Onko mulla edelleen blogi?

Juu. Taitaa mulla olla. Anteeks. Tiedossa lyhyt kuvakatsaus menneeseen.

Äidin kanssa Kosilla oli rentouttavaa ja mukavaa. Gyros + mythos <3

Toinen määränpää oli kaunis Sisilia, Italialle kuuluva upea saari

Seura oli erittäin miellyttävää

Eräs ehkä huikein osuus oli Etna-tulivuoren valloittaminen, WAU

Heti kotiinpaluuta seuraavalla viikolla antauduin täysillä uusien
fuksien tuutorointiin, on ollut todella upeeta!

Osallistuin hyvän ystäväni kanssa myös Zombiewalk Turku tapahtumaan

Nokka kohti aurinkoa

Suklaamaistiaiset! <3

 Huh huh! Nyt on kaikkea kivaa ja hyvää ilmassa! Opinnot ovat jo hiukan etenemässä, mutta niiden aiheuttama stressi vähenemässä. Kävimme viikolla mm. ikeassa ihmettelemässä miten saisi uudesta asunnosta miellyttävämmän ja toimivamman kokonaisuuden, ja vastaan tuli paljon hyviä ideoita ja vaihtoehtoja. Auton koon ja huono-onnisten sattumien kautta kotiin ei kuitenkaan mitään suurempia kalustemuutoksia tullut, mutta ehkä niitä on vielä tulossa! Kaikkein jännittävintä juuri nyt on kuitenkin se, että olen suuntaamassa Kosin lomasaarelle rakkaan äitini kanssa jo MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ! Hui kauhistus. En ole moneen vuoteen ollut missään matkoilla, joten jännitys on tavallistakin suurempaa :) Uskon että reissusta tulee ihan mahtava ja samalla sopivan rentouttava, en keksi tarpeeksi iloisia sanoja kuvaamaan tunnelmiani! Ehkä joskus viikon päästä tänne tupsahtaa muutamia lomakuvia, geia!

Tämä tietää muutosta arkeen

Tenttikirjoja helteessä ja ukkosella

Kirjoitustahti ei parane. Kaikkea kivaa ja muuten vaan asiapainotteista kirjoittamista olisi toki siellä sun täällä, mutta jotenkin tällä hetkellä sormet ei syyhyä siihen. Voi olla että tämäkin muuttuu?

Helle tuli käymään

Ah miten käsittämättömän hienoa oli, kun kovan helleaallon iskiessä muutaman askeleen päässä oli oma takapiha?! Siellä tuli vietettyä pitkiä iltapäiviä. Ja ei, ei pelkästään aurinkoa ottamassa (vaikka vähän biksuja pitikin testailla), vaan kannoin tenttikirjat mukanani pihalle ja yhdistin hyödyn ja huvin! Viltti maahan, aurinkorasvat niskaan ja sosiaalityön teorian pariin. Olen itsekin jopa yllättynyt miten paljon sainkaan luettua pihalla lököämisen ohella! Kuva on viltiltäni suoraan taivaalle suunnattu, ihana näköala <3

Markkinoilla meitä vastassa oli musiikki!

Tällä kertaa vältyttiin jalkapuulta

Keskiaikaiset markkinat ovat Turussa joka vuosi järjestettävä tapahtuma, jonne kinuan päästä kuin pieni kakara. Siellä on kivaa, mutta jotenkin aina tuntuu ettei siellä ole tarpeeksi aikaa ja rahaa. Höh. Aivan ihana tunnelma siitäkin huolimatta kerta toisensa jälkeen, luo kaikkia mahtavia fiiliksiä jotka jäävät kytemään mielenperukoille pitkäksi aikaa. Tällä kertaa mukaan tarttui purkillinen irtosuitsukkeita ja vähän nekkuja. Ja onnellisen iloinen päivä, kun tämä pariskunta lähti ensimmäistä kertaa patikoimaan uudesta kodista kaupungille yhdessä. Ihailimme kotimatkalla myös kaunista jokirantaa ja mietimme miten upeaa on jälleen kerran että tämä paikka on meidän kotikaupunkimme kaikkine pienine juttuineen.

Murkinaa!

Olen lapsellisen onnellinen kun markkinoilla
on aina myös mukana eläimiä!

Tällä hetkellä tasapainottelen kaikkien asioiden kanssa: on liian paljon asioita jotka tahtoisin ja jotka pitäisi tehdä, mutta päivissäni vain rajallinen määrä tunteja. Haluaisin katsoa hyviä sarjoja ja elokuvia, pelata pelejä, lukea kirjoja (tätä koskee sekä haluaisin ETTÄ tahtoisin osasto), asunnossa olisi edelleen paljon tekemistä, syksykin tulee nopeammin kuin arvaankaan! Tuloillaan on kaikkea toivottavasti upean hienoa, ja onkin vaikeaa toisaalta sinkoilla innosta ympäriinsä ja koittaa pysyä paikoillaan hoitamassa asioitaan.

Tällä hetkellä olen aivan onnessani, sillä olen koko päivän ollut kuulevinani pientä jyrinää, mutta kun olen oikein keskittynyt kuuntelemaan, on tullut hiljaista. Nyt, monta tuntia myöhemmin, alkoi kesän ensimmäinen ukkonen <3 Niin vinkeää! Tätä olen odottanut hölmön malttamattomana! Jee!! Jos olisi vielä inan lämpimämpää, menisin ulos tanssimaan sateeseen! Ukkonen puhdistaa ilman, ja samalla tukahtuneen mielen, eikä upea luonnon valoshow ole lainkaan huono sivuvaikutus!

Yritä nyt keskittyä tenttilukemiseen,
kun taloudessa on kissa <3

Sade ei tätä sokerihiirtä sulata!

Ihan pää menee pyörälle kun niin monenlaista tapahtuu ympärillä jatkuvasti! Kakkuja on leivottu jo useampaa laatua ja vieraita kestitetty vaikka ja kuinka! Uuteen asuntoon ovat tulleet niin molempien vanhemmat kuin myös minun isovanhempani ja heidän lisäkseen pitkä liuta ihania kavereita! Torstaina minulle pyörähti taas mittariin yksi vuosi lisää, ja jollain oudolla tavalla olen tyytyväinen numeroon 24. Se kuulostaa kauhistuttavalta mutta sopivalta. Ei enää ihan ipana, ei liian vanha altistumaan kaikille arjen tylsille rutiineille! Toivottavasti edessä on tähänmennessä paras ikävuoteni >:) Ehkä ihanin lahjani oli saada voittamattoman rakas ja vanha ystäväni meille pidemmälle vierailulle <3 Valtavasti olin jo suunnitellut useita viikkoja etukäteen mitä kaikkea mahtavaa voisimme tehdä ja minne mennä, mutta aivan jatkuva sade (ja yleinen laiskuus) sai nähä kaikki romutettua, ja toiminnantäytteisen kulttuuri/jännitysviikonlopun sijaan aika kului löhötessä, syödessä ja itsensä kipeäksi nauraessa (ei siis lainkaan paskempi vaihtoehto!). Jälkikäteen ajatellen olin jopa jokseenkin tyytyväinen, ettei tullut lähdettyä jokasuuntaan vipeltämään, sillä rauhallinen ja ajaton yhdessäolo tuntuu olevan se, mihin nykyään ei muka ole aikaa: aina pitää olla jotain suuria juhlia tai muita merkittäviä tapahtumia, että voi viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa. Naurettavaa!

Juhannusta vietettiin syntymäpäivän/tupareiden/oleskelun hengessä, jolloin pienen pieni asuntomme täyttyi läheisistä ihmisistä pursuamiseen asti. Erittäin huonoista ennusteista huolimatta päivällä saatiin suhteellisen hyvät kelit ja jopa hetken "kuumasti" porottavaa aurinkoa. Takapiha täyttyi tuoleista ja vilteistä, jossa oli hauskaa nauttia lasi (tai toinen) kuohuvaa, ja tuli sitä päivällä grillattuakin kiitettävästi! Olimme varanneet saunan koko illaksi, jottei kiireetön oleskelu vain muuttuisi aikataulutetuksi hoputteluksi. Sauna ei ole mikään parhaista parhain, mutta seura paikkasi kaikki puutteet, ja asunnon puolella oltiin alettu ihmettelemään että minne ne tytöt jäivät.

Osa tuomisista ja aivan huikea kortti!

Ihanana kohokohtana illassa oli hetki, jolloin yhtäkkiä kaikki vieraat jonossa siirtyivät sisälle ja istuttivat minut tuolille istumaan. Mitä ihmettä, kaikki tunkeutuneet olohuoneen perälle. Mitä lappuja ne nyt jakaa? Yhtäkkiä kaikki ryhtyvät lauluun, mutta perus "paljon onnea" sijasta ilmoille kajahti aivan käsittämättömän hauska ja upea, uudestaan sanoitettu versio Disneyn Mulanista tutusta laulusta "niinkuin mies". Mulan on aina ollut yksi aivan ehdottomasti lempi elokuvistani, ja olen ihan kananlihalla jo ajatellessani koko kappaletta. Ystäväjoukko oli puhaltanut yhteen hiileen ja luonut mahtavasta kappaleesta juuri minulle personoidun version, jonka he lauloivat, vieläpä moniäänisesti!! Olin vitsillä etukäteen sanonut yhdelle ystävälleni että hah hah, vähintäänkin pitää laulaa disney-biisejä acapellassa tai kakkua ei heru. JA NIIN NE OIKEASTI TEKI!!! x___x Saivat kakkua, paljon kakkua.

Tuli sitä käytyä myös elokuvissa katsomassa Jurassic World (dinoja <3<3), di Trevissä lounaalla (maukasta lohta) ja vakoilemassa millainen on uusi Turkuun avattu Pink Vanilla Desserts! Paikka oli äärettömän suloinen ja kaikki näytti toinen toistaan paremmalta! Kuppikakkujen jälkeen voisin sanoa, että menen kyllä käymään uudestaankin, mutta ehkä maistan jotain muuta: kuppikakut oli tehty hyvin amerikkalaiseen tyyliin, jolloin päällä ollut kuorrute oli hyvin voi-sokeripitoista, kun itse ehkä tykkäisin enemmän tuorejuustopohjaisesta kuorrutteesta tai muusta vaihtoehdosta. Ystäväni kanssa vitsailimme myös sitä, miten paikka voisi vaikuttaa täydelliseltä treffipaikalta, mutta siihen ansaan ei kannata astua, sillä kuppikakun syöminen siististi olisi lähes mahdoton tehtävä!

PVD, niin suloinen !

Nyt alkuviikosta lähtien olen palautunut maan pinnalle ja hoitanut taas tylsempiä, arkisempia asioita. Olen mm. tehnyt passihakemukseni vihdoin taisteluiden jälkeen ja tehnyt ratkaisevia valintoja kesäopintojen suhteen. Viikonloppuna edessä ovat keskiaikaiset markkinat, joten täällä jo odotellaan innolla :) Ja taas on vieraitakin tulossa, koko kesä pelkkää kestitsemistä!?

Klustermus tuo kesän (tavalla tai toisella)

Jokaisella on varmaan omia perinteitä, joista haluaa väkisinkin pitää kiinni ja joista saa suurta nautintoa lähes tottumuksenomaisesti. Minulle eräs tällainen asia on Raumalla vuosittain järjestettävä Klustermus. Rento, ilmaisen sisäänpääsyn hengailutapahtuma, jossa pienet ja innokkaat bändit pääsevät esittelemään puuhiaan samalla kun festivaalikansa voi rauhaisasti picnik-hengessä vaihtaa kuulumisia alueen nurtsilla. Olen ravannut tapahtumassa jo varmaan liki 10 vuotta, ja se on aina kesän alussa se asia, joka lämmittää sydäntäni aivan erityisellä tavalla. Paluu vanhaan kotikaupunkiin herättää muistoja, ja usein väkisinkin tulee törmättyä vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa on mielenkiintoista vaihtaa nopeat kuulumiset.

Muistan miten vuosia ja vuosia putkeen klustermus on omalla tavallaan ollut se tapahtuma, joka käynnistää kesän. Viileiden ja huonojen ilmojen jälkeen kesäkuun alussa oleva tapahtuma on taatulla varmuudella tuonut mukanaan lämpimän kesäpäivän, jolloin on saanut ensimmäiset rusketusraidat näkyville ja elämä on ollut nautinnollista. Valitettavasti viimevuosina tämä luvattu ihanuus on kääntynyt jokseenkin päälaelleen..

Rakkauden kupla

Muutamina viimevuosina on hyvät ilmat vaihtuneet sadekuuroihin. Tälläkertaa hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Aluksi vettä ripsautteli vain hiukkasen, ja naureskelimmekin että kyllä kesä varmaan kuivaa minkä kastelee. Mutta ei, vettä tuli useamman Esterin edestä, ja käyttöön piti ottaa ties millaisia keinoja pienenkin kuivan alueen säilyttämiseksi kehossa, esimerkkinä kuvassa näkyvät huomiovaatteet ja kertakäyttösadetakeista rakennettu (rakkauden kuplanakin tunnettu) suoja. Hemmetin hauskaa meillä silti oli, musiikki kuulosti hyvältä ja koko tapahtuma sai olon haikeaksi: Klustermuksen tulevaisuus on uhan alla rahoituksen karsiuduttua kriittisesti. Vuodesta toiseen ilmaistapahtuman järjestäminen ottaa koville, ja toistaiseksi on epävarmaa, onko pala nuoruuttani (ja elämääni) kuihtumassa. Voi olla, että kävelimme alueelta pois viimeistä kertaa yhdessä </3

Raparperia <3

Järkyttävä saderyöppy kyllä johti seuraavana päivänä upeaan ja pilvettömään keliin *huokaus*. Kesä pyörähti käyntiin päivän liian myöhään. Eräs merkki kesästä on myös raparperi, ihana kirpeän makea virkistäjä. Isoäitini on tavan mukaisesti tuonut minulle annoksen raparperia kun he pappani kanssa vaan malttavat tulla mökiltä kaupunkiin käymään, ja täällä sitä odotetaan kielet pitkänä. Tälläkertaa se muotoutui kakuksi, nam!

Maanantaina lähdin hoitamaan järjestöni asioita, sillä ensivuonna on tiedossa Katkon vuosijuhlat, ja niitä varten pitäisi valita juhlapaikka. Olimme sopineet tapaamisen erään paikan kanssa keskustassa, ja koska minulla oli hyvin aikaa, päätin lähteä matkaan reippaasti jalan. Miten ihanaa onkaan asua Turussa <3 Matkani kulki ensin sirenien tuoksuttaman lähiöalueen poikki, sitten ylpeästi yliopistokampuksen läpi, tuomiokirkon ohi jokirantaan. Olen ehkä ihan hörhö, mutta olen ihastunut tähän kaupunkiin todella paljon! Kuljin monen pienen kaupunkipuiston ja terassin ja muun kauniin paikan ohi ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Juhlapaikkakin vaikutti varsin lupaavalta, vaikka jännityskertoimeni kasvoi huomattavasti kun sain kuulla olevani AINOA henkilö joka järjestöni puolesta on tulossa paikalle toisen henkilön sairastuttua.

Kirjaston ovelta, suoraan jokirannassa
ja kutsuvien terassien äärellä

Parisataa metriä kirjastolta yliopistolle
vastaan tulee tuomiokirkkopuisto

Jotenkin viikonlopun jälkeen olen tuntenut oloni todella energiseksi. Vuju-asioiden hoitamisen lisäksi olen kokenut saavani paljon muutakin aikaiseksi. Päätin pyrkiväni tekemään koko kesän ajan opintoja, jotta voin nostaa opintotukea ja erityisesti jotta pääsen tästä epävarmuuden tilasta. Jotenkin se, että kokoajan mielentaustalla vaivaa ajatus siitä, että jostain pitäisi saada töitä, joita ei ole olemassa eikä varsinkaan tarjolla, raastaa omaa jaksamista erittäin rankasti, ja jatkuvasti on sellainen olo, ettei ansaitse nauttia kesästä ja omasta olemisestaan. Jos jotain työmahdollisuuksia tulee, en niitä tyrmää, mutta nyt kun alustava suunnitelma on kasassa, voin jatkaa elämääni ja luvalla mennä välillä pihalle nauttimaan olostani sen sijaan että jatkuvasti rankaisisin itseäni henkisesti asioista, jotka näennäisesti ovat tekemättä. Tämän kunnaiksi kävin jopa kirjastossa lainaamassa IHAN NORMAALIN KIRJAN ikuisten tenttikirjojen sijaan, sillä koen ansaitsevani kesälomaa. Kesäopinnot voi suorittaa joustavasti koko kesän ajan silloin kun itselleen parhaiten sopii, joten en ihan vielä ala niitä stressaamaan.

Ei ole ollenkaan ihme, että jokiranta on
erittäin suosittu hengailupaikka kesällä

Educarium (ja publicum).
Kesäopinnot kutsuvat

Asunnosta pikkuhiljaa kodiksi

Viikkoja kuluu, mutta asiat etenevät hitaasti. Tuntuu, että jatkuvasti järjestetään tätä asuntoa kohti toimivampaa kokonaisuutta, mutta silti vielä kaikkialla on keskeneräistä tekemistä ja järjestämistä. Tavarat hakevat paikkojaan, ja on vaikeaa hahmottaa, mihin mitäkin oikeasti kannattaisi laittaa, kun väliaikaista säilytystilaa ei oiken ole tarjolla, jollon kaikki on joko pöydillä kaaoksena tai kaapissa väärässä paikassa. Pala palalta on kuitenkin ongelmallisimmatkin alueet alkaneet selviytyä (keittiö..), mutta paljon tekemistä on vielä edessä. Matot ja kalusteet ovat jo suunnilleen oikeilla paikoillaan, ja pikkuhiljaa pikkutavara alkaa sopeutua  uuteen ympäristöön.

Kissalla on uusi lempipaikka tuuletusikkunan
ja hyönteisverkon välissä :>

Minulla oli vuoden viimeinen koe tiistaina, ja suoraan sanoen lukumotivaatio oli nollissa. En jaksanut ottaa mitään stressiä koko kurssista (johon tässä kevään myötä kertyi vihasuhde), koska vaikka se ei menisi läpi, opintopisteitä on kertynyt jo hyvin yli vuosittaisten vaatimusten, ja peruskurssille pääsee koska tahansa uudestaan. Nyt on sitten kesäloma! Yritin taas hakea töitäkin, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli mennä päiväkotiin, edes jotenkin kasvatusalaan liittyviin töihin kun koulutkin ovat "sopivasti" kiinni koko kesän.. Mutta niin, yhdestäkään paikasta jonne koitin soittaa ei ehditty puhelimeen tai puhelu meni suoraan vastaajaan, ja yhdessä paikassa käytyäni aktiivisesti paikanpäällä sain kuulla, että "ei oteta edes sijaisuuksia tekemään, mutta jos on oikeutettu työkkärin tukeen, ni sitten pääsis kaupungin kautta". Voisin kirjoittaa pitkän vihatekstin tästä, mutta lyhyesti: koska olen alan opiskelija, aktiivinen ja innokas työnhakija, en ole sopiva työntekijä, mutta JOS olisin työtön (millainen tahansa kokemuksiltani, kiinnostuksiltani ja elämäntavoiltani), voisin joutua päiväkotiin töihin siinä pelossa, että menetän toimeentulotukeni. Toiseksi: todellakaan työkkärin työharjoittelijoilla ei täytetä sellaisia paikkoja, joihin pitäisi palkata normaaliin työsuhteeseen joku henkilö, eheeei! PRKLVTTUSTNA joo tästä jatketaan.

Olen lepyytellyt itseäni tässä keskittämällä ajatukseni hetkeksi muualle, ja voin ilokseni ilmoittaa, että pääsin nyt ekaa kertaa pihahommiin omalle pläntillemme <3 Intoa puhkuen kitkin rikkaruohoja pitkälle toista tuntia, ja kyllä tuli niin hyvä fiilis. Myöhemmin aion varmaan kertoa tuosta takapihan puutarhaprojektista paremminkin :) Nyt harmittaa kun en ottanut kuvaa ennenkuin aloitin sen työstämisen, höh! Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta toistaiseksi puuttuvat euroset hidastavat kaikkia projekteja aika ahkerasti (palaaminen edelliseen kappaleeseen, iyh)..

Awww yeaaah

Toinen varma kotiutumisen merkki on se, että pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa leipomaan uudessa keittiössä <3 Tähän asti kaikki on ollut niin hukassa ja pöydät täynnä, ettei leipominen olisi vaan ollenkaan onnistunut, mutta nyt piti repäistä ja klaarata keittiö edes pieneksi hetkeksi tämän jalon harrastuksen tieltä! Lopputuloksenia oli maistuva taateli-suklaakakku, varsin hyvää vaikka itse sanonkin. Yhdistin reseptin useammasta vastaan tulleesta, sillä en ollut mihinkään täysin tyytyväinen, lopputulos oli pääosin aika onnistunut. Käyttämäni suklaa ei itsessään ollut kauhean hyvän makuista, ja rasvaa tuli hieman liikaa. Rakenne oli kuitenkin aivan ihanan kuohkea ja pehmeä kuin tyyny! Nyt eilen mummoni toi mökkituliaisina kunnon annoksen raparperia, johon tässä taloudessa ollaan ihan kuumana. Ah mitä siitä keksisikään tälläkertaa? <3

O-ou!

Loppuun vielä hauska kuva kissojen tapaamisesta! Naapurustossa kulkee välillä vapaana mustavalkoinen kissa (panta löytyy tietoineen, tarkistin), ja siinä on meidän yksineläjällä ollut ihmettelemistä! Aiempi asunto oli seitsemännessä kerroksessa, joten muihin eläväisiin ei tullut pahemmin törmäiltyä, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Sattumalta nämä kaksi sitten päätyivät tuijottelemaan toisiaan takapihalle vievän lasioven läpi, ja siinä oli puolin ja toisin ihmettelemistä! Välillä oli selkeästi kyseessä pelkkä puhdas kiinnostus, mutta kyllä kumpikin vähän myös läpsi lasia, kun ei ollut lainkaan varmaa miten suhtautua toiseen. Hartaasti toivomme, että meidän Neve oppisi, ettei toiset kissat ole ollenkaan paha asia (suhteellisen hyvin menneen "tapaamisen" jälkeen annettiin vähän herkkuja), koska toiveena olisi jossain vaiheessa mahdollisesti etsiä lisäturrikka perheeseen. Täytyy seurata tilannetta tarkasti, ettei kissa alkaisi stressaamaan tai häiriökäyttäytymään tämän takia, toistaiseksi näyttää hyvältä!

Ai mikä blogi? Kokoelma menneistä asioista

Kuten arvasin, kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle tässä kaikessa sähellyksessä. Jokapaikkaan on pitänyt juosta ja revetä useaan suuntaan samaan aikaan, kun samalla velvollisuudet ja muut "jatkuvat" asiat ovat kummitelleet mielen perukoilla.

Muutto, oi muutto. Voi sitä tavaran määrää. Vaikka kuinka ajoissa sen pakkaamisen aloittaa, silti lopuksi tulee aina kiire. Moni pystyy varmaan tunnistamaan sen, miten ensin laatikkoja pakkaa huolella ja ajatuksella, miettien niiden sopivaa painoa ja sitä, mihin tavarat tullaan sijoittamaan uudessa asunnossa. Mitä lähemmäs muuttopäivä kuitenkin tulee, sitä enemmän mentaliteetti muuttuu sellaiseksi, että kunhan saa kamat kourittua laatikoihin, niin kyllä niitä sitten seuravassa asunnossa ehtii järjestelemään. Huoh.

Uuden makuuhuoneen lattia oli aivan täynnä
kaikkea mahdollista ryjää

Erityisen ongelmallista omasta mielestäni oli se, että muuton oli ihan pakko osua juuri VAPPUUN. Alunperin olimme toivoneet ja pyrkineet siihen, että oltaisiin päästy muuttamaan jo kuukautta aikaisemmin, mutta nä-ää niin ei sitten sopinut. Opiskelijan vappuviikko on täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia, ja ryhmähengen säilyttämiseksi on hyvä käydä paikan päällä mahdollisimman usein. Viikkoon mahtui niin sitsit, useampi piknik, bänditapahtuma kuin myös boolinmaistelua ja lakitusta. Niin paljon kaikkea että hyvä jos muistaa, mutta ainakin hauskaa oli! Vappuviikko menikin läpi erittäin pienillä unilla, kun ensin iltapäivät ja/tai illat meni pippaloissa, jonka jälkeen yöt pakattiin laatikoita. Herrashenkilö taas luki aktiivisesti tuhanteen eri tenttiin, ja laatikoiden pakkaaminen edistyi parhaiten sillon, kun ei jaksanut enää lukemiseen keskittyä. Loppusiivoukset ja viimeisten tavaroiden pakkaaminen oli kyllä aikamoista kaaosta, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että se on nyt ohi. Seuraavalla asukkaalla on siinä ihmettelemistä kun siirtää jääkaappia, sen alusta unohtui pyyhkäistä, mutta kun aiemmin vilkaisin sinne, siellä näkyi kissan leluja ja jonkin purkin kansi.

Lakitus, aaah miten upeaa seistä
mäen yläosassa katsomassa tuhansia
valkopäitä <3

Muutosta on nyt jo monta viikkoa, ja vieläkin tavarat hakevat paikkojaan. Lähes kaikki pahvilaatikot on saatu purettua, mutta kaappien järjestelyt ja tavaroiden paikoilleen sovittaminen sen kun kestää ja kestää. Suuret kalusteet ovat jo pääosin löytäneet paikkansa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua kodikkaalta. Yllättävän nopeasti! Ja yllättävää on myös se, miten tyytyväinen olen ollut. Vaikka asunto on pienempi, ja sen kanssa on ollut pieniä ongelmia (lähinnä pesukoneiden ja tavaramäärän kanssa), niin olen tykästynyt kaikkeen todella paljon! Oma pieni takapiha, jossa voi viettää rauhallista päivää, lyhyet etäisyydet monien ystävien ja yliopiston luo, uudet jännittävät asiat! Muutama päivä sitten olin kävelemässä (huom kävelemässä, koska etäisyydet!) ystäväni luota kotiin, ja päätin tutkailla koko yo-kylän aluetta ja "tunnelmaa" vilkuilemalla pihoja, verhoja ja kaikkea muuta ympärilläni, ja jotenkin sisältäni kumpusi suuri ilo siitä kaikesta, "tässä on hyvä olla". Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia naapureista tai mistään muustakaan, vaan hyvää oloa ryöppyää kaikkialta.

Yhtäkkiä ulkona oli +17 astetta!
Kissa pääsi valjaissa tutkimaan takapihaa

Nyt olisi vuoden viimeiset tentit enää käsillä, ja sitten täysin virallisesti on loma. Ah miten olen lomaa kaivannutkaan! Piinaava tausta-ajatus on edelleen teillä tietämättömillä olevat kesätyöt, joihin motivaatio on totaalisen hukassa :( Jos ei niin ei. Pakko tässä on koittaa jotain vielä keksiä, olisi noloa lentää pihalle uudesta asunnosta. Vähän tuntuu, että aina on pakko olla ainakin jotain huolenaihetta. Aion silti elää mahdollisuuksien mukaan hetkessä, ja tämän hetken missio on täyteaineen hankkiminen vatsaan, menen siis syömään jotain! Ensi kertaan!

Joka päivä kun käyn yliopistolla, saan kävellä näiden ihanien kukkivien
puiden ohi, pienet asiat saavat taas mielen korkealle <3