tarveta juoruta muiden yksityisistä asioista, mutta kun ihmiset suoraan kyselevät "Meetkö Jkl? Miks meet niin ajoissa? Mitä ostaisin synttärilahjaksi?" on sellanen olo ku olis suurennuslasin alla jossain kuulusteluhuoneessa! Moneen kertaan jouduin yhdelle jos toisellekin keksimään pieniä valheen poikasia (sen siitä saa kun on niin tiivis porukka), ja olen siitä pahoillani!
Perjantaina marssimme minä, sulhanen, morsian ja bestman neljästään maistraattiin hermostuneina mutta onnellisina kuin joulua odottaisi. Ohjeellisesta suosituksesta huolimatta KUMMALLAKAAN todistajalla ei ollut voimassa olevaa passia tai henkilökorttia, mutta meidät kelpuutettiin siitä huolimatta. Pienenä yllätyksenä tuli se, ettei nimeä tarvinnut laittaa yhteenkään paperiin... Vihkijä oli leppoisa keski-ikäinen mies, joka hoiti vihkimisen yllättävän tunteella ja huolella, jotenkin vuosien varrella on muodostunut kuva, että siviilivihkijät ovat elämäänsä kyllästyneitä työsuorittajia, jotka eivät osaa antaa arvoa siihen tilanteeseen, joka on parille yksi tärkeimmistä. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut!
Naimisissa ovat!
Pienenä taustana: suunnilleen siitä illasta asti, kun nämä uutiset sain, olen lähes kerran päivässä saanut kauheita tunne/itkukohtauksia koska olen vaan niin hölmö, ja koska nämä ihmiset ovat kasvattaneet juurensa niin syvälle sydämeni ympärille, että pienimmätkin ilot ja surut aiheuttavat reaktioita. Lisäksi olen todella jämähtävää tyyppiä, muutos pelottaa ja arveluttaa aina, ja näin nopealla aikataululla tapahtuva mullistus pistää koko elämän sekaisin. Huomautan vielä että tässä ei ole kyse siitä, että kyseinen liitto harmittaisi, vaan enemmänkin velloin jonkinlaisessa myötäonnessa ja uskomattomuuden verhossa :') Kyllä siinä vähän vielä tippa herahti silmiin kun julistettiin parisuhde viralliseksi ja vaihdettiin se "the suudelma". aaah olen romantikko <3
Onnelliset soitot vanhemmille (jotka kyllä tiesivät etukäteen) heti ulos päästyämme
Siinä pienessä porukassa kävimme syömässä ja siirryimme kakkukahvittelemaan pariskunnan asuntoon loppuillaksi (jossa myös majoituimme viikonlopun ajan). Varsinainen juhla oli lauantaina, jolloin yhteensä noin 10 henkisellä joukolla suuntasimme viikinkiravintola Haraldiin maukkaalle aterialle (ja muutamalle sydänkohtaukselle niiden osalta, jotka eivät vielä etukäteen olleet koko asiasta kuulleet). Ilta oli mitä ihanin, morsian oli löytänyt juuri itselleen sopivan hääpuvun, ja siinä herkistelyn ja onnellisen naurun ryppäässä aika kului aivan liian nopeasti.
Alkuviikko on mennyt ihan kummallisessa sumussa, en jotenkin ole täysin osannut palata arkeen. Nyt pitäisi tosissaan saada kunnon läpsäys kasvoille avokämmenestä, kun huomenna olisi taas yksi tentti edessä (jonka arvatenkin tässä häähuumassa olen lähes täysin laiminlyönyt). Siitä huolimatta aion tänään mielummin vetäytyä ystävien kanssa pelien maailmaan, ei nyt jaksa stressata liikaa! Vielä kerran onnea rakkailleni, olkoon liittonne pitkä ja antoisa <3 ;;__________;;
Wuhuu! Viikonloppuna oli mustin ja mirrin keskusvarastossa outlet päivät, ja intoa piukassa raahasin tuon pidemmän asukkaan kanssani sinne tutkimaan supertarjousten tarjontaa! Toiveena oli, että olisi löydetty kisulille uusi raapimapuu, mutta sellaista ei valitettavasti osunut kohdalle :< Kaikkea muuta kyllä löytyi sitten senkin edestä! Loppujenlopuksi kärryymme/lavaamme/mikälie päätyi 7,5 kiloa kattimurkinaa, valtava säkki kissanhiekkaa, suloinen kissa-tiipii, laakea juomakuppi ja pikkunaposteltavaa. Muutakin kiinnostavaa olisi ollut tarjolla, vaikka jokseenkin koirapainotteinen tapahtuma olikin. Onneksi tuli lähdettyä!
Kaikki tämä vain 50e!!
Olin jokseenkin huolissani, että söötti kisuiglu jäisi kaikumaan tyhjyyttä niinkun kaikki muukin kissojen iloksi ostettu (pahvilaatikoita lukuunottamatta), joten asunto kaikui riemunkiljahduksista, kun meidän pikkumirri meni varsin nopeasti tutkimaan uutta pesäänsä, ja on sen jälkeenkin joka päivä käynyt siellä torkkumassa :') JEE kerrankin kissalle kelpaa!
What's this!?
<3<3<3
Voi että!<3 Outletpäivillä iski taas vaihteeksi ihan hirveä pikkukisukuume, olisi ihanaa telmiä sellaisen pikku kitlin kanssa! Tahtoisin auttaa kodittomia aikuisiakin kissoja, mutta koska meidän oma lirppa ei ole muihin kissoihin tottunut, olisi luultavasti helpompaa kaikkien osapuolien kannalta, jos tähän perheeseen liittyisi kokonaan uusi kissan alku. Olisi mukavaa, jos tuolle meidän karvanyytille olisi seuraa, mutta koska ei ole vielä varmaa, onko loppuvuodesta muutto edessä ja jos, millaiseen asuntoon, ei tässä vaiheessa viitsi pientä kissanalkua ihan vielä hankkia :'< Kissa! Koira! Kissa! Koira! Antakaa ne kaikki mun huostaan!
Pikkuiset koira-vieraamme lähtivät tänään kotimatkalle, ja nyt täällä kämpässä on taas jotenkin tyhjää. Harmillista, mutta samalla tarpeellista, koska olen itse huomenna lähdössä viikonlopuksi Jyväskylään, ja olen itseasiassa ihan paskanjäykkänä jännityksestä! @_@ Kerron tästä sitten myöhemmin jos muistan. Huomenna bussimatkalla pitäisi aloittaa seuraavaan tenttiin lukeminen (ensimmäinen oli tällä viikolla, huii!), mutta voi olla että keskittyminen herpaantuu ja alankin pelaamaan uutta, alelaarista poimittua peliä! Pokémon X on tuossa pöydällä jo hetken odotellut, mutta sitä säästän palkkioksi itselleni jostain (pelkään myös addiktiota!), joten testiin lähtee De Blob 2.
