Ai mikä blogi? Kokoelma menneistä asioista

Kuten arvasin, kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle tässä kaikessa sähellyksessä. Jokapaikkaan on pitänyt juosta ja revetä useaan suuntaan samaan aikaan, kun samalla velvollisuudet ja muut "jatkuvat" asiat ovat kummitelleet mielen perukoilla.

Muutto, oi muutto. Voi sitä tavaran määrää. Vaikka kuinka ajoissa sen pakkaamisen aloittaa, silti lopuksi tulee aina kiire. Moni pystyy varmaan tunnistamaan sen, miten ensin laatikkoja pakkaa huolella ja ajatuksella, miettien niiden sopivaa painoa ja sitä, mihin tavarat tullaan sijoittamaan uudessa asunnossa. Mitä lähemmäs muuttopäivä kuitenkin tulee, sitä enemmän mentaliteetti muuttuu sellaiseksi, että kunhan saa kamat kourittua laatikoihin, niin kyllä niitä sitten seuravassa asunnossa ehtii järjestelemään. Huoh.

Uuden makuuhuoneen lattia oli aivan täynnä
kaikkea mahdollista ryjää

Erityisen ongelmallista omasta mielestäni oli se, että muuton oli ihan pakko osua juuri VAPPUUN. Alunperin olimme toivoneet ja pyrkineet siihen, että oltaisiin päästy muuttamaan jo kuukautta aikaisemmin, mutta nä-ää niin ei sitten sopinut. Opiskelijan vappuviikko on täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia, ja ryhmähengen säilyttämiseksi on hyvä käydä paikan päällä mahdollisimman usein. Viikkoon mahtui niin sitsit, useampi piknik, bänditapahtuma kuin myös boolinmaistelua ja lakitusta. Niin paljon kaikkea että hyvä jos muistaa, mutta ainakin hauskaa oli! Vappuviikko menikin läpi erittäin pienillä unilla, kun ensin iltapäivät ja/tai illat meni pippaloissa, jonka jälkeen yöt pakattiin laatikoita. Herrashenkilö taas luki aktiivisesti tuhanteen eri tenttiin, ja laatikoiden pakkaaminen edistyi parhaiten sillon, kun ei jaksanut enää lukemiseen keskittyä. Loppusiivoukset ja viimeisten tavaroiden pakkaaminen oli kyllä aikamoista kaaosta, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että se on nyt ohi. Seuraavalla asukkaalla on siinä ihmettelemistä kun siirtää jääkaappia, sen alusta unohtui pyyhkäistä, mutta kun aiemmin vilkaisin sinne, siellä näkyi kissan leluja ja jonkin purkin kansi.

Lakitus, aaah miten upeaa seistä
mäen yläosassa katsomassa tuhansia
valkopäitä <3

Muutosta on nyt jo monta viikkoa, ja vieläkin tavarat hakevat paikkojaan. Lähes kaikki pahvilaatikot on saatu purettua, mutta kaappien järjestelyt ja tavaroiden paikoilleen sovittaminen sen kun kestää ja kestää. Suuret kalusteet ovat jo pääosin löytäneet paikkansa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua kodikkaalta. Yllättävän nopeasti! Ja yllättävää on myös se, miten tyytyväinen olen ollut. Vaikka asunto on pienempi, ja sen kanssa on ollut pieniä ongelmia (lähinnä pesukoneiden ja tavaramäärän kanssa), niin olen tykästynyt kaikkeen todella paljon! Oma pieni takapiha, jossa voi viettää rauhallista päivää, lyhyet etäisyydet monien ystävien ja yliopiston luo, uudet jännittävät asiat! Muutama päivä sitten olin kävelemässä (huom kävelemässä, koska etäisyydet!) ystäväni luota kotiin, ja päätin tutkailla koko yo-kylän aluetta ja "tunnelmaa" vilkuilemalla pihoja, verhoja ja kaikkea muuta ympärilläni, ja jotenkin sisältäni kumpusi suuri ilo siitä kaikesta, "tässä on hyvä olla". Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia naapureista tai mistään muustakaan, vaan hyvää oloa ryöppyää kaikkialta.

Yhtäkkiä ulkona oli +17 astetta!
Kissa pääsi valjaissa tutkimaan takapihaa

Nyt olisi vuoden viimeiset tentit enää käsillä, ja sitten täysin virallisesti on loma. Ah miten olen lomaa kaivannutkaan! Piinaava tausta-ajatus on edelleen teillä tietämättömillä olevat kesätyöt, joihin motivaatio on totaalisen hukassa :( Jos ei niin ei. Pakko tässä on koittaa jotain vielä keksiä, olisi noloa lentää pihalle uudesta asunnosta. Vähän tuntuu, että aina on pakko olla ainakin jotain huolenaihetta. Aion silti elää mahdollisuuksien mukaan hetkessä, ja tämän hetken missio on täyteaineen hankkiminen vatsaan, menen siis syömään jotain! Ensi kertaan!

Joka päivä kun käyn yliopistolla, saan kävellä näiden ihanien kukkivien
puiden ohi, pienet asiat saavat taas mielen korkealle <3