Sattumanvaraisia ajatuksia tältä päivältä

• Missä salaisella meikkaamisen alkeet leirillä kaikki muut nuoret tytöt minua lukuunottamatta ovat käyneet? Oon niin pihalla näistä jutuista
• Legginsit ei ole housut, peitä se persiisi jos käytät leggareita, hyi hyi!
• Mistä voi hakea apurahaa vaateostoksia varten? 
• Ruoka on selvästi elämän tarkoitus, turha etsiä enää
• Kenen idea oli laittaa maailman söpöin kuosi housuihin (jotka selvästi on naisilla tarkoitettu) jotka istuisi parhaiten miehille.. *kyyneliä*
• Some/puhelin-riippuvuus vaikuttaa paljon todellisemmalta ongelmalta kun käytössä on oikeasti hyvä puhelin
• Turku on todella kaunis kaupunki
• Hyviä asiakaspalvelijoita on edelleen olemassa, ja on typerää miten positiivisesti sellaisesta harvinaisesta tapahtumasta yllättyy
• Olin äärimmäisen yllättynyt löytäessäni turhan tavaran kaupasta MANSETTEJA! Olen onnellinen mummoihminen, mansetit taitavat olla kuolevaa kansanperinnettä!
• Lahjastressi tekee tuloaan kun kiertelee kauppoja ja unohtaa ajatella lahjoja
• Naiset ovat kauniita olentoja
• Miten ihanalta tuntuukaan kun kirpeä ilma hieman hiipii iholle, inan palelee ja sen jälkeen voi palata sisälle lämpimään
• Olen vuoden pikkujouluissa ilmeisesti alasti, sillä kauden juhlavaatteet ovat pelkkää paljettioksennusta
• Vuoden ensimmäiset glögit on tunnelmallinen ja haikean onnellinen rituaali, aah <3
• Ystävät on tärkeitä

Mansetit, woopwoop!

Mikä sellainen pääsiäinen oikein on?

Olen valmistunut lukiosta jo monta monta vuotta sitten, ja siitä lähtien joka keväinen rutiinini on ollut pääsykokeisiin valmistautuminen. Omassa lukiossani kauhean huonosti pohjustettiin mitään jatko-opintoja, ja olinkin alkuun äärimmäisen pihalla siitä, miten niihin pääsee, mitä on tarjolla ja millainen urakka se sisäänpääsy edes on. Ensimmäisenä vuonna hain niin moneen paikkaan, etten puoliakaan enää muista, enkä ollenkaan ymmärtänyt, että pääsykokeet ovat todella rankkoja ja armottomia. Olin pärjännyt hyvin ylioppilaskokeissa, joten elin siinä uskossa, että jatko-opiskelupaikka aukeaisi ongelmitta. Eihän se niin mennytkään... Hakeminen liian moneen paikkaan, useampi vuosi "muutaman pisteen päässä" oikiksesta ja vielä VAKAVA. Tässä niitä keväitä on valunut vetenä hiekkaan niin monta putkeen, etten oikeasti muista, koska olen viimeksi viettänyt pääsiäistä.

Pieni lirpukka Säkylästä!

Koska nyt oli ensimmäinen kevät noin iäisyyteen kun olin täysin vapaalla, halusin ehdottomasti viettää pääsiäistä jotenkin! Pääsiäinen ei itsessään ole minulle millään lailla merkityksellinen, mutta otan lämpimän perhejuhlan tuntua vastaan aina sopivan paikan tullen! Lähdimmekin siis äitini luo Säkylään, jossa jo tavaksi käyneellä tavalla syödään ja levätään kunnolla. Lammasta emme syöneet, mutta juhla-ateria katettiin pöytään siitä huolimatta: kokonainen täytetty ankka vihannesten kera! Yhdessä laitettu ruoka tuo hyvän mielen, kun itse kukin pääsee maistelemaan työnsä hedelmiä. Usean kohelluksen ja sättäyksen jälkeen lopputulos oli niin herkullista, että kaihoisasti se vieläkin mieltä lämmittää! Makuhermot pääsivät myös nauttimaan kasvispiiraasta, rahka-pashasta, itse tehdystä pizzasta, pääsiäiskakusta ja luomuviinistä, mmm <3

Erittäin epäselvä kuva ankastamme,
Iinekseksi taidettiin hänet nimetä

Kotiin päästyämme iski luovuus (luova hulluus?) päälle, ja koska kiltti mieheni oli ostanut minulle kaksi mignon-munaa pääsiäiseksi, päätin että olisi kiva jos molemmat maalaisivat yhden! Askartelulaatikkoa penkomalla löytyi vesivärit ja pensselilajitelma, ja pian oli maalauskeskus valmiina! Olen joskus ollut kovakin "taiteilija" ja nauttinut maalaamisesta ja piirtämisestä, mutta näin vuosien tauon jälkeen tuntui ettei pensseli pysy kädessä, enkä todellakaan tiedä miten maalaaminen toimii.. Lopputulos ei ollut sitä mitä olin suunnitellut, mutta loppujelopuksi pöydällämme oli kaksi kauniin persoonallista pääsiäismunaa odottamassa! Olin iloinen kun tuo koti-köriläs mukisematta suostui tähänkin päähänpistokseeni :) Kissan mielestä minun maalaamani muna oli aivan ruma ja huono, sillä tänään ystävien luota kotiin tullessa se oli paiskottu lattialle. *huokaus*

Hyvää pääsiäistä!

Elämän pienet suuret ilot

Valitan aina enemmän tai vähemmän siitä, miten opiskelijalla ei ole varaa mihinkään ja aina pitää katsoa joka euron perään. Tämä on totta, mutta onneksi joskus on jotain syytä pieniin juhliin, jolloin omaan mielihyvään voi sijoittaa muutaman ylimääräisen penninpyörylän. Myös sukulaiset ja muut haluavat toisinaan osoittaa tunteitaan elämän pienten asioiden kautta. Tänään puhutaan ruoasta.

Onnea on..

Onnea on se, kun jääkaapissa on tuoremehua. Harvinaista herkkua, mutta eräs elämäni suurimmista tavoitteista: haluan päästä elämässäni ainakin niin pitkälle, että jääkaapistani tulee aina löytymään haluamiani tuoremehuja. En tiedä miten selittäisin tätä kummallista tavoitetta, ja varmasti monille tulee mieleen, että "kyllä nyt opiskelijankin roposilla voi tuoremehua ostaa, jättää jotain muuta kauppaan!", mutta pointti on enemmänkin siinä, millaista elintasoa se tuoremehu edustaa. Ilon aihetta on myös uudessa Nipsu-mukissa, se on kauniin värinen ja siinä on pieni kissakin <3 "Nipsu antaa kisulle palan kakkua". Omassa elämässäni pidän myös luksuksena sitä, jos saan leivän päälle ITUJA! Miten voi pienet suikeroiset rehut tuntua niin mahdottoman spesiaaleilta ja ihanilta. Huippujuttu on myös se, jos joskus malttaa käydä koluamassa punnitse&säästän laatikoita, siinä on liike täynnä toinen toistaan ihanampia makuja <3 Mehun, itujen ja punnitse&säästä-pussukan sponsoreina tälläkertaa toimi mummoni, ihanaa <3

Onnea on myös..

Ystävänpäivän aikoihin taas maisteltiin pieniä onnenpaloja, kun tehtiin kotona itse bageleita! Väliin kaikkea maukasta, tässä taisi olla mm. paprikaa, fetaa, juustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja harvemmin kaupasta (hinta, heh heh) mukaan tarttuvaa RUCOLAA! Tulee tämä paljon halvemmaksi kuin mennä ulos syömään, joten no hard feelings. Rucolaa käytettiin myös kotitekoiseen pizzaan myöhemmin. Aiheeseen liittyen: tunnen olevani ikäpolveni joukossa friikki, koska en himoitse roskaruokaa ja hampurilaisia. Terveellinenkin ruoka on oikeasti tosi hyvää, ja hampurilaiset eivät vaan maistu. Noutopizzakin on hinta/laatusuhteeltaan sen verran hukassa, että jää suurimman osan ajasta ostamatta. Ehkä pidän tästä erillisen avautumistuokion toiste.

Onnea on erityisesti..

Minä tykkään ihan hirveästi kaikista dinojutuista. Oon jo pitkään tykännyt, ja sen jäljiltä kaapissa on mm tämä pikkudinojen muotoinen suklaamuotti! Halusimme herra asuinkumppanin kanssa kokeilla raakasuklaan tekemistä, mutta malttamattomuuttamme emme jaksaneet perehtyä asiaan vielä, joten yhdistimme kaupan valmista suklaata erilaisiin suolattuihin ja suolaamattomiin pähkinöihin ja pistimme maailman suloisimpaan muottiin jähmettymään. Näistä tuli ihan älyttömän hyviä, ja oli siinä pienissä ihmisissä pidättelemistä ettei mennyt yhdeltä istumalta kaikki. Aina kyllä tuntuu hiukan pahalta ottaa ensimmäinen haukkaus noin suloisesta konvehdista..

Nostalgista onnea on..

Hot Rod. En tiedä varmasti, onko näiden asema muiden elämässä ollut yhtä merkittävä kuin minun, mutta siitä vaan ei voi olla tulematta hyvä olo, kun pistää jokaiseen kymmeneen sormeen hotrod-sormuksen. Ei niin, että näitä olisi meillä pienenä ollut kovin usein, mutta ehkä juuri siksi niillä onkin niin spesiaali paikka minun sydämessäni. Pahan päivän varalle pitäisi aina pitää vähintään 10 hotrodia kaapissa.

Luksusonnea on..

Äitini, rakas äitini. On aina mukavaa saada äippä vierailemaan, ja se lämmittää sydäntä vaikka joskus molemmilla saattaa olla vaikeita aikoja, valitettavasti myös samaan aikaan. Erilaisen onnen aspektin tapaamiseen tuo yllättäen herkullisimmasta kahvilasta mukaan napattu pussi konvehteja ihanimmasta suklaasta. Vesi herahtaa kielelle pelkkää kuvaa katsellessa ja makuja muistellessa.

Kaiken tämän kuvasyötteen ja pälätyksen keskellä koitan muistuttaa itseäni ja kaikkia muita siitä, miten joskus liian helposti tulee suunnanneeksi katseensa vain suuriin ja merkittäviin asioihin, jolloin pienet onnenaiheet saattavat jäädä liian pienelle huomiolle. Huononakin päivänä pieni herkutteluhetki (tai muu asia!) voi tarjota paon ahdistavasta arjesta, ja kiireisessä arjessa kaipaa pysähdyksiä, jolloin voi keskittyä olemaan tyytyväinen ja onnellinen edes pienimmistä asioista, vaikka kaikki muu menisi päin helvettiä. Stressata ja huolehtia voi sitten koko loppupäivän. Nyt aion iltapalaksi nauttia kiltin miehen kotitekoisista porkkanasämpylöistä <3 Kotitekoiset sämpylät on hyviä, tee niitä!

Joulukuu ja lumi saapuivat jälleen!

Kröhöm. Tässä näitä päiviä vaan pöyrähtelee toinen toisensa jälkeen ohi, ja minä pysyn paikoillani.

Torstaina oli kunnia osallistua puoli-amerikkalaisen ystäväperheen Thanksgiving-juhlintoihin valtavan ruokamässäilyn merkeissä, olen sen jälkeen varmaan ainakin kaksi kiloa paksumpi. Pienenä äiti opetti, että kaikkea täytyy maistaa ja lautanen on syötävä tyhjäksi, ja jos tarjolla on toistakymmentä ruokalajia, on pakostakin ihan ähkylä. Etenkin ku jotkut jutut oli niin hyviä, että sattuvasta vatsasta huolimatta on vaan santsattava.

Perjantaina sitten taas oli tosiaan Katkon pikkujoulut "Suomijuntit teneriffalla" teeman sävyttämänä, ja koska olin ruoka- ja juomaryhmän vastuuhenkilö, suuri osa pikkujouluista meni "kulisseissa" puuroa keitellessä. Kivaa kuitenkin oli, ja jäi hyvä mieli kokonaisuudessaan, saatiin hyvät pirskeet järjestettyä! Yöllä vielä kömmimme yllättävään leffailtaan katsomaan innolla odottamani "How to Train Your Dragon 2", äh <3

Viikonlopun koomasin. Ollaan nyt katsottu hullua tahtia Doctor Whota, mutta nyt vähän harmittaa kun David Tennantin aikakausi meni ohi, nyyh. Olen pelotellut tuota miekkostani aina illalla sänkyyn kömpiessä muistuttamalla weeping angeleista, hihihi. Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, jota vietettiin glögiä hörppien ja maistellen glögi-pannacottaa (turkulaiset, tätä herkkua saa ainakin kupittaan cittarista!). Ostin myös piiiitkästä aikaa oikeaa _karkkia_, yleensä kartan sellaisia, sillä olen henkeen ja vereen suklaasta tehty. Joskus aina kerran vuodessa iskee sellainen olo, että nyt tekisi mieli sellaisia ällöttäviä hedelmä-viinigumeja.

Glögiä, pikkujoulujen haalarimerkki ja niitä pirun
viinigumeja, joiden jäystämisestä on nyt leuat kipeät

Joulun malttamatonta odottelua!

Joulu on mun ihan lempi juhla ja oikeastaan vuodenaika. Kyllä, joulu on enemmänkin vuodenaika ku joku tietty kolmen päivän rypäs. Joulussa on kaikkea, mitä pieni ihminen voi haluta! Maukasta ruokaa saa mätätä enemmän ku napa jaksaa joustaa (paitsi jos on ilkeiden ihmisten pöydässä vieraana, hmh! Olen joskus saanut kommenttia siitä, että "Ompa sulla paljon jouluruokaa lautasella" ja näin usean vuoden jälkeen on vieläkin paha mieli!!), hyvää suklaata, ihania tuoksuja, leipomista, lämpöä, rauhallista oleskelua, lahjojen vaihtamista ja itselle rakkaita ihmisiä nauttimassa yhteisestä ajasta. Joulun kaltaisten päivien pitäisi olla yleisempiä!

Meillä on aina tehty sitä ruokaa mitä halutaan ja mistä tykätään, ei niinkään sitä "mitä nyt kuuluu!!". Meillä kyllä on perinneruokia, joita on tarjolla lähes joka vuosi, mutta niistä on pidetty kiinni siksi, että kaikille maistuu, ei siksi että mummon mummollakin on tätä syöty.

Joulun odotukseen kuuluu lahjojen ostaminen, korttien kirjoittelu, glögin ja muiden kausiherkkujen maistelu, pikkuhiljaa taustalla soivat joulubiisit ja fiilistely. Marraskuun lopulla on aika laittaa koristeita ja joulukuun alussa tutkailla, mitä markkinoita sun muita tapahtumia kaupungista löytyy! Yksi lemppari juttuni ovat myös pikkujoulut! Olen vuosien varrella saanut harmillisen vähän kutsuja mihinkään pikkujouluihin, koska en ole kuulunut seuroihin, yhdistyksiin tai muihin, ja ystävätkin ovat asuneet missä lie. Tänävuonna pidettiin pikkujoulut meillä syöpöttelyn ja pelaamisen merkeissä. Puuroa, joulutorttuja, pasteijoita, glögipäärynöitä ja kinuskia. Siinä hyvä alku juhlinnalle, jouluruokaähky! Pelasimme aliasta suut täynnä vaahtokarkkeja, hotkimme kilpaa snöreä ja tuli kokeiltua eräänlaista lasersotaakin! Juhlinta kesti läpi yön aamun kaksinumeroisille tunneille asti, ja uskoakseni kaikille jäi hyvä ja lämmin mieli illanvietosta.

Tänään olin ensimmäistä kertaa jouluostoksilla, mutta en löytänyt muuta kuin nättejä pakettirusetteja. Autoin tosin isovanhempiani valitsemaan lahjoja sekä itselleni että muille tutuille, joten en täysin hyödytön ollut! Joulukortit hönkivät jo niskaan, postin punainen kuori on ammottanut tyhjyyttä jo useamman viikon! Kyllä minä vielä joskus jaksan tehdä kortit itse.... Tällä viikolla on myös Katkon pikkujoulut, joita kaikki fuksit ovat yhdessä järjestäneet. Pyrin myös viikonlopun aikana jouluostokset round 2:lle jos pääsen sohvalta ylös (kuka jaksaa välittää kirjoitelmien lähestyvistä palautuspäivistä ja nurkan takana mulkoilevista tenteistä).

Ihanaa joulun odotusta <3

MumsMumsit

Tämä blogi muodikkaasti muuttuu yhden postauksen ajaksi ruokablogiksi! Jee! Ruoka on aina lähellä sydäntä, ja eräs suurimmista nautinnon aiheista koko elämässä. Vaikka viimeisten kuukausien aikana ollaan muutamaankin otteeseen syöty eri ravintoloissa, en kehtaa ihan niin muodikas olla, että alkaisin ruokaani kuvaamaan, kunnes se on kylmää. Nämä muutamat ovatkin ihan kotikeittiöstä (joka on juuri käynyt läpi suursiivouksen!) <3

"pihviä"

Yhtenä iltana ei millään jaksettu alkaa laittamaan mitään kastiketta tai muuta "oikeaa" ruokaa, ja minä en halunnut syödä pizzaa, joten päädyttiin että pitkästä aikaa olisi aika purilaisten! Koska itse suosin kasvisruokaa niin eettisyyden kuin maunkin takia, päädyin pakastealtaalle etsimään mahdollisia vegepihvejä. Niistä on lukioajoilta huonoja kokemuksia (samasta mössöstä tehtiin 2-3 kertaa viikossa joko pihvejä tai pyörköitä *puistatuksia*), mutta olen toiveikas, että näin ei ole kaikkien tuotteiden kanssa! Tämä paketti kustansi hieman alle 4 euroa, joka tuntuu isolta rahalta opiskelijalle, MUTTA
1) jos oltaisiin ostettu 2 pizzaa, ne olisi maksanut vähintään 6 euroa yhteensä
2) hampurilaisen kanssa tulevat muut lisukkeet on halpoja
3) jos olisi tilannut yhden hampurilaisen pikaruokaravintolassa, se olisi itsessään ollut jo tämän 4 euroa
4) tykkään kannattaa pienempiä firmoja, jotka tarjoavat terveellisiä / luomu / ekologisia / lähi jne jne jne vaihtoehtoja lihan massatuotannon ohella!

tsädää!
kaikkea hienoa imuria sun muuta taustalla..

Hampurilaista salsalla, jäävuorisalaatilla, paistetulla punasipulilla, paprikalla, tomaatilla, kyseisellä vegepihvillä, juustolla, paahdetulla sipulilla ja ketsupilla! Suuri osa aineksista löytyi jo valmiiksi kaapista, ja se muokkautui tehdessä. Seuraavana päivänä lisäsin vielä tekemääni avokadotahnaa (mmm <3) ja nautiskelin. Pihvi oli todella hyvää, sekä maku että koostumus yllättivät positiivisesti sekä itseni että lihaanpäinsuuntautuneemman kanssaeläjämieheni. Suosittelen!

Jäätelöä ja lämmintä kinuskia <3

Viikonloppuna tosiaan teimme keittiössä suursiivouksen ja järjestimme osan kaapeista uudestaan, jonka kunniaksi Akseli yhtäkkiä päätti yllättää minut tekemällä itse kinuskia <3 <3 Ai että se on HYVÄÄ! Keittiöstä nenään alkoi tulla tuttu, makea tuoksu, ja hajumuisti heitti hälytyskellot päälle.

Jossain vaiheessa alkoi tosin näyttää siltä, että se kinuski vaan tehtiin, eikä sitä ollut tarkoitus syödä, jolloin herra piti muistuttaa meemin muodossa (pahoittelen laatua)

lol

Lisäksi loppuun haluan jakaa tällaisen varsin opiskelijaystävällisen arvostelun, sillä näinpä kaupassa UUSIA NUUDELEITA :DD

Hieno nimi, iMee (hihihi)

Valitsin vihrean ja punaisen curryn makuisia kananuudeleita (vain kana-aromeita pakkauksen mukaan?), ja jälleen laiskan päivän päätteeksi näistä tuli meidän illallinen. Jee! Yleensä vannon uskollisuutta Mama-nuudeleille, jotka ovat vain parasta (shrimp <3). Nämä olivat yllättävän hyviä, maistuivat oikeasti jokseenkin sellaisilta kastikkeilta, mitä paketissa luvataan! Tulisia nämä eivät mielestäni olleet, mutta sitä on vaikeampi säädellä kuin mamojen kanssa, sillä erillistä "chilipussia" ei ollut mukana. Itse olisin kaivannut lisää tulta! Uskon että nämä sopisivat hyvin myös joidenkin lisukkeiden kanssa ("tarjoiluehdotus"). Ostan varmaan toistekin ja maistan jos on muita makuja tarjolla!

Todella, vihreää ja punaista!
Punainen oli ehkä inan parempaa

Vapauden viimeinen ilta

Miten tämä viimeinen lomaviikko tuntuukin valuvan ihan sormien välistä? Ainakaan se ei auttanut, että olin perjantain ja lauantain kipeänä.. Toisaalta totaalinen vuoteelle antautuminen varmaan jää kaihoisiin muistoihin, kun tästä lähtee raivolla painamaan kohti tutkintoa, joten pitää arvostaa näitäkin päiviä.

Loppuviikolla meillä oli tyttöjen kanssa näpertelykerho, joka koostui sopivasti hyvästä seurasta, ruoasta (itse väkerrettyä pizzaa!) ja tälläkertaa korjuen tekemisestä. Sain myös tehtyä elämäni ensimmäisen helmiliskon monien mutkien jälkeen, mutta toinen puoliskoni on piilottanut sen johonkin tänne kotikolon/läävän uumeniin (tällä viikolla PITI siivota).

Korvikset ja rannekoru, jee!

Olen onnellinen kun ilmat viilenevät. Syksy on ehkä lempi vuodenaikani <3 Kesällä meidän kämpässä oli kuumempaa kuin amazonilla, ja jokainen liikahduskin sai hien valumaan kuin niagara, joten nyt hihkun ilosta, kun pitkästä aikaa voin iltaisin vetää villikset jalkaan, keittää kupin teetä ja linnottautua viltin alle. Kynttilätkin ovat päässeet jo kasvavaan kulutukseen, ihanaa!

Tänään on tosiaan mun kesälomani viimeinen päivä, ja olen vähintäänkin kauhuissani. Lisäksi tänään on kastepäiväni, jota vietän nimipäivänäni, kun ei tällaista kummajaisnimeä missään kalenterissa ole. Näiden molempien kunniaksi mentiin ulos syömään, ja suunnaksi otettiin pitkään mielen perukoilla ollut Viikinkiravintola Harald. Kolme ruokalajia myöhemmin olen todella onnellinen siitä huolimatta, että olen täydellisessä repeämispisteessä! Löysin edestäni alkusalaattia, vuohenjuustokanaa ja ruusunmarja-raparperihyvettä, ja saatoin vähän maistella myös seuralaiseni lautasen antimia. Äitini käyttämää(/keksimää?) sanontaa lainatakseni, "kyllä nyt suu napsaa!". Ehkä mä uskallan huomenna eksyä sinne yliopistonmäelle, kun olen edelleen ruokakoomassa. Wish me luck!