Ragettispagetti ja vihapullat

Ensin olin että ei vittu,
Sitten olin että ei saatana

Tämän päivän postaukseni koskee ragea, vihaa, vitutusta ja raivoa. Kannattaa vielä paeta kun voit.

Siis ei kilinvittu sentään. Olen nyt yliopistossa, opiskeluinstituutiossa, jonne millään järjellä ei montaa alaikäistä voi edes eksyä, ja suurella todennäköisyydellä suurin osa on aikuisia ihmisiä, jotka on päässyt tiukan valinnan kautta opiskelemaan. Harva pääseen yliopistoon ilman mitään motivaatiota, mutta tietty ihmisiä on erilaisia. MITÄ YRITÄN SANOA on se, että vapaasta tahdosta siellä kaikki varmaan on, ja lähes kaikki koulutusohjelmat antavat mahdollisuuden lukea juuri niitä asioita jotka kiinnostaa. Tiettyyn sivuaineeseen ei ole pakko mennä, ja tiettyyn koulutukseen ei ole pakko hakea (me ei olla mikään saatanan pakkohaku-amk).

Tänään alkoi itselleni toinen massaluentokurssi, johdatus kasvatustieteisiin, jossa vähintään puolet olivat nopean gallupin mukaan sivuaineopiskelijoita. Kiva, tervetuloa jne. Luennoitsija oli mukava proffa, joka piti mielenkiintoista luentoa, jossa avattiin keskeisiä käsitteitä ja pintaraapaistiin tärkeitä teoreetikkoja. Minä olen vielä ehkä kuherruskuukaudellani yliopiston kanssa, mutta mua ainakin kiinnosti mitä se heppu siellä edessä pölisi. TÄMÄ ON VISSIN HARVINAISTA.

Here goes

Luennon oli tarkoitus loppua tasalta. Ehkä arvaatte jo mihin olen tämän juttuni kanssa menossa, mutta haluan vielä painottaa, että ymmärrän totaalisen täydellisesti, että päällekkäiset luennot, muut menot, kuljetukset sun muut saattavat asettaa opiskelijan asemaan, jossa oma aikataulu ei kohtaa luennoitsijan asettamaa runkoa, mikäs siinä, yleensä nämä ihmiset ymmärtävät mennä takariviin tai muuten sellaiselle paikalle, että omat poikkeavat aikataulut ei häiritse muita. Hyvä.

Noin 20 minuuttia ennen luennon loppumista alkoi mehiläispesässä kevät. Pikkuhiljaa nouseva kuhina, pölinä, tavaroiden pakkaaminen, luentopöytien laskeminen, reppujen rapistelu. En puhu nyt mistään yksittäisistä ihmisistä, joilla olisi ongelmia sovittaa aikataulujaan yliopiston opetusohjelmaan. Puhun useista kymmenistä ihmisistä.

EI VITTU SENTÄÄN NYT SAATANA! Tässä ollaan aikuisia ihmisiä korkeakoulussa! Ymmärrän jos oltaisiin yläasteella, aina ei tylsä tunti kiinnosta, opettaja on ihan natsi, mökömökö. Luennoitsija koittaa käydä oikeasti tärkeää asiaa samalla, kun 3/4 osaa salista pakkaa laukkujaan ja ei-ollenkaan-hiljaisesti valmistautuu lähtemään kotiin. Siis mikä vittu näitä ihmisiä vaivaa?? Mulle tuli niin valtava myötähäpeän ja vihan aalto siinä istuessani, että massamurha oli varmaan jo lähestymässä.. Täällä puhuu jumalauta PROFESSORI, sillä olis paljon muuta tärkeämpää tekemistä ku luoda oppimisen perusteita innottomalle yleisölle, mutta siellä se oli! En vaan millään saa tajuntaani, miten niin valtava osa voi olla niin lapsellisia ja epäkohteliaita, että tavarat on pakko pakata jo kauan ennen ku luento loppuu. Maksimissaan siinä voittaa aikaa kaksi minuuttia, koska ei sieltä monen sadan ihmisen luentosalista KUITENKAAN pääse ulos yhtään sen nopeammin ku ihmiset sieltä valuu, ja tavaroiden pakkaamiseen EI IHAN OIKEASTI MENE KU 20 SEKUNTIA! Minä ainakin koin, että vielä viimeisissäkin kalvoissa oli tärkeitä asioita, jotka kirjoitin ylös, mutta ehkä on olemassa joku salainen sääntö, että luennon viimeiset 20 minuuttia ovat täysin turhaa täyteaikaa. Kun luennoitsija ei meinannut enää saada ääntään kuuluviin, luento loppui selkeästi kesken asian 10 minuuttia etuajassa.

Oon aivan hiilenä tästä, enkä edes ensimmäistä kertaa. Kenenkään päivä tuskin menee pilalle, jos ne lähtee salista 2 minuuttia myöhemmin, sais kaikki tuollaiset passittaa takaisin leikkikouluun. PERKEEELLLLLEEE. Kiitos, hyvästi.

Nyt vittu sitten