Mikä sellainen pääsiäinen oikein on?

Olen valmistunut lukiosta jo monta monta vuotta sitten, ja siitä lähtien joka keväinen rutiinini on ollut pääsykokeisiin valmistautuminen. Omassa lukiossani kauhean huonosti pohjustettiin mitään jatko-opintoja, ja olinkin alkuun äärimmäisen pihalla siitä, miten niihin pääsee, mitä on tarjolla ja millainen urakka se sisäänpääsy edes on. Ensimmäisenä vuonna hain niin moneen paikkaan, etten puoliakaan enää muista, enkä ollenkaan ymmärtänyt, että pääsykokeet ovat todella rankkoja ja armottomia. Olin pärjännyt hyvin ylioppilaskokeissa, joten elin siinä uskossa, että jatko-opiskelupaikka aukeaisi ongelmitta. Eihän se niin mennytkään... Hakeminen liian moneen paikkaan, useampi vuosi "muutaman pisteen päässä" oikiksesta ja vielä VAKAVA. Tässä niitä keväitä on valunut vetenä hiekkaan niin monta putkeen, etten oikeasti muista, koska olen viimeksi viettänyt pääsiäistä.

Pieni lirpukka Säkylästä!

Koska nyt oli ensimmäinen kevät noin iäisyyteen kun olin täysin vapaalla, halusin ehdottomasti viettää pääsiäistä jotenkin! Pääsiäinen ei itsessään ole minulle millään lailla merkityksellinen, mutta otan lämpimän perhejuhlan tuntua vastaan aina sopivan paikan tullen! Lähdimmekin siis äitini luo Säkylään, jossa jo tavaksi käyneellä tavalla syödään ja levätään kunnolla. Lammasta emme syöneet, mutta juhla-ateria katettiin pöytään siitä huolimatta: kokonainen täytetty ankka vihannesten kera! Yhdessä laitettu ruoka tuo hyvän mielen, kun itse kukin pääsee maistelemaan työnsä hedelmiä. Usean kohelluksen ja sättäyksen jälkeen lopputulos oli niin herkullista, että kaihoisasti se vieläkin mieltä lämmittää! Makuhermot pääsivät myös nauttimaan kasvispiiraasta, rahka-pashasta, itse tehdystä pizzasta, pääsiäiskakusta ja luomuviinistä, mmm <3

Erittäin epäselvä kuva ankastamme,
Iinekseksi taidettiin hänet nimetä

Kotiin päästyämme iski luovuus (luova hulluus?) päälle, ja koska kiltti mieheni oli ostanut minulle kaksi mignon-munaa pääsiäiseksi, päätin että olisi kiva jos molemmat maalaisivat yhden! Askartelulaatikkoa penkomalla löytyi vesivärit ja pensselilajitelma, ja pian oli maalauskeskus valmiina! Olen joskus ollut kovakin "taiteilija" ja nauttinut maalaamisesta ja piirtämisestä, mutta näin vuosien tauon jälkeen tuntui ettei pensseli pysy kädessä, enkä todellakaan tiedä miten maalaaminen toimii.. Lopputulos ei ollut sitä mitä olin suunnitellut, mutta loppujelopuksi pöydällämme oli kaksi kauniin persoonallista pääsiäismunaa odottamassa! Olin iloinen kun tuo koti-köriläs mukisematta suostui tähänkin päähänpistokseeni :) Kissan mielestä minun maalaamani muna oli aivan ruma ja huono, sillä tänään ystävien luota kotiin tullessa se oli paiskottu lattialle. *huokaus*

Hyvää pääsiäistä!