Asunnosta pikkuhiljaa kodiksi

Viikkoja kuluu, mutta asiat etenevät hitaasti. Tuntuu, että jatkuvasti järjestetään tätä asuntoa kohti toimivampaa kokonaisuutta, mutta silti vielä kaikkialla on keskeneräistä tekemistä ja järjestämistä. Tavarat hakevat paikkojaan, ja on vaikeaa hahmottaa, mihin mitäkin oikeasti kannattaisi laittaa, kun väliaikaista säilytystilaa ei oiken ole tarjolla, jollon kaikki on joko pöydillä kaaoksena tai kaapissa väärässä paikassa. Pala palalta on kuitenkin ongelmallisimmatkin alueet alkaneet selviytyä (keittiö..), mutta paljon tekemistä on vielä edessä. Matot ja kalusteet ovat jo suunnilleen oikeilla paikoillaan, ja pikkuhiljaa pikkutavara alkaa sopeutua  uuteen ympäristöön.

Kissalla on uusi lempipaikka tuuletusikkunan
ja hyönteisverkon välissä :>

Minulla oli vuoden viimeinen koe tiistaina, ja suoraan sanoen lukumotivaatio oli nollissa. En jaksanut ottaa mitään stressiä koko kurssista (johon tässä kevään myötä kertyi vihasuhde), koska vaikka se ei menisi läpi, opintopisteitä on kertynyt jo hyvin yli vuosittaisten vaatimusten, ja peruskurssille pääsee koska tahansa uudestaan. Nyt on sitten kesäloma! Yritin taas hakea töitäkin, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli mennä päiväkotiin, edes jotenkin kasvatusalaan liittyviin töihin kun koulutkin ovat "sopivasti" kiinni koko kesän.. Mutta niin, yhdestäkään paikasta jonne koitin soittaa ei ehditty puhelimeen tai puhelu meni suoraan vastaajaan, ja yhdessä paikassa käytyäni aktiivisesti paikanpäällä sain kuulla, että "ei oteta edes sijaisuuksia tekemään, mutta jos on oikeutettu työkkärin tukeen, ni sitten pääsis kaupungin kautta". Voisin kirjoittaa pitkän vihatekstin tästä, mutta lyhyesti: koska olen alan opiskelija, aktiivinen ja innokas työnhakija, en ole sopiva työntekijä, mutta JOS olisin työtön (millainen tahansa kokemuksiltani, kiinnostuksiltani ja elämäntavoiltani), voisin joutua päiväkotiin töihin siinä pelossa, että menetän toimeentulotukeni. Toiseksi: todellakaan työkkärin työharjoittelijoilla ei täytetä sellaisia paikkoja, joihin pitäisi palkata normaaliin työsuhteeseen joku henkilö, eheeei! PRKLVTTUSTNA joo tästä jatketaan.

Olen lepyytellyt itseäni tässä keskittämällä ajatukseni hetkeksi muualle, ja voin ilokseni ilmoittaa, että pääsin nyt ekaa kertaa pihahommiin omalle pläntillemme <3 Intoa puhkuen kitkin rikkaruohoja pitkälle toista tuntia, ja kyllä tuli niin hyvä fiilis. Myöhemmin aion varmaan kertoa tuosta takapihan puutarhaprojektista paremminkin :) Nyt harmittaa kun en ottanut kuvaa ennenkuin aloitin sen työstämisen, höh! Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta toistaiseksi puuttuvat euroset hidastavat kaikkia projekteja aika ahkerasti (palaaminen edelliseen kappaleeseen, iyh)..

Awww yeaaah

Toinen varma kotiutumisen merkki on se, että pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa leipomaan uudessa keittiössä <3 Tähän asti kaikki on ollut niin hukassa ja pöydät täynnä, ettei leipominen olisi vaan ollenkaan onnistunut, mutta nyt piti repäistä ja klaarata keittiö edes pieneksi hetkeksi tämän jalon harrastuksen tieltä! Lopputuloksenia oli maistuva taateli-suklaakakku, varsin hyvää vaikka itse sanonkin. Yhdistin reseptin useammasta vastaan tulleesta, sillä en ollut mihinkään täysin tyytyväinen, lopputulos oli pääosin aika onnistunut. Käyttämäni suklaa ei itsessään ollut kauhean hyvän makuista, ja rasvaa tuli hieman liikaa. Rakenne oli kuitenkin aivan ihanan kuohkea ja pehmeä kuin tyyny! Nyt eilen mummoni toi mökkituliaisina kunnon annoksen raparperia, johon tässä taloudessa ollaan ihan kuumana. Ah mitä siitä keksisikään tälläkertaa? <3

O-ou!

Loppuun vielä hauska kuva kissojen tapaamisesta! Naapurustossa kulkee välillä vapaana mustavalkoinen kissa (panta löytyy tietoineen, tarkistin), ja siinä on meidän yksineläjällä ollut ihmettelemistä! Aiempi asunto oli seitsemännessä kerroksessa, joten muihin eläväisiin ei tullut pahemmin törmäiltyä, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Sattumalta nämä kaksi sitten päätyivät tuijottelemaan toisiaan takapihalle vievän lasioven läpi, ja siinä oli puolin ja toisin ihmettelemistä! Välillä oli selkeästi kyseessä pelkkä puhdas kiinnostus, mutta kyllä kumpikin vähän myös läpsi lasia, kun ei ollut lainkaan varmaa miten suhtautua toiseen. Hartaasti toivomme, että meidän Neve oppisi, ettei toiset kissat ole ollenkaan paha asia (suhteellisen hyvin menneen "tapaamisen" jälkeen annettiin vähän herkkuja), koska toiveena olisi jossain vaiheessa mahdollisesti etsiä lisäturrikka perheeseen. Täytyy seurata tilannetta tarkasti, ettei kissa alkaisi stressaamaan tai häiriökäyttäytymään tämän takia, toistaiseksi näyttää hyvältä!

Ai mikä blogi? Kokoelma menneistä asioista

Kuten arvasin, kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle tässä kaikessa sähellyksessä. Jokapaikkaan on pitänyt juosta ja revetä useaan suuntaan samaan aikaan, kun samalla velvollisuudet ja muut "jatkuvat" asiat ovat kummitelleet mielen perukoilla.

Muutto, oi muutto. Voi sitä tavaran määrää. Vaikka kuinka ajoissa sen pakkaamisen aloittaa, silti lopuksi tulee aina kiire. Moni pystyy varmaan tunnistamaan sen, miten ensin laatikkoja pakkaa huolella ja ajatuksella, miettien niiden sopivaa painoa ja sitä, mihin tavarat tullaan sijoittamaan uudessa asunnossa. Mitä lähemmäs muuttopäivä kuitenkin tulee, sitä enemmän mentaliteetti muuttuu sellaiseksi, että kunhan saa kamat kourittua laatikoihin, niin kyllä niitä sitten seuravassa asunnossa ehtii järjestelemään. Huoh.

Uuden makuuhuoneen lattia oli aivan täynnä
kaikkea mahdollista ryjää

Erityisen ongelmallista omasta mielestäni oli se, että muuton oli ihan pakko osua juuri VAPPUUN. Alunperin olimme toivoneet ja pyrkineet siihen, että oltaisiin päästy muuttamaan jo kuukautta aikaisemmin, mutta nä-ää niin ei sitten sopinut. Opiskelijan vappuviikko on täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia, ja ryhmähengen säilyttämiseksi on hyvä käydä paikan päällä mahdollisimman usein. Viikkoon mahtui niin sitsit, useampi piknik, bänditapahtuma kuin myös boolinmaistelua ja lakitusta. Niin paljon kaikkea että hyvä jos muistaa, mutta ainakin hauskaa oli! Vappuviikko menikin läpi erittäin pienillä unilla, kun ensin iltapäivät ja/tai illat meni pippaloissa, jonka jälkeen yöt pakattiin laatikoita. Herrashenkilö taas luki aktiivisesti tuhanteen eri tenttiin, ja laatikoiden pakkaaminen edistyi parhaiten sillon, kun ei jaksanut enää lukemiseen keskittyä. Loppusiivoukset ja viimeisten tavaroiden pakkaaminen oli kyllä aikamoista kaaosta, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että se on nyt ohi. Seuraavalla asukkaalla on siinä ihmettelemistä kun siirtää jääkaappia, sen alusta unohtui pyyhkäistä, mutta kun aiemmin vilkaisin sinne, siellä näkyi kissan leluja ja jonkin purkin kansi.

Lakitus, aaah miten upeaa seistä
mäen yläosassa katsomassa tuhansia
valkopäitä <3

Muutosta on nyt jo monta viikkoa, ja vieläkin tavarat hakevat paikkojaan. Lähes kaikki pahvilaatikot on saatu purettua, mutta kaappien järjestelyt ja tavaroiden paikoilleen sovittaminen sen kun kestää ja kestää. Suuret kalusteet ovat jo pääosin löytäneet paikkansa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua kodikkaalta. Yllättävän nopeasti! Ja yllättävää on myös se, miten tyytyväinen olen ollut. Vaikka asunto on pienempi, ja sen kanssa on ollut pieniä ongelmia (lähinnä pesukoneiden ja tavaramäärän kanssa), niin olen tykästynyt kaikkeen todella paljon! Oma pieni takapiha, jossa voi viettää rauhallista päivää, lyhyet etäisyydet monien ystävien ja yliopiston luo, uudet jännittävät asiat! Muutama päivä sitten olin kävelemässä (huom kävelemässä, koska etäisyydet!) ystäväni luota kotiin, ja päätin tutkailla koko yo-kylän aluetta ja "tunnelmaa" vilkuilemalla pihoja, verhoja ja kaikkea muuta ympärilläni, ja jotenkin sisältäni kumpusi suuri ilo siitä kaikesta, "tässä on hyvä olla". Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia naapureista tai mistään muustakaan, vaan hyvää oloa ryöppyää kaikkialta.

Yhtäkkiä ulkona oli +17 astetta!
Kissa pääsi valjaissa tutkimaan takapihaa

Nyt olisi vuoden viimeiset tentit enää käsillä, ja sitten täysin virallisesti on loma. Ah miten olen lomaa kaivannutkaan! Piinaava tausta-ajatus on edelleen teillä tietämättömillä olevat kesätyöt, joihin motivaatio on totaalisen hukassa :( Jos ei niin ei. Pakko tässä on koittaa jotain vielä keksiä, olisi noloa lentää pihalle uudesta asunnosta. Vähän tuntuu, että aina on pakko olla ainakin jotain huolenaihetta. Aion silti elää mahdollisuuksien mukaan hetkessä, ja tämän hetken missio on täyteaineen hankkiminen vatsaan, menen siis syömään jotain! Ensi kertaan!

Joka päivä kun käyn yliopistolla, saan kävellä näiden ihanien kukkivien
puiden ohi, pienet asiat saavat taas mielen korkealle <3