Seili - Musikaali hullusta rakkaudesta

Ystävällinen ainejärjestömme kulttuurivastaava järjestää jäsenille milloin mitäkin ihanaa pikku piristettä opiskeluarkeen, ja tälläkertaa vuorossa oli Turun kaupunginteatterin esitys Seili, jonne pääsimme livahtamaan opiskelijan lompakkoon sopivaan hintaan. Kaupunginteatteri on korjaustöiden alaisena, joten samalla reissulla pääsin ensimmäistä (hävettää) kertaa käymään Turun uudessa kulttuurikeskuksessa, Logomossa, jonne teatteri on evakuoitu väliaikaisesti. Betoni- ja rautapalkkirakenteet tuntuivat kummalliselta yhdistelmältä kulttuurikeskuksen kanssa, mutta paikkaan oli saatu luotua oma tunnelmansa.

Käsiohjelma on mukava muisto
tuleville vuosille

Näytelmä itsessään oli huumaava. Tarina sijoittuu 1900-luvun alun Suomeen, jossa nuori Sofia karkaa häistään paetakseen isänsä järjestämää avioliittoa. Hän tapaa komean ja suojelevan Johanneksen, ja hetken huumassa rakkaus leimahtaa heidän rintoihinsa. Johannes joutuu kuitenkin lähtemään, ja Sofia jää yksin vieraaseen paikkaan täysin yksin ja rahatta, lohtunaan vain Johanneksen jättämä lupaus tulevasta. Onnettomien tapahtumien kautta Sofia tuomitaan viettämään loppuelämänsä Seilin saaressa, naisille tarkoitetussa valtiollisessa mielisairaalassa.

Kohtaus jossa Sofia matkaa Seiliin
Googlen antimia

Seili on todellinen paikka Turun saaristossa, jonne on sijoitettu tiedettävästi spitaalipotilaita ja joka on myöhemmin toiminut mielisairaalana. On myös sanottu, että mikäli Seiliin on tuomittu, ovat ihmiset tuoneet mukanaan laudat arkkuaan varten, sillä toivoa poispääsystä ei ollut. Palatakseni itse esitykseen, olin täysin kananlihalla useassa otteessa siitä, miten riipaisevan todenmukaisesti näytelmässä osattiin kuvata surua, kauhua, kipua ja kaipausta monen muun tunteen ohella. Musiikki oli kokonaan poimittu suomalaisten naisartistien tuotannosta, ja matkan varrella tuli tuttuja kappaleita mm. Mariskalta, Maija Vilkkumaalta, PMMP:ltä, Chisulta, Jenni Vartiaiselta, Anna Puulta ja monelta muulta. Uskomatonta, miten niin eri ajassa tehdyt kappaleet olikin saat hieman esitystapaa muuttamalla saatu niin sopivaksi satavuotta nuorempaan miljööhön.

Vaikka kyseessä ei ehkä ollut paras näytelmä jonka koskaan olen nähnyt, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kukkaronpohjalla on hieman ylimääräistä, niin ne kannattaa ehdottomasti käyttää lipun ostamiseen. Erikoistehosteiden käyttö, toinen toistaan koskettavammat tarinat "hulluista" naisista ja vahvat tunteet ovat vain alkua tälle teokselle. Riipivät, epäoikeudenmukaiset ja jännitystä kiihottavat kohtaukset jättävät katsojan sanattomaksi ja haikeaksi.

Toinen kuvituskuva googlen kätköistä
Esityksen kuvaaminen oli tietty kielletty

Myönnän. Olen rakastunut teatteriin. Elokuvat eivät koskaan ole yhtä vaikuttavia kuin näytelmät, ja jos vain voisin, kävisin useammin. Hienoille esiintyjille ja taustajoukoille kuuluukin ansionsa mukainen palkkio, mutta aih kun lipun hinnat voivat riipaista opiskelijan arjessa! Kuitenkin lähes poikkeuksetta teatterista lähtiessäni olen täydellisessä hurmiossa, ja vakuutan itselleni, että vaikka se joskus kirpaisee, niin teatterissa olisi vaan käytävä useammin. Nyt saattaa taas kulua pitään ennen kuin pääsen kokemaan mitään vastaavaa, ja olen jo valmiiksi asiasta pahalla tuulella!

Kauan odotettu yllätys

Kuten viimeksi taisin mainita, viikonloppuna matkasin kohti Jyväskylän järvistä seutua ja kohti sydäntäni, sillä pitkäaikaisin ja rakkain ystäväni päätti, että hääjärjestelyistä viis, nyt mennään naimisiin! Hän on miehensä kanssa ollut kihloissa jo 7 vuotta, joten mikään hätiköity päätös ei ollut kyseessä. Häät oli alustavasti suunniteltu ensi syksylle, mutta pyöreästi kuukausi sitten pariskunnalle virisi ajatus järjestää avioituminen nopeasti ja pienemmällä vaivalla. Tärkeimmiksi kriteereiksi oli joka tapauksessa valittu hyvä ruoka ja rakkaat ystävät, joten osittain syntymäpäiviksi naamioituna juhlan järjestäminen pääsi alulleen.

Kissat. Ei koskaan halua pysyä
paikoillaan kun kuvaa ottaa
Tässä pariskunnan eka lapsi

Koska jo noin 15 vuotta sitten minulle oli luvattu kaason pesti, sain tiedon näistä yllätysjuhlista hieman muita aikaisemmin. Voi hyvänen aika näin ison salaisuuden kanssa eläminen oli VAIKEAA! En koe tarveta juoruta muiden yksityisistä asioista, mutta kun ihmiset suoraan kyselevät "Meetkö Jkl? Miks meet niin ajoissa? Mitä ostaisin synttärilahjaksi?" on sellanen olo ku olis suurennuslasin alla jossain kuulusteluhuoneessa! Moneen kertaan jouduin yhdelle jos toisellekin keksimään pieniä valheen poikasia (sen siitä saa kun on niin tiivis porukka), ja olen siitä pahoillani!

Perjantaina marssimme minä, sulhanen, morsian ja bestman neljästään maistraattiin hermostuneina mutta onnellisina kuin joulua odottaisi. Ohjeellisesta suosituksesta huolimatta KUMMALLAKAAN todistajalla ei ollut voimassa olevaa passia tai henkilökorttia, mutta meidät kelpuutettiin siitä huolimatta. Pienenä yllätyksenä tuli se, ettei nimeä tarvinnut laittaa yhteenkään paperiin... Vihkijä oli leppoisa keski-ikäinen mies, joka hoiti vihkimisen yllättävän tunteella ja huolella, jotenkin vuosien varrella on muodostunut kuva, että siviilivihkijät ovat elämäänsä kyllästyneitä työsuorittajia, jotka eivät osaa antaa arvoa siihen tilanteeseen, joka on parille yksi tärkeimmistä. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut!

Naimisissa ovat!

Pienenä taustana: suunnilleen siitä illasta asti, kun nämä uutiset sain, olen lähes kerran päivässä saanut kauheita tunne/itkukohtauksia koska olen vaan niin hölmö, ja koska nämä ihmiset ovat kasvattaneet juurensa niin syvälle sydämeni ympärille, että pienimmätkin ilot ja surut aiheuttavat reaktioita. Lisäksi olen todella jämähtävää tyyppiä, muutos pelottaa ja arveluttaa aina, ja näin nopealla aikataululla tapahtuva mullistus pistää koko elämän sekaisin. Huomautan vielä että tässä ei ole kyse siitä, että kyseinen liitto harmittaisi, vaan enemmänkin velloin jonkinlaisessa myötäonnessa ja uskomattomuuden verhossa :') Kyllä siinä vähän vielä tippa herahti silmiin kun julistettiin parisuhde viralliseksi ja vaihdettiin se "the suudelma". aaah olen romantikko <3

Onnelliset soitot vanhemmille (jotka kyllä
tiesivät etukäteen) heti ulos päästyämme

Siinä pienessä porukassa kävimme syömässä ja siirryimme kakkukahvittelemaan pariskunnan asuntoon loppuillaksi (jossa myös majoituimme viikonlopun ajan). Varsinainen juhla oli lauantaina, jolloin yhteensä noin 10 henkisellä joukolla suuntasimme viikinkiravintola Haraldiin maukkaalle aterialle (ja muutamalle sydänkohtaukselle niiden osalta, jotka eivät vielä etukäteen olleet koko asiasta kuulleet). Ilta oli mitä ihanin, morsian oli löytänyt juuri itselleen sopivan hääpuvun, ja siinä herkistelyn ja onnellisen naurun ryppäässä aika kului aivan liian nopeasti.

Alkuviikko on mennyt ihan kummallisessa sumussa, en jotenkin ole täysin osannut palata arkeen. Nyt pitäisi tosissaan saada kunnon läpsäys kasvoille avokämmenestä, kun huomenna olisi taas yksi tentti edessä (jonka arvatenkin tässä häähuumassa olen lähes täysin laiminlyönyt). Siitä huolimatta aion tänään mielummin vetäytyä ystävien kanssa pelien maailmaan, ei nyt jaksa stressata liikaa!
Vielä kerran onnea rakkailleni, olkoon liittonne pitkä ja antoisa <3 ;;__________;;