Mullistuksia

Hemmetin hemmetti. Olisin paljon aktiivisemmin jo aloittanut tätä kirjoittelua, mutta valokuvat ovat jokaisella mahdollisella tavalla minua vastaan. Kännykkä menee sekaisin aina kun koitan tehdä valokuville jotain, molemmista talouden (paska) kameroista on akku loppu ja laturit/muistikortit hukassa ja bloggerkin vihaa mun kuvia. Taisteluistani huolimatta urheasti tarjoan kakkalaatuisia kuvia, kunnes keksin paremman tavan niiden kanssa painimiseen.

Kuten jo aiemmasta kirjoitelmastani kävi läpi, olen aloittamassa yliopistouraa tässä jo viikon päästä, ja suoraan sanoen olen aivan kauhusta jäykkänä ja samalla odotan innolla. Yliopisto on ollut silmieni tarkka kiintokohde jo siitä asti kun siitä suurinpiirtein ensimmäisen kerran kuulin, ja useasta epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta akateeminen elämä avaa nyt lämpimän sylinsä minulle! Tänävuonna hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan kasvatustiedettä (pienen eksistentiaalikriisin jälkeen) ja sujautinkin tassuni oven väliin jo ensimmäisellä yrittämällä! Yay me!

Yliopistoon pääseminen on selvästi ollut odotettu tapahtuma taholla jos toisellakin, ja tähän postaukseen kokoan kannustus ja/tai kiitoslahjoja, joita hyväksymiskirje on tuottanut! :)

3DS! Tylsän luennon pelastus

Ensinnäkin lupasin itselleni, että jos nyt opiskelupaikka aukeaa, saan hankkia itselleni kauan kuolatun Nintendo 3DS:n! Tämän kanssa kävi vielä erityisen hyvä tuuri, sillä löysin tämän uutena alennuksesta 99 eurolla! Tähän mennessä hinnat ovat kiinteästi pyörineet ~170 euron hujakoilla, joten nopeasti tämä päätyi ostoskoriin ^^ Käsikonsolit on kivoja, ja ei ole kaduttanut ollenkaan, nyt kun vielä hamstraisin paljon pelejä ni... 8)

Tästä oli ihan mahdoton saada hyvää kuvaa

Isovanhempani halusivat myös muistaa minua, sillä he ovat odottaneet tätä varmaan vähintään yhtä innokkaasti kuin minä (hence asian father -meme). Sain itse jokseenkin vapaasti vaikuttaa siihen, mitä tahdon, mutta ajattelin korun olevan pitkäaikaisempi ja kiinteämpi muisto, kuin vaikka hemmottelupäivä kylpylässä tm. Pandorat on kiinnostaneet jo jonkun aikaa, mutta hintansa puolesta (tai ennemminkin jo sen takia, että niitä myydään vain kultasepänliikkeissä, jonne köyhällä opiskelijalla ei ole asiaa) en ole syvemmin sitä harkinnut. Mutta voih, miten kaunis se onkaan <3 Nyt jotain fiinejä tapahtumia että pääsen käyttämään!

Kånken 2, deep red

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä: kettureppu! Voi hyvänen aika tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa niin monta vuotta, että tätä kaunistusta on pakko pitää sohvalla jotta näen sen jatkuvasti! Loputtomat kiitokseni valuvat ihanalle poikaystävälleni, joka oli luvannut jo aikaa sitten, että kun tämä "onnen päivä" minulle koittaa, niin saan tämän palan materialistista taivastani (ja kyllä, olen ihan kauhea materialisti!). Tyynnyttelynä voisin kai sanoa, että hänen päästyään haluamaansa kouluun lahjat vaihtoivat myös omistajaa!