Seili - Musikaali hullusta rakkaudesta

Ystävällinen ainejärjestömme kulttuurivastaava järjestää jäsenille milloin mitäkin ihanaa pikku piristettä opiskeluarkeen, ja tälläkertaa vuorossa oli Turun kaupunginteatterin esitys Seili, jonne pääsimme livahtamaan opiskelijan lompakkoon sopivaan hintaan. Kaupunginteatteri on korjaustöiden alaisena, joten samalla reissulla pääsin ensimmäistä (hävettää) kertaa käymään Turun uudessa kulttuurikeskuksessa, Logomossa, jonne teatteri on evakuoitu väliaikaisesti. Betoni- ja rautapalkkirakenteet tuntuivat kummalliselta yhdistelmältä kulttuurikeskuksen kanssa, mutta paikkaan oli saatu luotua oma tunnelmansa.

Käsiohjelma on mukava muisto
tuleville vuosille

Näytelmä itsessään oli huumaava. Tarina sijoittuu 1900-luvun alun Suomeen, jossa nuori Sofia karkaa häistään paetakseen isänsä järjestämää avioliittoa. Hän tapaa komean ja suojelevan Johanneksen, ja hetken huumassa rakkaus leimahtaa heidän rintoihinsa. Johannes joutuu kuitenkin lähtemään, ja Sofia jää yksin vieraaseen paikkaan täysin yksin ja rahatta, lohtunaan vain Johanneksen jättämä lupaus tulevasta. Onnettomien tapahtumien kautta Sofia tuomitaan viettämään loppuelämänsä Seilin saaressa, naisille tarkoitetussa valtiollisessa mielisairaalassa.

Kohtaus jossa Sofia matkaa Seiliin
Googlen antimia

Seili on todellinen paikka Turun saaristossa, jonne on sijoitettu tiedettävästi spitaalipotilaita ja joka on myöhemmin toiminut mielisairaalana. On myös sanottu, että mikäli Seiliin on tuomittu, ovat ihmiset tuoneet mukanaan laudat arkkuaan varten, sillä toivoa poispääsystä ei ollut. Palatakseni itse esitykseen, olin täysin kananlihalla useassa otteessa siitä, miten riipaisevan todenmukaisesti näytelmässä osattiin kuvata surua, kauhua, kipua ja kaipausta monen muun tunteen ohella. Musiikki oli kokonaan poimittu suomalaisten naisartistien tuotannosta, ja matkan varrella tuli tuttuja kappaleita mm. Mariskalta, Maija Vilkkumaalta, PMMP:ltä, Chisulta, Jenni Vartiaiselta, Anna Puulta ja monelta muulta. Uskomatonta, miten niin eri ajassa tehdyt kappaleet olikin saat hieman esitystapaa muuttamalla saatu niin sopivaksi satavuotta nuorempaan miljööhön.

Vaikka kyseessä ei ehkä ollut paras näytelmä jonka koskaan olen nähnyt, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kukkaronpohjalla on hieman ylimääräistä, niin ne kannattaa ehdottomasti käyttää lipun ostamiseen. Erikoistehosteiden käyttö, toinen toistaan koskettavammat tarinat "hulluista" naisista ja vahvat tunteet ovat vain alkua tälle teokselle. Riipivät, epäoikeudenmukaiset ja jännitystä kiihottavat kohtaukset jättävät katsojan sanattomaksi ja haikeaksi.

Toinen kuvituskuva googlen kätköistä
Esityksen kuvaaminen oli tietty kielletty

Myönnän. Olen rakastunut teatteriin. Elokuvat eivät koskaan ole yhtä vaikuttavia kuin näytelmät, ja jos vain voisin, kävisin useammin. Hienoille esiintyjille ja taustajoukoille kuuluukin ansionsa mukainen palkkio, mutta aih kun lipun hinnat voivat riipaista opiskelijan arjessa! Kuitenkin lähes poikkeuksetta teatterista lähtiessäni olen täydellisessä hurmiossa, ja vakuutan itselleni, että vaikka se joskus kirpaisee, niin teatterissa olisi vaan käytävä useammin. Nyt saattaa taas kulua pitään ennen kuin pääsen kokemaan mitään vastaavaa, ja olen jo valmiiksi asiasta pahalla tuulella!