perjantai 30. tammikuuta 2015

Glorious world of eBay

Oh noes, kaikki pikku pirulaiset on päästetty vankilostaan ja helvetti on irti. Kuun alussa, juuri ennen koulun alkua pohdin, että edessä on taas lukuvuoden verran luentoja ja mahdollista luentojen välissä odottelua, ja joskus kaipaisi jotain tekemistä tylsiin hetkiin myös yliopistolla tai muissa tilanteissa, joten päätin että minun on hankittava suojakotelo rakkaalle 3DS:lleni. Aikani eri nettikauppoja selattuani olin löytänyt muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja eri sivustoilta, ja kun kysyin rakkaalta puoliskoltani, että mikä vaihtoehdoista hänen mielestään olisi paras, hän ajattelemattomasti sanoi pitävänsä järkevimpänä eBayssä olevaa vaihtoehtoa. Ooooohh daaaamn!

Tätä ennen minulla ei ole ollut tunnuksia eBayhin, mutta tämä (ehkä harkitsematon?) valinta johti siihen, että sellaiset loin. AH miten helppoa! Halvan tavaran loputon paljous kaikki vain muutaman klikkauksen päässä! Kiina tulee kotisohvalleni vain muutamaa linkkiä painamalla! Niin paljon tavaroita, joita en edes tiennyt tarvitsevani, ja kukkaro pysyy silti tasapainossa! "Pakollisen" suojakotelon tilaamisen jälkeen YLLÄTTÄEN jäin selailemaan mitä kaikkea muuta olisi tarjolla. KUUSIKYMMENTÄ SENTTIÄ!? -> tulemaan. Seuraavan viikon sisällä tulin painaneeksi "osta" nappulaa yhteensä kahdeksan kertaa..

Tässä osa uudesta kokoelmastani!
Tuotteissa on aina ilmoitettu arvioitu postitusaika, ja loppusummaan vaikuttaa mahdolliset postikulut. Suureen osaan (etenkin halvimmista, kiinasta tulevista tuotteista) tavaroista kuului ilmainen, kansainvälinen postitus, josta kuulin varoituksia ystäviltäni. Itselleni kävi varmaan tuuri, sillä kaikki ilmaisen postituksen hömpötykseni tulivat perille, ja vieläpä huomattavasti tavoiteaikaa nopeammin! Lopulta postiluukustamme tuupattiin sisälle: DS kotelo, kaksi pikkulaukkua, kahdet korvakorut, kravaatti miehelle "lepyytykseksi", bolero ja keskimaan kartalla kuvitettu toppi! Nämä tavarat yhteensä postituksineen maksoivat minulle alle 35e, ja osa on sellaisia, joita olen oikeasti pitkään halunnut tai etsinyt. Ei harmita! Kaikki tuotteet ovat myös varsin hyvin vastanneet kuvauksiaan ja mahdollisia kuvia, joita sivustolla on näkyvillä. Uskon, että tulevaisuudessa tulen mahdollisesti joskus pettymäänkin, mutta olen siitä huolimatta vakuuttunut. Jos voin kahdella eurolla saada juuri tahtomanikaltaisen tuotteen toimitettuna kotiovelleni, tuntuu typerältä, että metsästäisin sitä puolivuotta Suomen kaupoista ja lopulta maksaisin itseni kipeäksi siitä.

Lyhyesti sanottuna eBay on uusi rakkauteni (myös siksi, että postin saaminen ja sen odottaminen on lapsellisen ihanaa ja jännittävää), ja jos teen kymmenellä eurolla ostoksia silloin tällöin saaden kasoittain tahtomiani tavaroita, miksi ei? <3

lauantai 24. tammikuuta 2015

Lohturuokaa: Suklaa-vaahtis-kinuskibrowniet!



Hih hih! Enpä ole ennen tänne reseptejä syynännyt, vaikka miellän itseni kovaksi leipojasieluksi. En halua pröystäillä, mutta myös positiivista palautetta olen aikaansaannoksistani saanut, ja tämä on varmasti kannustanut innostusta eteenpäin. Nyt kun arki on kuitenkin koostunut tenteistä ja kiireistä, on ollut vaikeaa löytää innostusta ja aikaa uuden suunnitteluun ja leivontaan.

Eilen oli jotenkin kurja päivä, ja molemmat kotikolon asukkaat olivat mielet maassa ja liiankin vakavissaan monista asioista. Tällöin mummo-moodini heräsi, ja tuli sellainen olo, että ehkä yhdessä puuhastelu leivonnan parissa voisi nostattaa mielialaa! Jostain aikaisemmasta projektista oli jäänyt yli vaahtokarkkeja, ja koska kumpikaan ei niitä kovin suuria määriä sellaisenaan ole kiinnostunut syömään, oli hyvä idea lisätä ne projektiin. Pienen pohdinnan jälkeen mielessä oli muhiutunut ultimaattinen epäterveellisyys, täydellinen lohturuoka. Suklaa-vaahtokarkki-kinuskibrownie.

Ohje on sovellettu muutamasta muusta, ja osittain täysin omasta päästäni repäisty. Makuun voi vaikuttaa helposti ainesosia vaihtamalla ja muuttamalla, ja esimerkiksi vaahtokarkit ja päälle valutettu kinuski ovat täysin vapaaehtoisia, tilalle sopii vaikka mikä muukin. Lopputulos on varsin paksun, suklaisen ja makean makuista, jota tälla hetkellä kaipasin, mutta vaahtokarkit ja kinuskin voi korvata vaikka marjoilla ja kermavaahdolla, jolloin kokonaisuudesta tulee raikkaampi.

Ei ehkä esteettisin luomus, mutta kuuluuko
lohturuoan ollakaan?
Brownie-pohja
3dl sokeria (itse käytin intiaanisokeria, jos ei kuulosta tutulta niin kannattaa ehdottomasti tutustua!)
n. 250g voita
200g maukasta suklaata
3 munaa
1,5dl vehnäjauhoja
1,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Kinuski
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
4 palaa suklaata

+ lisäksi vaahtokarkkeja

1. Vaahdota sokeri ja hieman pehmeä rasva tasaiseksi vaahdoksi (tässä voi mennä hetken aikaa, joten kärsivällisyyttä! Intiaanisokerin kanssa helposti huomaa miten väri vaalenee vatkatessa ruskeasta hyvin vaaleaksi, tavallista sokeria käyttäessä taas huomaa miten rasvan kellertävä väri pikkuhiljaa katoaa vaahdon muuttuessa lähes valkoiseksi).
2. Sulata puolet suklaasta mikrossa (varovasti!!) tai vesihauteessa, rouhi toinen puolikas omaan suutuntumaan sopivan kokoisiksi sattumiksi
3. Riko munat erilliseen kulhoon ja riko rakenne haarukalla jokseenkin tasaiseksi
4. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään hyvin erillisessä kulhossa (mikäli tahdot käyttää tummaa kaakaojauhetta, käytä sitä vähemmän ja lisää vehnäjauhojen määrää)

Tässä kaikki ainekset, joita browniepohjaan
on tulossa :)

5. Sekoita munat sokeri-voivaahtoon lisäämällä pieni määrä kerrallaan, ja vatkaa hyvin! Rakenne näytti omassa tapauksessani ainakin kummalliselta, mutta se ei haittaa. Tämän vaiheen jälkeen kannattaa vaihtaa vatkain nuolijaan tai puulastaan
6. Lisää mukaan sulatettu suklaa, ja kun seos on suurinpiirtein tasaista, lisää pikkuhiljaa jauhoseos mukaan taikinaa kääntelemällä. Suosittelen käyttämään jonkinlaista siivilää tai jauhosihtiä, jottei taikinaan tule paakkuja, mutta maailma ei lopu, jos tätä ei jaksa tehdä. Lisää lopuksi vielä suklaarouhe
7. Paista uunin keskitasolla 180 asteessa noin 20-25 minuuttia maun mukaan (jotkut pitävät tahmaisemmista brownieista kuin toiset). Käytin paistamiseen suhteellisen pientä uunivuokaa, jolloin brownie on korkeampi, ja osittain laiskuuttani laitoin vuoan pohjalle leivinpaperia. Jos leivinpaperia ei ole, kannattaa vuoka voidella hyvin
8. Itselläni iski epäilys kun taikina oli vielä kovin löllyvän näköistä paistamisen jälkeen, mutta kun se sai tasaantua, lopputulos oli silti hyvä. Paistamisen jälkeen päällystin taikinan vaahtokarkeilla ja laitoin hetkeksi takaisin uuniin niin, että vaahtokarkin sisäosa sulaa hieman ja päällipuoli inan ruskistuu

Vaahtokarkit hieman paisuvat uunissa

9. Oman kiireen/tehokkuuden mukaan jo brownieita paistaessa kannattaa aloittaa kinuskin keittäminen. Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan keittymään ja sekoita tasaiseksi. Levyä ei kannata ihan täysille pistää, mutta seos on tarkoitus saada kiehumaan. Kannattaa sekoittaa aina välillä, sillä sokeri pikkuhiljaa liukenee kermaan, ja kiehumisen alkaessa voi lämpöä vielä hieman pienentää (kuitenkin pitäen seoksen kiehumassa). Sekoita vähän väliä, että ei pala pohjaan ja jotta tulee tasaista jälkeä, väri muuttuu vaaleasta pikkuhiljaa siirappimaiseksi ja koostumus paksummaksi. Kinuski on valmista, kun kylmään veteen tiputettu kinuskipisara pysyy nätisti pallomaisena eikä liukene tasaisemmin veteen.


Kinuskin aloittaminen. Pinnoitetun
kattilan kanssa kannattaa käyttää
muovista vispilää!

Tässä vaiheessa usein kinuski olisi loppuun viety ja valmis, mutta koska kinuskin tekeminen on meidän taloudessa ollut miehen bravuuri, en voinut tehdä täysin samanlaista, jottei jouduttaisi kiusalliseen tilanteeseen, jossa pitää arvioida, että kumpi tekee tämän paremmin! Lisäsin siis joukkoon muutaman suklaapalan, ja sekoitin tahnan tasaiseksi. Hieman viilennyttyään kinuski kaadetaan vaahtokarkkien päälle (kaikkea ei ole pakko käyttää, sopii myös suuhun tai jäätelölle!), ja koko hössäkkä kannattaa siirtää jääkaappiin kiinteytymään (älä laita tulikuumaa vuokaa jääkaappiin ettei se pilaa muita ruokia :D). Valmista! Tästä syö itsensä kipeäksi, mutta ehkä joskus täytyy tehdä niin. Tätä on vaikeaa syödä, enkä suosittele ensitreffeille, mutta ah tämä on hyvää epäterveellistä kauheutta!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Bilekausi alkakoon?


Torstaina virittäydyttiin Katkon fuksiporukalla koulun jatkumisen tunnelmiin, ja vietettiin hengailuiltaa yo-kylän kerhiksellä. Oli hauskaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia tuttujen kanssa, ja nähdä niitäkin, jotka koulussa ovat niin eri kursseilla, etteivät tule yliopiston käytävillä kuin sattumalta vastaan. Iltaan mahtui höpöttämisen lisäksi beer bongia, boolia ja muuta pelailua, ja illan päätteeksi suunta kävi kohti Venusta, jossa TuKY, Lex ja TLKS järjestivät Back to School bileet siihen tyyliin, mitä *kröhöm* varakkailta järjestöiltä voi olettaa!

Koko baari oli koristeltu teeman mukaisesti avaruustyyliin, ja pientä ihmistä kummastuttavat 3D efektin luovat koristeet koko yläkerran katossa saivat minut ainakin aivan ymmälleni ja ihastelemaan hullaantuneena! Paikalle oli värvätty myös useita (ilmeisesti) nimekkäitä DJ:tä pitämään tunnelmaa yllä, ja siitä ei ollut pulaa! Oma illanviettoni jäi kirjaimellisesti kuivemmaksi kuin olin olettanut, sillä suurin osa matkalle varaamistani rahoista unohtuivat miekkosen taskuun, jonka passitin alkoholikauppaan puolestani. Hups.

Lähes totaalinen rahattomuus ei saanut kuitenkaan iltaani pilalle, kukkaron pohjalla pyörineet pikkukolikot riittivät narikkamaksuun ja yhteen juomaan, ja päätin keskittyä seuraani enemmän. Jossain vaiheessa sattumalta törmäsin vanhaan yläastetuttuuni, jonka kanssa vaihdoimme pitkät ja lämpimät kuulumiset, pohdimme mitä vanhoista yhteisistä tutuista on mahtanut elämässään tulla, ja miten suurta ylpeyttä vanhat opettajamme (hieman odotuksien vastaisesti) saisivat meistä tuntea, jos tietäisivät mihin on elämä ne pienet murkut vienyt. Loppuillasta kadotin kaikki tutut, joten menin itsekseni tanssimaan ja nauttimaan vielä hieman koristeista (taidan olla vähän vinksahtanut).
Tämän kerran kirjoitusta eivät höystä omat valokuvani, vaan nämä otokset on poimittu tapahtuman sivuilta! :)

Back to School

tiistai 13. tammikuuta 2015

Arki kutsuu

Niin se vaan minunkin lomani loppui ja opiskelun + velvollisuuksien maailma kutsuu. Maanantaina heti pärähti kaksi uutta kurssia liikkeelle ja lisää tulee pienen lumivyöryn tavoin. Toistaiseksi en ole joutunut paniikin valtaan, mutta tämä vuoden alkupuoli on selkeästi taas haastavampi, ja loppua (kesää) kohden helpottaa. Loman loppumisen aiheuttamassa kauhutilassa tulin lukeneeksi kaksi kirjaakin loppuun, ensimmäisen mielensäpahoittajani sekä ehkä pieneksi klassikoksi muodostuneen "Satavuotas joka karkasi ikkunasta ja katosi". Molemmat olivat erittäin kevyttä ja huumorinsävyttämää lukemista, ja vaikkei mitään ylen hauskoja tai mullistavia olleet kumpikaan, pidin molemmista, ja ne sopivat mielentilaani varsin hyvin.

Joululahjaksi saatu pingviini saa
jatkaa lomailua vielä vaikka ja kuinka

Vaikka arkeen siirtymistä maustoikin armoton vitutus ja haluttomuus, paha mieli meni yllättävän nopeasti ohi kun pääsi yliopiston tiloihin. Edu, olen täällä taas! Tuttujen naamojen näkeminen ja kuulumisten vaihtaminen sai nyrppynaaman hymyyn, ja onneksi leppoisa luennoitsija potkaisi vuoden käyntiin. Ehkä tämä ei olekaan ihan niin paha pala kuin ajattelin. Osa kursseista on jopa aika kiinnostavan kuuloisia, ja pippaloitakin on jo näkökentässä! Ainoa ankkuri, joka yrittää vetää minua pohjalle kanssaan tällä hetkellä on neuropsykologian tuleva koe, jota olen typeryyksissäni lykännyt viimeiseen uusintakertaan.. Myös opiskeluihin liittymättömiä virallisia asioita olisi yksi jos toinenkin hoidettavana, mutta meinaa laiskuus iskeä. Helpointa on jäädä sohvalle pelaamaan, ehkä olen aktiivinen ensiviikolla.

Luentosalia täyttää taas opiskelijoiden
tyhjät päät

maanantai 5. tammikuuta 2015

Pähkinänsärkijä ja ÅST

Huhheijaa, uusi vuosi pyörähti taas käyntiin! Loppuneesta vuodesta jäi kyllä lämpimät ja kiitolliset mielikuvat, ja nyt en malta odottaa mitä tämä uusi tuo tullessaan! Tiedossa on jo etukäteen muutama kohokohta, jotka odottavat kun päästään vuoden jälkimmäiselle puoliskolle, mutta uskon, että myös alkuvuodesta tapahtuu kaikkea jännittävää! Pääsen esimerkiksi ensimmäistä kertaa juhlistamaan vappua yliopistolaisena, ja kihisen jo innosta! Tulossa on myös mm. teatterireissu katsomaan Turun kaupunginteatterin näytelmää "Seili", woohoo!

ÅST väliajalla

Teattereista puheenollen ÅST oli jännittävä kokemus! Ensinnäkin keskustassa oli aivan järkyttävä autoruuhka, enkä meinannut saada autoa parkkiin minnekään (yleensä kuuden jälkeen on kohtalaisen helppo löytää yksi jos toinenkin parkkiruutu läheltä mitä tahansa). Päästin muut seuralaiset kyydistäni ja lähdin epätoivon ja raivon vallassa kärkkymään ympäri keskustaa huonolla menestyksellä. Varmaan 15 minuutin pyörimisen jälkeen vihdoin sain sammuttaa koneen, ja juoksin puolikilometriä korkokengissä loskaista alamäkeä kohti teatteria... Siitä kuitenkin alkoi uskomaton kokemus, sillä olin jo kohtalaisen varma, että joutuisin odottamaan väliaikaan asti, ennen kuin pääsisin edes sisälle, mutta ei! Teatterin aula oli täynnä henkilökuntaa, ja heti sisään astuessani kaikki selvästi tiesivät kuka olen, hämmentävää! Rivakoin mutta ystävällisin askelin minut johdatettiin ensin narikkaan (maksut on jo maksettu, et tarvitse lappua kun kyllä me tiedetään mihin tämä laitetaan!) ja siitä sain henkilökohtaisen oppaan, joka kartan kanssa johdatti minut ensin yläkertaan ja sieltä omalle paikalleni penkin tarkkuudella (sattuuhan sitä, näytös on juuri vasta alkanut muutamia minuutteja sitten)! Siis WAU! Olin ajattelemattomana antanut koko laukkuni seuralaisilleni, koska siellä oli liput sun muut tarpeelliset, ja olin varma, että olen ongelmissa kun jouksen teatteriin ilman pääsylippuani tai edes rahaa, mutta kumpaakaan en tarvinnut ! Näin upeaa palvelua en ole saanut todella pitkään aikaan, ja ensimmäinen vartti näytöksestä menikin täysin pöllämistyneenä ja tyytyväisenä. 

Näytelmä itsessään oli kaunis, vaikka ajattelin sen olevan vielä enemmän klassisen baletin tyylistä. Esiintyjät olivat ihailtavan taidokkaita, ja toteutus oli monin paikoin mukaansatempaava. Koska kyseessä oli kuitenkin kokoperheen teos (joka voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa), muutamissa kohdissa alkoi ärsyttää se, miten näytelmä itsessään "pysähtyi" ja alkoi keskittyä väkinäiseen lasten naurattamiseen, tai toisinaan hieno kohtaus saatettiin "pilata" lisäämällä siihen jotain lapsille hauskaa hölmöilyä. Kriittisyydestäni huolimatta tahdon joskus mennä uudelleen sekä ÅSTn upeaan teatterisaliin (kuvassa) että balettinäytökseen.