Vuoden tunnollisin opiskelia @ TYKS

Täällä on koko edeltävä viikko mennyt kiireelliseen tenttilukemiseen, kun julmasti niitä on kahdelle perättäiselle viikolle sijoitettu. Senpä takia puurtamiseen sovittua taukoa, torstaina järjestettyjä Katkon ja Opexin ystävänpäiväsitsejä, tuli odotettua varsin innokkaasti. Koko torstaille ei muuta menoa oltu sovittu, joten mukavasti oli aamupäivä aikaa lukea tenttiin, jolloin hyvillä mielin illalla saisi keskittyä juhlahuumaan. Juu ei ihan niin helposti.

Vinkki siitä mihin suuntaan tämä
tarina on kääntymässä

Kävin viisaasti suihkussa jo puolenpäivän aikoihin, ettei illalla tarvitsisi alkaa hiustenkuivaimen kanssa kriisissä ihmettelemään mitään. HUOM tästä eteenpäin tarina nyt menee epämukavaksi, viimeinen mahdollisuus lopettaa lukeminen! Suihkun jälkeen kumarruin vielä nostamaan lattialta jotain, kun vasemmassa korvassani oleva rustolävistys jäi suihkunkarmiin kiinni. Ja koska kumarruin vauhdilla eteenpäin, sen ainoa mahdollisuus oli pyrkiä väkisin korvalehteni läpi. AI JUMALAUTA se sattui niin pirusti, ettei mitään järkeä, näkö taisi sumentua pieneksi hetkeksi, ja tipuin maahan huutaen. Kyseessä on siis lävistystappi, joka ei antanut periksi, sillä tapin toisessa päässä on tappia jonkin verran paksumpi pallo, joka pysyy paikoillaan kierteiden avulla. Koitin saada kuvaa tilanteen vakavuudesta peiliin katsomalla, mutta taju meinasi heti lähteä kun koitti seistä, ja veri pulppusi kiitettävää tahtia pois korvasta.

Pohdinnan ja vähtäämisen ja molempien yrittämisten jälkeen tappiosa saatiin korvasta irti, mutta metallinen pallo oli auttamatta jumissa vereslihassa. Koska koko alue oli sen näköinen kuin se olisi väännetty inside-out, ei kotikonstit riittäneet, ja oli pakko lähteä päivystykseen. Jatkuvan puhdistamisen ja desinfioinnin jälkeen verenvuoto oli jokseenkin tyrehtynyt, ja useamman särkylääkkeen jälkeen tuntui taas, että pysyn tolpillani. TYKSin päivystys oli juuri niin perseestä kuin muistin viime kesän jäljiltä, jolloin jouduin sinne murtuneen sormen takia (olen nyt puolessa vuodessa tainnut käydä yhtä paljon päivystyksessä kuin koko elämässäni muuten yhteensä).

Kaksi tuntia, joiden heti aluksi minut erotettiin saattajastani (kiitti vaan, täällähän on tosi mielekästä istua yksin) kuluivat, ja odotushuoneesta oli pyydetty YKSI henkilö lääkärin tutkittavaksi. Tässä on aihe, josta voisin saarnata loputtomiin. Jokapaikassa kyllä kulki hoitajia ja muuta henkilökuntaa, mutta tuntuu ettei itse potilaat olleet kenenkään vastuulla. Vielä tunti, jonka aikana ihmisjono alkoi hieman purkaantua ennen kuin itse pääsin tutkittavaksi (en tainnut olla kovin korkealle priorisoitu). Viimekerrasta oppineena olin kuitenkin pakannut (tunnolliselle opiskelijalle tyypillisesti!) tenttikirjan mukaani, joten täysin turhaksi istuskeluni ei muodostunut! Voi hyvänen aika miten kunnollinen olo siitä tulikaan...

Loppujenlopuksi korva puudutettiin, leikattiin jumissa olevan metalliosan ympäriltä auki ja suljettiin vielä tikillä. Metallipallon sain vielä "muistoksi", ja paremman paranemisprosessin toivossa sain kontolleni n. 5 päivän mittaisen antibioottikuurin. Korva ei ollut tyytyväinen yllättävään viiltoonsa, joten verenvuotoa joutui tyrehdyttelemään hetken jos toisenkin. Tästä kaikesta olin niin hölmistyneen ärsyyntynyt, että koin ansaitsevani vapaa-illan entistäkin enemmän, joten nopean kotonapoikkeamisen jälkeen lähdin sitsaamaan. Ystissitsit olivat hauskat ja nostattivat mukavasti tragi-koomisen päivän tunnelmaa.  Sen jälkeen ei ole kyllä maanantaina edessä oleva tentti enää kiinnostanut, ja olenkin pitänyt ihan itsenäistä, pienimuotoista sairaslomaa. Mun on nyt jo kauhea ikävä mun rustolävistystäni :'<

Kaikesta huolimatta ihanaa ystävänpäivää kaikille ja anteeksi gorentäytteinen julkaisuni!

Tässä vaiheessa olin jo odottamassa kyytiä
kotiin, mutta tunnelma välittyy yhtä herkullisesti!