Pähkinänsärkijä ja ÅST

Huhheijaa, uusi vuosi pyörähti taas käyntiin! Loppuneesta vuodesta jäi kyllä lämpimät ja kiitolliset mielikuvat, ja nyt en malta odottaa mitä tämä uusi tuo tullessaan! Tiedossa on jo etukäteen muutama kohokohta, jotka odottavat kun päästään vuoden jälkimmäiselle puoliskolle, mutta uskon, että myös alkuvuodesta tapahtuu kaikkea jännittävää! Pääsen esimerkiksi ensimmäistä kertaa juhlistamaan vappua yliopistolaisena, ja kihisen jo innosta! Tulossa on myös mm. teatterireissu katsomaan Turun kaupunginteatterin näytelmää "Seili", woohoo!

ÅST väliajalla

Teattereista puheenollen ÅST oli jännittävä kokemus! Ensinnäkin keskustassa oli aivan järkyttävä autoruuhka, enkä meinannut saada autoa parkkiin minnekään (yleensä kuuden jälkeen on kohtalaisen helppo löytää yksi jos toinenkin parkkiruutu läheltä mitä tahansa). Päästin muut seuralaiset kyydistäni ja lähdin epätoivon ja raivon vallassa kärkkymään ympäri keskustaa huonolla menestyksellä. Varmaan 15 minuutin pyörimisen jälkeen vihdoin sain sammuttaa koneen, ja juoksin puolikilometriä korkokengissä loskaista alamäkeä kohti teatteria... Siitä kuitenkin alkoi uskomaton kokemus, sillä olin jo kohtalaisen varma, että joutuisin odottamaan väliaikaan asti, ennen kuin pääsisin edes sisälle, mutta ei! Teatterin aula oli täynnä henkilökuntaa, ja heti sisään astuessani kaikki selvästi tiesivät kuka olen, hämmentävää! Rivakoin mutta ystävällisin askelin minut johdatettiin ensin narikkaan (maksut on jo maksettu, et tarvitse lappua kun kyllä me tiedetään mihin tämä laitetaan!) ja siitä sain henkilökohtaisen oppaan, joka kartan kanssa johdatti minut ensin yläkertaan ja sieltä omalle paikalleni penkin tarkkuudella (sattuuhan sitä, näytös on juuri vasta alkanut muutamia minuutteja sitten)! Siis WAU! Olin ajattelemattomana antanut koko laukkuni seuralaisilleni, koska siellä oli liput sun muut tarpeelliset, ja olin varma, että olen ongelmissa kun jouksen teatteriin ilman pääsylippuani tai edes rahaa, mutta kumpaakaan en tarvinnut ! Näin upeaa palvelua en ole saanut todella pitkään aikaan, ja ensimmäinen vartti näytöksestä menikin täysin pöllämistyneenä ja tyytyväisenä. 

Näytelmä itsessään oli kaunis, vaikka ajattelin sen olevan vielä enemmän klassisen baletin tyylistä. Esiintyjät olivat ihailtavan taidokkaita, ja toteutus oli monin paikoin mukaansatempaava. Koska kyseessä oli kuitenkin kokoperheen teos (joka voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa), muutamissa kohdissa alkoi ärsyttää se, miten näytelmä itsessään "pysähtyi" ja alkoi keskittyä väkinäiseen lasten naurattamiseen, tai toisinaan hieno kohtaus saatettiin "pilata" lisäämällä siihen jotain lapsille hauskaa hölmöilyä. Kriittisyydestäni huolimatta tahdon joskus mennä uudelleen sekä ÅSTn upeaan teatterisaliin (kuvassa) että balettinäytökseen.