Asunnosta pikkuhiljaa kodiksi

Viikkoja kuluu, mutta asiat etenevät hitaasti. Tuntuu, että jatkuvasti järjestetään tätä asuntoa kohti toimivampaa kokonaisuutta, mutta silti vielä kaikkialla on keskeneräistä tekemistä ja järjestämistä. Tavarat hakevat paikkojaan, ja on vaikeaa hahmottaa, mihin mitäkin oikeasti kannattaisi laittaa, kun väliaikaista säilytystilaa ei oiken ole tarjolla, jollon kaikki on joko pöydillä kaaoksena tai kaapissa väärässä paikassa. Pala palalta on kuitenkin ongelmallisimmatkin alueet alkaneet selviytyä (keittiö..), mutta paljon tekemistä on vielä edessä. Matot ja kalusteet ovat jo suunnilleen oikeilla paikoillaan, ja pikkuhiljaa pikkutavara alkaa sopeutua  uuteen ympäristöön.

Kissalla on uusi lempipaikka tuuletusikkunan
ja hyönteisverkon välissä :>

Minulla oli vuoden viimeinen koe tiistaina, ja suoraan sanoen lukumotivaatio oli nollissa. En jaksanut ottaa mitään stressiä koko kurssista (johon tässä kevään myötä kertyi vihasuhde), koska vaikka se ei menisi läpi, opintopisteitä on kertynyt jo hyvin yli vuosittaisten vaatimusten, ja peruskurssille pääsee koska tahansa uudestaan. Nyt on sitten kesäloma! Yritin taas hakea töitäkin, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli mennä päiväkotiin, edes jotenkin kasvatusalaan liittyviin töihin kun koulutkin ovat "sopivasti" kiinni koko kesän.. Mutta niin, yhdestäkään paikasta jonne koitin soittaa ei ehditty puhelimeen tai puhelu meni suoraan vastaajaan, ja yhdessä paikassa käytyäni aktiivisesti paikanpäällä sain kuulla, että "ei oteta edes sijaisuuksia tekemään, mutta jos on oikeutettu työkkärin tukeen, ni sitten pääsis kaupungin kautta". Voisin kirjoittaa pitkän vihatekstin tästä, mutta lyhyesti: koska olen alan opiskelija, aktiivinen ja innokas työnhakija, en ole sopiva työntekijä, mutta JOS olisin työtön (millainen tahansa kokemuksiltani, kiinnostuksiltani ja elämäntavoiltani), voisin joutua päiväkotiin töihin siinä pelossa, että menetän toimeentulotukeni. Toiseksi: todellakaan työkkärin työharjoittelijoilla ei täytetä sellaisia paikkoja, joihin pitäisi palkata normaaliin työsuhteeseen joku henkilö, eheeei! PRKLVTTUSTNA joo tästä jatketaan.

Olen lepyytellyt itseäni tässä keskittämällä ajatukseni hetkeksi muualle, ja voin ilokseni ilmoittaa, että pääsin nyt ekaa kertaa pihahommiin omalle pläntillemme <3 Intoa puhkuen kitkin rikkaruohoja pitkälle toista tuntia, ja kyllä tuli niin hyvä fiilis. Myöhemmin aion varmaan kertoa tuosta takapihan puutarhaprojektista paremminkin :) Nyt harmittaa kun en ottanut kuvaa ennenkuin aloitin sen työstämisen, höh! Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta toistaiseksi puuttuvat euroset hidastavat kaikkia projekteja aika ahkerasti (palaaminen edelliseen kappaleeseen, iyh)..

Awww yeaaah

Toinen varma kotiutumisen merkki on se, että pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa leipomaan uudessa keittiössä <3 Tähän asti kaikki on ollut niin hukassa ja pöydät täynnä, ettei leipominen olisi vaan ollenkaan onnistunut, mutta nyt piti repäistä ja klaarata keittiö edes pieneksi hetkeksi tämän jalon harrastuksen tieltä! Lopputuloksenia oli maistuva taateli-suklaakakku, varsin hyvää vaikka itse sanonkin. Yhdistin reseptin useammasta vastaan tulleesta, sillä en ollut mihinkään täysin tyytyväinen, lopputulos oli pääosin aika onnistunut. Käyttämäni suklaa ei itsessään ollut kauhean hyvän makuista, ja rasvaa tuli hieman liikaa. Rakenne oli kuitenkin aivan ihanan kuohkea ja pehmeä kuin tyyny! Nyt eilen mummoni toi mökkituliaisina kunnon annoksen raparperia, johon tässä taloudessa ollaan ihan kuumana. Ah mitä siitä keksisikään tälläkertaa? <3

O-ou!

Loppuun vielä hauska kuva kissojen tapaamisesta! Naapurustossa kulkee välillä vapaana mustavalkoinen kissa (panta löytyy tietoineen, tarkistin), ja siinä on meidän yksineläjällä ollut ihmettelemistä! Aiempi asunto oli seitsemännessä kerroksessa, joten muihin eläväisiin ei tullut pahemmin törmäiltyä, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Sattumalta nämä kaksi sitten päätyivät tuijottelemaan toisiaan takapihalle vievän lasioven läpi, ja siinä oli puolin ja toisin ihmettelemistä! Välillä oli selkeästi kyseessä pelkkä puhdas kiinnostus, mutta kyllä kumpikin vähän myös läpsi lasia, kun ei ollut lainkaan varmaa miten suhtautua toiseen. Hartaasti toivomme, että meidän Neve oppisi, ettei toiset kissat ole ollenkaan paha asia (suhteellisen hyvin menneen "tapaamisen" jälkeen annettiin vähän herkkuja), koska toiveena olisi jossain vaiheessa mahdollisesti etsiä lisäturrikka perheeseen. Täytyy seurata tilannetta tarkasti, ettei kissa alkaisi stressaamaan tai häiriökäyttäytymään tämän takia, toistaiseksi näyttää hyvältä!