tag:blogger.com,1999:blog-4465917353302564272024-03-05T17:57:12.424+02:00Punaketun temmellyksiäTirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.comBlogger53125tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-68938489778109217722016-02-06T15:13:00.000+02:002016-02-06T15:15:30.281+02:00Blogittaako?Joskus. Välillä. Ei aina. Jos, niin en saa kirjoitetuksi. Hups.<br />
<br />
Ei väkisin.<br />
<br />
Tammikuu huljahti sormien välistä ihan *puufff*, ja koska tuntuu että kokoajan teen kaikenlaista ja repeilen moneen suuntaan, päivät vaan vilkkuu silmissä. Kaikkea jännittävää ja uutta ja mystistä tapahtuu kaikkialla, ja olen aika innoissani että mitä tämä 2016 tuokaan tullessaan kun on lähtenyt näin lennokkaasti alkuun!<br />
<br />
Tammikuussa:<br />
- Hommani Katko ry:n hallituksessa alkoivat, toimin koulutuspoliittisena- ja kulttuurivastaavana ja lisäksi lippu-upseerina, joten tulevan vuoden aikana minut saattaa löytää järjestömme lipun alta! <br />
- Käytin hävettävän paljon aikaa joululahjaksi saadun pelin, Animal Crossingin pelaamiseen (se on superkivaa ja tulee aina todella zen olo!)<br />
- Pidin elämäni ensimmäisen kunnon paaston, joka kuitenkin tyssäsi n. 4 päivän jälkeen vähän seinään, sillä...<br />
- Pikkuhiljaa paheneva kipeyteni otti vallan<br />
- Tuli kierrettyä hämmentävän monet sitsit ja bileet läpi (toimin myös elämäni ensimmäistä kertaa laulunjohtajana sitseillä, wuhuu!)<br />
- Aloitimme miekkosen kanssa latinalaisten tanssien kurssin<br />
- Osallistuin tiedekunnan opetussuunnitelmatyöhön<br />
- Kokouksia, kursseja, koulutuksia, kokouksia, järjestelyjä...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tuli tässä vipellyksessä ehkä joku kurssikin suoritettua, ja nyt kurjuuteni jatkuu toivottavasti vihdoin elämäni viimeisellä ruotsinkurssilla. Muuten olen innoissani opinnoistani ja kaikesta jännityksestä jota tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä pakollinen paha pitäisi nyt kitkuttaa läpi. Katsoo jos vaikka tulisi pyörähdettyä täällä raivoisasti avautumassa aina sillointällöin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBpcCqF6JskH8Z6ENVfxT1ga16qB2nRQqTp7_wWBM7wOBSryw30bnAgazJxTwPqbAnXV69gLcgLD_vhyphenhyphenvCwuUupN65JsBvBEI4PfUpicMw6YrmRW7hSDJbyeyRuCdJfQARUmI5cf4RcqA/s1600/katkohallitussitsit.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBpcCqF6JskH8Z6ENVfxT1ga16qB2nRQqTp7_wWBM7wOBSryw30bnAgazJxTwPqbAnXV69gLcgLD_vhyphenhyphenvCwuUupN65JsBvBEI4PfUpicMw6YrmRW7hSDJbyeyRuCdJfQARUmI5cf4RcqA/s320/katkohallitussitsit.JPG" width="316" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Osa meidän hallitusporukasta 2016 edustamassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-68626594194263911362015-11-10T23:18:00.001+02:002015-11-10T23:18:30.493+02:00Sattumanvaraisia ajatuksia tältä päivältä<ul>
<li>Missä salaisella meikkaamisen alkeet leirillä kaikki muut nuoret tytöt minua lukuunottamatta ovat käyneet? Oon niin pihalla näistä jutuista</li>
<li>Legginsit ei ole housut, peitä se persiisi jos käytät leggareita, hyi hyi!</li>
<li>Mistä voi hakea apurahaa vaateostoksia varten? </li>
<li>Ruoka on selvästi elämän tarkoitus, turha etsiä enää</li>
<li>Kenen idea oli laittaa maailman söpöin kuosi housuihin (jotka selvästi on naisilla tarkoitettu) jotka istuisi parhaiten miehille.. *kyyneliä*</li>
<li>Some/puhelin-riippuvuus vaikuttaa paljon todellisemmalta ongelmalta kun käytössä on oikeasti hyvä puhelin</li>
<li>Turku on todella kaunis kaupunki</li>
<li>Hyviä asiakaspalvelijoita on edelleen olemassa, ja on typerää miten positiivisesti sellaisesta harvinaisesta tapahtumasta yllättyy</li>
<li>Olin äärimmäisen yllättynyt löytäessäni turhan tavaran kaupasta MANSETTEJA! Olen onnellinen mummoihminen, mansetit taitavat olla kuolevaa kansanperinnettä!</li>
<li>Lahjastressi tekee tuloaan kun kiertelee kauppoja ja unohtaa ajatella lahjoja</li>
<li>Naiset ovat kauniita olentoja</li>
<li>Miten ihanalta tuntuukaan kun kirpeä ilma hieman hiipii iholle, inan palelee ja sen jälkeen voi palata sisälle lämpimään</li>
<li>Olen vuoden pikkujouluissa ilmeisesti alasti, sillä kauden juhlavaatteet ovat pelkkää paljettioksennusta</li>
<li>Vuoden ensimmäiset glögit on tunnelmallinen ja haikean onnellinen rituaali, aah <3</li>
<li>Ystävät on tärkeitä </li>
</ul>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIc0LuKonsVPPqr5SAHZzackayKYgFxqBZshkSPaMuYNudIOhFsOB4zcaPddF1qLF61lyu43CjXXs_v7PSPI-OVTv9xJM4Dfpb8fA1g2fTka2BVgwxIkMZhTynC4zJXeGVPE1XHBPywQ8/s1600/IMG_20151110_231332.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIc0LuKonsVPPqr5SAHZzackayKYgFxqBZshkSPaMuYNudIOhFsOB4zcaPddF1qLF61lyu43CjXXs_v7PSPI-OVTv9xJM4Dfpb8fA1g2fTka2BVgwxIkMZhTynC4zJXeGVPE1XHBPywQ8/s320/IMG_20151110_231332.jpg" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mansetit, woopwoop!</td></tr>
</tbody></table>
Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-46879934039550710212015-10-23T22:28:00.000+03:002015-10-23T22:28:18.243+03:00Ennen myrskyä on enemmän myrskyäMiten voi tavallinen arki olla joskus niin pirun raskasta? Henkiset varat alkavat loppumaan kun kaikki asiat sattuvat kulminoitumaan yhteen tiettyyn ajalliseen infernopisteeseen. Siinä, missä normaalit ihmiset voivat usein tukeutua huonossa tilanteessa muihin vahvoihin tukijalkoihin ympärillään, tuntuu että tällä hetkellä lähes jokainen suunta johon kurotan jättää käteeni vain tuhkaa ja muruja. Don't get me wrong, varmasti omat ongelmani kalpenevat todella suuren ihmismassan ongelmien rinnalla, mutta kyse on omasta henkisestä jaksamisesta, ihan sama miten vahvoja muut sitten ovatkaan omien juttujensa kanssa.<br /><br />Olen viimeaikoina huomannut tavallista enemmän hakeutuvani muihin maailmoihin ja toisiin todellisuuksiin. Olen aina ollut helposti koukkuuntuva ihminen, joka voi upottaa pitkiä aikoja peleihin, elokuviin tai sarjoihin, mutta koen että olen jopa omalla tasollani olevan erityisen suuren osan valveillaoloajastani jonkinlaisessa todellisuuspaossa. En halua kohdata tätä kylmää todellisuutta, joten on helpompaa keskittyä pieniin ja merkityksettömiin asioihin, ja loppuaika pitää itsensä kiireisenä juurikin vaikka interaktiivisten pelien avulla.<br />
<br />
Jos viimevuotta olisi voinut oman lähipiirini parissa kutsua onnenvuodeksi häiden, lasten, elämässä edistymisen, sairauden voittamisten ja muiden vaikuttimien ansiosta, tämä vuosi on kasvavissa määrin täysi vastakohta edelliselle. Niitä, joiden elämässä asiat ovat tavalla tai toisella huonosti on suurempi osa kuin niitä, joilla asiat ovat hyvin. Suututuksen ja murheen aiheita tuppaa joka tuutista sisään, ja positiivisia uutisia mahdottoman nihkeästi. Sairautta, rappeutuvia parisuhteita, kuoleman kohtaamista, ylimääräisiä kynnyksiä, voimattomuutta.<br />
<br />
Kun ympärillä kaikilla on huono olla, on vaikea itsekään nauttia olostaan. Vaikka kuinka pitäisi jaksaa kannustaa, ymmärtää ja tukea, joskus se omakin hymy hyytyy ja on pakko saada tauko kaikesta negatiivisesta ympäröivästä maailmasta. Kaipa tämä kaikki on jonkinlaista suurta murroskohtaa, jonka jälkeen alkaa uusi mystinen aikakausi täysin eri lähtökohdista, mutta tämän vanhan kauden hidas mureneminen ottaa koville. Sydäntä vihloo katsoa vierestä omaan tärkeään ihmiseen kohdistuvaa pahaa oloa ja vääryyttä. <br /><br />Tämä teksti on varmasti hyvin seikkaperäinen ja hälyyttävä omalla tavallaan, mutta korostan että ei huolta, mulla on kaikki ihan hyvin. Oma parisuhteeni on hyvällä mallilla, en ole henkilökohtaisesti suurissa ongelmissa tai muuta, tämänhetkisen pahan oloni aiheuttaa ulkopuoliset paineet ja minuun itseeni liittymättömät tekijät. Pystyn edelleen nauramaan, käymään luennoilla ja olemaan oma itseni, mutta tunnen että juuri tällä hetkellä niskassani on tumma peitto, jonka kanssa joudun hetken elämään. Teksti on muutenkin ehkä enemmän itselleni suunnattu tapa käsitellä kaikkea ympärilläni olevaa mullistusta suorien kertomusten sijaan, suurin osa tästä tekstistä on rivien välissä omassa päässäni. Palaan ensikerralla mahdollisesti positiivisemmissa merkeissä, sillä vaikka tämä riipustus (voiko tietokoneella kirjoitettua blogitekstiä kuvata sanalla riipustus?) saa kaiken näyttämään synkältä, tapahtuu niitä hyviäkin asioita. Ne vain näkvät epäselvemmin tumman verhon takaa.Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-8153048434040546402015-09-27T22:50:00.002+03:002015-09-27T22:50:37.237+03:00SankaritarinoitaAion tehdä suurta kansallista historiaa tänään ja normaalin suomalaisen vähättelyn ja vaatimattomuuden sijaan tarkoituksenani on kertoa, miten helvetin ylpeä olen itsestäni.<br />
<br />
Taustaa tälle kummalliselle tarinoinnille: olen aivan äärimmäisen patalaiska sohvaperuna, enkä ole oikeastaan koskaan pitänyt liikunnasta. En saa sitä paljon puhuttua endorfiiniryöppyä kunnon rääkin jälkeen, ja mielestäni on iljettävää tuntea valuvia hikipisaroita ihollani. Istun suurimman osan päivästäni tietokoneella ja viikon urheilusuoritukseni ovat kouluun tai jääkaapille käveleminen. Olen toki joskus sitä sun tätä urheilua harrastanutkin, mutta edellisestä järjestelmällisestä seuratoiminnastakin alkaa olla enemmän vuosia kuin siitä kun harmittelin sitä, että entä jos en jostain syystä pääsekkään lukioon. Olen myös jokseenkin ärsyyntynyt tällä hetkellä vallitsevasta fitness-buumista ja aivan joka hiton tuutista valuvista treenikengistä, pumppitarinoista ja kehonrakennusruokavalioista. Fuck that.<br />
<br />
Edelliseen suoraan liittymättä kuitenkin tässä lähiviikkoina mieleniperukoille on hiipinyt ajatus itsensä haastamisesta ja oman mielenkiinnon tukahduttamisesta. Yliopistolle kävellessäni kuljen joka päivä simppelin urheilukentän ohi, jonne on matkaa suunnilleen saman verran kun sohvalta vessaan ja takaisin 5 kertaa. Iloiset fitnessbuumilaiset siellä vetävät muutamissa ulkolaitteissa hikitreeniä ja ottavat joogahoususelfieitä. Kuinka kaukana siitä maailmasta mahdan itse olla? Jos päättäisin ylittää itseni, minkä verran mun kunto kestäisi? Ja siis myönnän, usein myös omat kielteiset asenteeni estävät minua tekemästä mitään, mutta päätöksen tehtyäni saan itseni kannustettua mitä kummallisimpiin asioihin tahdonvoimalla.<br />
<br />
Ongelma: kenttä on jatkuvasti täynnä terveitä elämäntapoja tihkuvia body-fit-balance-lates-combat typyjä ja uroja, ja itse pelkään totaalista nöyryytystä. Itseasiassa juuri tämä odotettavissa oleva nöyryytys oli eräs asia, joka vahvisti päätöstäni itseni haastamisesta: jos olisin tarpeeksi huono, ehkä tuntisin niin suurta häpeää, että kokisin velvollisuudekseni korjata huonoa kuntoani ja pistää itseäni parempaan ruotuun. Ujous kuitenkin tuli vastaan siitä, etten halunnut tunkea kentälle kiireiseen aikaan muiden arvioivien silmien arvioitavaksi. Kuitenkin eilen illalla iski sellainen olo, että kai näin auringon laskiessa lauantai illalla kenttä olisi aika tyhjä? Timmi-mimmit ovat valmistautumassa bileisiin? Hetken mielijohteesta vedin ulkoiluun riittävän sopivat retkut päälleni (no juu ei todellakaan ole mitään hienoja varusteita mulla, turha kuvitelma) ja sain vielä miekkosen lupautumaan mukaan ja vannomaan, ettei tämä kommentoisi edessä odottavaa henkilökohtaista pohjanoteeraustani tai oikeastaan edes katsoisi minuun päin kun pympytän kentällä.<br />
<br />
Niin tyhmää kun se olikin, koko homma alkoi kauheasti jännittää, ja olin varma että olen tuhoon tuomittu, koska unohdin ottaa nenäliinat mukaan pikku retkellemme. Kentälle ehdittyämme (noin 2 minuuttia myöhemmin) itsetuntoni meinasi murskautua ja meinasin kääntyä kotiin, kun neonkirkkaisiin treenivaatteisiin sonnustautunut elämäntapatietoinen nuori tyttönen oli edelleen paikan päällä häiriköimässä olemassaolollaan. Kävelimme miekkosen kanssa kenttää hetken ympäri ja koitin kerätä oman itsetuntoni palasia pimenevältä radalta. Kun tänne asti on tultu niin ihan hyvin voin juosta sen 100 metriä johon kykenen, luovuttaa ja lähteä kotiin. Ehkä neon-sports ei tunnista minua myöhemmin, ja mies pitää lupauksensa hiljaa olemisesta.<br /><br />Joten miehen karattua laitteille päätin repäistä. Kävelin kohti kentän laidalla olevaa pinkkiä viivaa, ja lähdin juoksemaan. Varmaankin "juoksemaan" olisi oikeampi termi, sillä en ollut nopea, tekniikaltani korrekti tai muutenkaan kauhean varteenotettava liikkuja, mutta omalla mittapuullani JUOKSIN. Muistelin kaikkia yläasteen ja lukion liikuntatunteja, jolloin kaikki nuoret oli nöyryyttävästi laitettu juoksemaan milloin minnekin, ja miten kuulostin aina kidutettavalta aasilta viimeistään kaksi minuuttia aloittamisen jälkeen, ja sisälläni kumpusivat vanhat vihan tunteet yleisiä liikuntatunteja kohtaan, jotka toimivat lähinnä pakollisina nöyryytyksinä kerran viikossa. Huomaamattani olin jo tulossa takaisin pinkille viivalleni, josta hurjasteluni olin aloittanut. MITÄ? 400 metriä takana ja en ole kuollut!? <br /><br />Lopulta pysähdyin juostuani (ks. edellä) 3600m! Siis aivan uskomatonta, että jaksoin oikeasti juosta sen typerän punaisen kentän ympäri yhdeksän kertaa! :'o Miten kummallista oli, kun täysin omien odotusteni vastaisesti jaksoin lähteä toiselle kierrokselle. Ja sitä seuraavalle ja vielä vaan loputtomiin! Välillä saattoi alkaa lihakset kiristymään kyljistä tai vatsasta, mutta puristus helpotti varsin nopeasti, ja pikkuhiljaa järkyttyneenä kiertävä vereni alkoi selkeästi lämmittää jalkoja ja sormia kylmässä syysillassa. Kahden kilometrin jälkeen olin jo niin kummastunut yllättävästä onnistumisestani, että huomasin haastavani itseäni yhä uudestaan jokaisen kierroksen aikana: "jos tähän asti on tultu, niin kyllä mä jaksan vielä kahteen ja puoleen!", "enää pari sataa puoli kierrosta niin tulisi kolme täyteen!" jne. Väsymys alkoi jo painaa lihaksia ja mieltä, kun päätin, että tämä saa jäädä viimeiseksi kierroksekseni. Olisin ehkä pystynyt vielä parempaan, mutta oma sisältäpursuava ylpeyteni oli jo saavuttanut riittävän korkean pisteen, ja koin että 3,6km on enemmän kuin uskomattoman hyvin itselleni ja saa riittää. Joten pysähdyin.<br /><br />Pysähtyminen oli pahin. Juostessa en tuntenut lihasten väsymystä tai sydämenlyöntejä kovin merkittävästi, mutta yllättävä pysähtyminen toi realiteetit rykäisystäni. Hetken veri hakkasi niin hurjasti suonissani että pelkäsin otsaverenvuotoa, ja jalat olivat hyytelönä. Kuitenkin tämä fyysinen piikki meni nopeasti ohi, ja palasimme kummastuneina kotiin. Venyyttelyn, pitkän suihkun ja yöunien jälkeen reisilihakset ovat hieman hellänä, mutta eivät lainkaan niin pahat kuin olisin voinut olettaa. <br /><br />Ylitin itseni. Päättäväisyydellä ylsin tuloksiin joille olisin etukäteen nauranut kuin huonolle vitsille. Ehkä ensimmäistä kertaa koin sen valtavan onnistumisen tunteen mistä ihmiset aina liikunnassa jauhavat, mutta lähinnä siksi, että olin itsestäni vaan niin helvetin ylpeä ja yllättynyt. Wau, uskomatonta. Ja kyllä, tämä kaikki kuulostaa varmaan näin kirjoitettuna aivan naurettavalta, ja näin nolaan itseni jälleen ("onko tuossa muka jotain ylpeiltävää, aivan surkea suoritus josta kannattaisi olla vaan hiljaa.."), mutta tärkeintä on se, miten pärjään omaan tasooni nähden! Ja ilmeisesti en ole ollenkaan samalla tasolla itseni kanssa. En usko että tämä kokemus saa minua liittymään circuitpimujen joukkoon, mutta ehkä ensikerralla en koe yhtä suurta häpeäntunnetta astuessani radalle. Mä pystyn vaikka mihin jos vaan niin päätän, ja pahin este onnistumiselle on oman pään sisällä.<br /><br />tldr; laiskin ihminen koskaan sai juostua 3,6km ja on siitä iloinen<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6E3e8qKfQf8qVjHFs09Qr6KGIN1QzY8fhkw-678YQTsqrcSLEpY7sLGthlnHhzBBT3VG4oWSIAGJHYScOwuq2nB2vJSDB1jq6g0v7qH3LapCWNWz5JhSwPu-y4bUNvRp8GGt4eTF4Qco/s1600/slothrunning_preview_display.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6E3e8qKfQf8qVjHFs09Qr6KGIN1QzY8fhkw-678YQTsqrcSLEpY7sLGthlnHhzBBT3VG4oWSIAGJHYScOwuq2nB2vJSDB1jq6g0v7qH3LapCWNWz5JhSwPu-y4bUNvRp8GGt4eTF4Qco/s320/slothrunning_preview_display.png" width="320" /></a></div>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-61490153491363796722015-09-23T12:24:00.001+03:002015-09-23T12:24:33.066+03:00Tapahtumien kuvittama syyshorrosHeipä hei!<br /><br />Kirjoittamistahti ei ole parantuakseen. Kirjallisen tekstin tuottamisen motivaationi on tällä hetkellä jotenkin hukassa, kivojen valokuvien ottaminen ja niiden koneelle siirtäminen puhelimellani on ärsyttävän vaikeaa, ja jotenkin pääni sisällä bloggaamismoodi on pois päältä: vaikka paljon tapahtuu jatkuvasti ympärilläni, en jotenkin osaa pilkkoa sitä erillisiksi pieniksi asioiksi joista voisin kirjoitella tänne. Ehkä tämä on vaikeaa myös siksi, etten ole rajannut blogia mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan kirjoitan kaikesta mikä hetkessä hyvältä tuntuu. Siinä on kaksi vaikeaa kääntöpuolta samalle asialle. Lisäksi perheessäni on kamppailtu vakavien sairauksien parissa, jolloin mielenperukoille on pesiytynyt jatkuva tykyttävä musta epävarmuuden pilvi. Onneksi asiat näyttävät taas toistaiseksi paremmilta, ja toivottavasti henkiseltä vuoristoradalta voisi välttyä myös tulevaisuudessa.<br />
<br />
Lukuvuosi on lähtenyt lennokkaasti liikkeelle. Intensiivisen tuutorointi jakson jälkeen oli hetki aikaa vetää keuhkot täyteen ilmaa ennen kuin sukeltaa seuraavaan suoritusputkeen. Kaikki kurssit pärähtivät yhtä aikaa käyntiin, ja hiljaiselon jälkeen kalenteri tuntuu olevan ihan buukattu. En muista että missään vaiheessa ensimmäistä opintovuottani olisin käynyt yliopistolla päivittäin luennoilla ja muissa työryhmissä! Vaikka tämä on osittain raskasta, se on myös virkistävää. Tällä hetkellä meneillään on kasvatustieteen aineopintoja ja minulle uutena asiana sosiaalitieteiden kursseja, joista toivottavasti saan rakennettua itselleni sivuaineen. Odotan innolla ja jännityksellä, sillä tänään alkaa kasvatustieteeseen liittyvä orientoiva seminaari! Tuntuu siltä että olisi oikeasti jo paremmin sisällä yliopistomaailmassa kun on seminaareja ja kaikkea!<br /><br />Haluaisin vielä palata asiassa taaksepäin, ja korostaa miten hienoa on ollut kun on saanut toimia tuutorina uusille opiskelijoille. Aina ei tunne itseään hyväksi auttajaksi tai esimerkiksi, mutta on erittäin voimaannuttavaa, kun pääsee konkreettisesti neuvomaan ja kädestä pitäen näyttämään miten asioita pitäisi tehdä ja miten helpottaa omaa elämäänsä. Lisäksi olen lyhyessäkin ajassa saanut varsin ihania uusia kontakteja, ja tunnen valtavaa sisältä uhkuvaa lämpöä, kun kampusalueella kävellessä vastaan tulee jatkuvasti uusia (ja vanhoja) tuttuja, jotka iloisesti tervehtivät ja jäävät vaihtamaan muutaman sanan kanssani. Tuntee oikeasti kuuluvansa tähän (tiede)yhteisöön ja olevansa tervetullut. Kampusalueelle ja luennoille lähteminen ei tunnu yhtä suurelta kynnykseltä nyt, kun oletettavasti siellä vastassa on paljon hyvää mieltä ja ystävällisiä kasvoja.<br />
<br />
Opiskelujen ohella olen tainnut lähiaikoina elää paljon säästöliekillä. Kotona ollessa aika menee lähinnä akkujen lataamiseen ihanalla tekemättömyydellä (tai ehkä kuitenkin tekemällä tavallaan toissijaisia asioita). Lähiviikkoihin on kyllä sisältynyt kahdet sitsit, ystävien kanssa treffaamista, molempien kolon asukkaiden vanhempien kanssa hyvän ruoan nauttimista ja rauhoittava kävelylenkki ihanan naapurin kanssa. Kaiken tämän ohella imen itseeni huumaavan tuudittavaa syksyn melankolisuutta ja kauneutta ympäriltäni, tuntuu että se itsessään oikeuttaa henkisesti jatkuvan hitaan olemistyylini. Olen kai vaipumassa aktiiviseen syyshorrokseen, eikä aikomuksenani oli tätä estää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3KaBCRgigfk7IdRmCCKiBvj36n9D7NfK0CnaepSQvP-0V9m1WjdiXvsqTuW02SsdeeYTD44VIoUbTmJMQCICvoHCeWAnpfqvK7aZFFNj-I6CFXQAgMqyfKTy_gTZelwxlCbTrwvk-oic/s1600/fox.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3KaBCRgigfk7IdRmCCKiBvj36n9D7NfK0CnaepSQvP-0V9m1WjdiXvsqTuW02SsdeeYTD44VIoUbTmJMQCICvoHCeWAnpfqvK7aZFFNj-I6CFXQAgMqyfKTy_gTZelwxlCbTrwvk-oic/s320/fox.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-53923778737839005112015-09-02T00:35:00.000+03:002015-09-02T00:35:31.416+03:00Onko mulla edelleen blogi?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Juu. Taitaa mulla olla. Anteeks. Tiedossa lyhyt kuvakatsaus menneeseen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh29Kxhd4QGgHo72gPXV_I_1lkiUdAEvQGi-c8JnOTqv3ySl71IqhKCyfBksgKJKD38PVYfPOTb61JZmfkwTQin_aUR13B0YMsgJR6L4rrlhj53d3SEVe1NrwiEjuGYKiCoSTNXvd8M6m0/s1600/2015-07-21+15.00.41.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh29Kxhd4QGgHo72gPXV_I_1lkiUdAEvQGi-c8JnOTqv3ySl71IqhKCyfBksgKJKD38PVYfPOTb61JZmfkwTQin_aUR13B0YMsgJR6L4rrlhj53d3SEVe1NrwiEjuGYKiCoSTNXvd8M6m0/s320/2015-07-21+15.00.41.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äidin kanssa Kosilla oli rentouttavaa ja mukavaa. Gyros + mythos <3</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikyL-QfHd_uZIQO8a4Ss_6nMJcWslo7PuUQ5u244JAsvwiVkd79Spx224o3WzfJDj_OAXweqXiHBKOqvRdj3XQZZerqowmGNxpQySRpDcvo8K0PjRwdXfDIVw8tGROQpvLlbAg0KtJ2Yc/s1600/2015-08-16+16.40.47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikyL-QfHd_uZIQO8a4Ss_6nMJcWslo7PuUQ5u244JAsvwiVkd79Spx224o3WzfJDj_OAXweqXiHBKOqvRdj3XQZZerqowmGNxpQySRpDcvo8K0PjRwdXfDIVw8tGROQpvLlbAg0KtJ2Yc/s320/2015-08-16+16.40.47.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen määränpää oli kaunis Sisilia, Italialle kuuluva upea saari</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjH55Yf5cJQ1-qJ1Hc9fmA-4Cu_tphM91JPcW74De3O71bD1VDXGl1aGBdQ2RKql_N4w5EjJRcbQhlxJgyNTdgx5cwCScO-yVHQWXBltyitZ0FMZrLCWnsQW9cHkDUOYNjb5o0ZZFxBQQ/s1600/IMG-20150813-WA0024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKkK00ARmVK_knsTdzhmy8fWaS9nBu8cNbcMwgE3BPfKSWGQZboJexpZyGqeCtwT9SCM2KhH-jlo9KXucGU5XNcvAtxcxlAp0Vr_o2ex3NOyIhFeKZ_NTx2hLnBbIwHmlbviIJu8Rl-M4/s1600/IMG-20150813-WA0024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKkK00ARmVK_knsTdzhmy8fWaS9nBu8cNbcMwgE3BPfKSWGQZboJexpZyGqeCtwT9SCM2KhH-jlo9KXucGU5XNcvAtxcxlAp0Vr_o2ex3NOyIhFeKZ_NTx2hLnBbIwHmlbviIJu8Rl-M4/s320/IMG-20150813-WA0024.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seura oli erittäin miellyttävää</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXpyHzqNFfcnA-NLWoBXoreF8CpDL0dBMY34sBsecmxT2tHCPJgsWzjGv63ZfBiLdW_jsFP2zupY2xHvJgQWW-A0ftoPOO_C5XFMeeuMlxHUkvpC2HtiefGWVhlrl9CDOJoHjIHsk6qF0/s1600/2015-08-14+12.29.39.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXpyHzqNFfcnA-NLWoBXoreF8CpDL0dBMY34sBsecmxT2tHCPJgsWzjGv63ZfBiLdW_jsFP2zupY2xHvJgQWW-A0ftoPOO_C5XFMeeuMlxHUkvpC2HtiefGWVhlrl9CDOJoHjIHsk6qF0/s320/2015-08-14+12.29.39.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eräs ehkä huikein osuus oli Etna-tulivuoren valloittaminen, WAU</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu3bAahtC2KttlCOfcVM_xkvxkjfNkpburX0uMZQ4CEA9oddH2HBnYptujFsm-COz5r2K2FIHYkKKry-6WhPJG-YGIILgKv6OV8EVzfR7zX5izF0cbeURcb0yZuFrpbz85lcluCupX_BA/s1600/IMG-20150825-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu3bAahtC2KttlCOfcVM_xkvxkjfNkpburX0uMZQ4CEA9oddH2HBnYptujFsm-COz5r2K2FIHYkKKry-6WhPJG-YGIILgKv6OV8EVzfR7zX5izF0cbeURcb0yZuFrpbz85lcluCupX_BA/s320/IMG-20150825-WA0001.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heti kotiinpaluuta seuraavalla viikolla antauduin täysillä uusien<br />fuksien tuutorointiin, on ollut todella upeeta!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCsPgth82CzltYMugE2VMtJpAAeUtFH78O2YbZT8FX3O6O2cA3hQ5VCL3hbas2Bw3JaaIANH8iK_m5208-YMc3Qg6SuZtZ8VxrRIZDoHSlekGw69jMiBsGvwvJ5v8Z0SrzQMprHqS6TdA/s1600/11902357_942429082467397_6592546313335963118_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCsPgth82CzltYMugE2VMtJpAAeUtFH78O2YbZT8FX3O6O2cA3hQ5VCL3hbas2Bw3JaaIANH8iK_m5208-YMc3Qg6SuZtZ8VxrRIZDoHSlekGw69jMiBsGvwvJ5v8Z0SrzQMprHqS6TdA/s320/11902357_942429082467397_6592546313335963118_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Osallistuin hyvän ystäväni kanssa myös Zombiewalk Turku tapahtumaan</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-23527063038609065632015-07-16T22:36:00.001+03:002015-07-16T22:36:32.212+03:00Nokka kohti aurinkoa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1-ZvS4Id0zNWi-kmDqRr1DnDP7XAWHZ0L5ekD8MYRd9uJpyLp8p-O2CzQETHlcYIT7xxcN7jhugf2rD4LPo3WE671sSa2M2zfYR6yRelx2h_drK8UnzMMmiZjGTK_-19GQU9cCZo-umg/s1600/2015-07-16+15.30.21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1-ZvS4Id0zNWi-kmDqRr1DnDP7XAWHZ0L5ekD8MYRd9uJpyLp8p-O2CzQETHlcYIT7xxcN7jhugf2rD4LPo3WE671sSa2M2zfYR6yRelx2h_drK8UnzMMmiZjGTK_-19GQU9cCZo-umg/s200/2015-07-16+15.30.21.jpg" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suklaamaistiaiset! <3</td></tr>
</tbody></table>
Huh huh! Nyt on kaikkea kivaa ja hyvää ilmassa! Opinnot ovat jo hiukan etenemässä, mutta niiden aiheuttama stressi vähenemässä. Kävimme viikolla mm. ikeassa ihmettelemässä miten saisi uudesta asunnosta miellyttävämmän ja toimivamman kokonaisuuden, ja vastaan tuli paljon hyviä ideoita ja vaihtoehtoja. Auton koon ja huono-onnisten sattumien kautta kotiin ei kuitenkaan mitään suurempia kalustemuutoksia tullut, mutta ehkä niitä on vielä tulossa! Kaikkein jännittävintä juuri nyt on kuitenkin se, että olen suuntaamassa Kosin lomasaarelle rakkaan äitini kanssa jo MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ! Hui kauhistus. En ole moneen vuoteen ollut missään matkoilla, joten jännitys on tavallistakin suurempaa :) Uskon että reissusta tulee ihan mahtava ja samalla sopivan rentouttava, en keksi tarpeeksi iloisia sanoja kuvaamaan tunnelmiani! Ehkä joskus viikon päästä tänne tupsahtaa muutamia lomakuvia, geia!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Y_coJowXveRlX3kcBRm_STpG-24yxvtx646wLGHTEIh8QsFKW5QcaUWNx5433LKc4yDK4Csc9YvVFj-lQsJpdVsTYONwmlWO2ZwKX95ZG75fKaHQXoq5OcTgf1hNUU3HtwA2u0cioMw/s1600/2015-07-16+16.36.07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Y_coJowXveRlX3kcBRm_STpG-24yxvtx646wLGHTEIh8QsFKW5QcaUWNx5433LKc4yDK4Csc9YvVFj-lQsJpdVsTYONwmlWO2ZwKX95ZG75fKaHQXoq5OcTgf1hNUU3HtwA2u0cioMw/s200/2015-07-16+16.36.07.jpg" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä tietää muutosta arkeen</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-84118708754657682382015-07-08T22:50:00.000+03:002015-07-08T22:50:06.280+03:00Tenttikirjoja helteessä ja ukkosellaKirjoitustahti ei parane. Kaikkea kivaa ja muuten vaan asiapainotteista kirjoittamista olisi toki siellä sun täällä, mutta jotenkin tällä hetkellä sormet ei syyhyä siihen. Voi olla että tämäkin muuttuu?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF9CLGEQsueOmjCV3BBBLnDVrBLp1AeCtfz0zCCe0Z81AXKUtszGeOLCb5w6dNuSnv7OIpc2fWInkovCb9E8Fq6Zl4b8FXqkj71Bzv1DSk9wAwLW9oDqmmX1ig1wstpy62FO0arTugL6Y/s1600/2015-07-01+18.06.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF9CLGEQsueOmjCV3BBBLnDVrBLp1AeCtfz0zCCe0Z81AXKUtszGeOLCb5w6dNuSnv7OIpc2fWInkovCb9E8Fq6Zl4b8FXqkj71Bzv1DSk9wAwLW9oDqmmX1ig1wstpy62FO0arTugL6Y/s200/2015-07-01+18.06.57.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helle tuli käymään</td></tr>
</tbody></table>
Ah miten käsittämättömän hienoa oli, kun kovan helleaallon iskiessä muutaman askeleen päässä oli oma takapiha?! Siellä tuli vietettyä pitkiä iltapäiviä. Ja ei, ei pelkästään aurinkoa ottamassa (vaikka vähän biksuja pitikin testailla), vaan kannoin tenttikirjat mukanani pihalle ja yhdistin hyödyn ja huvin! Viltti maahan, aurinkorasvat niskaan ja sosiaalityön teorian pariin. Olen itsekin jopa yllättynyt miten paljon sainkaan luettua pihalla lököämisen ohella! Kuva on viltiltäni suoraan taivaalle suunnattu, ihana näköala <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX1xId8aey48wy915NiZCSRmYk6mnjpuMvLrmeNYY5nWIOn7WvxsTYyOPIK8eq9S24t3yUb_FHwheef4mzFfJQ6whH-GEK5fV_2Q8gZwl3QYCEIajYrPLjp2mtZEsy47Arz1dS8J0GFQk/s1600/20150628_161110.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="120" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX1xId8aey48wy915NiZCSRmYk6mnjpuMvLrmeNYY5nWIOn7WvxsTYyOPIK8eq9S24t3yUb_FHwheef4mzFfJQ6whH-GEK5fV_2Q8gZwl3QYCEIajYrPLjp2mtZEsy47Arz1dS8J0GFQk/s200/20150628_161110.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Markkinoilla meitä vastassa oli musiikki!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-d5rbWkKDM5IouKpMh2RXtbuyzqsu9iwwvb7vEH-QBEBBhAMKmSuR9MpFVWtvw3NbSTCSjWGtz2gegydziZOntf9TTSrdyRmKm1ycOVOTRP9awEQtSvX2Tv6EeByUFV0mwsvfAxLImQg/s1600/20150628_162821.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-d5rbWkKDM5IouKpMh2RXtbuyzqsu9iwwvb7vEH-QBEBBhAMKmSuR9MpFVWtvw3NbSTCSjWGtz2gegydziZOntf9TTSrdyRmKm1ycOVOTRP9awEQtSvX2Tv6EeByUFV0mwsvfAxLImQg/s200/20150628_162821.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällä kertaa vältyttiin jalkapuulta</td></tr>
</tbody></table>
Keskiaikaiset markkinat ovat Turussa joka vuosi järjestettävä tapahtuma, jonne kinuan päästä kuin pieni kakara. Siellä on kivaa, mutta jotenkin aina tuntuu ettei siellä ole tarpeeksi aikaa ja rahaa. Höh. Aivan ihana tunnelma siitäkin huolimatta kerta toisensa jälkeen, luo kaikkia mahtavia fiiliksiä jotka jäävät kytemään mielenperukoille pitkäksi aikaa. Tällä kertaa mukaan tarttui purkillinen irtosuitsukkeita ja vähän nekkuja. Ja onnellisen iloinen päivä, kun tämä pariskunta lähti ensimmäistä kertaa patikoimaan uudesta kodista kaupungille yhdessä. Ihailimme kotimatkalla myös kaunista jokirantaa ja mietimme miten upeaa on jälleen kerran että tämä paikka on meidän kotikaupunkimme kaikkine pienine juttuineen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG3UjuZRFWjBy4i_kYE5VN1tYK9IM40qSBJ7BDKPPMbI3EiTRvVkI4jH2cDPKefBhvQZK4Th0wicSLlJDT26E3_H5okX11djTM1BPmV5JXIxoZaFusjS0YrEu3ptQExK3aoZ_0iwsPZbs/s1600/20150628_172420.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="120" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG3UjuZRFWjBy4i_kYE5VN1tYK9IM40qSBJ7BDKPPMbI3EiTRvVkI4jH2cDPKefBhvQZK4Th0wicSLlJDT26E3_H5okX11djTM1BPmV5JXIxoZaFusjS0YrEu3ptQExK3aoZ_0iwsPZbs/s200/20150628_172420.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Murkinaa!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0pf4g9bVu4kchUU2tToe8D9DAfb8w3KD0pC7W2OwcVlWqKGO0cQrJrT3BoTy2HJv6b7uFrEIJ7y1zbs7cbC-LnuViOfNkdrwTNihKp1j9YlSXIhgNwHoiw0j8jtr3EN4uKdbpOBesXgs/s1600/2015-06-28+17.32.21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0pf4g9bVu4kchUU2tToe8D9DAfb8w3KD0pC7W2OwcVlWqKGO0cQrJrT3BoTy2HJv6b7uFrEIJ7y1zbs7cbC-LnuViOfNkdrwTNihKp1j9YlSXIhgNwHoiw0j8jtr3EN4uKdbpOBesXgs/s200/2015-06-28+17.32.21.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olen lapsellisen onnellinen kun markkinoilla <br />on aina myös mukana eläimiä!</td></tr>
</tbody></table>
Tällä hetkellä tasapainottelen kaikkien asioiden kanssa: on liian paljon asioita jotka tahtoisin ja jotka pitäisi tehdä, mutta päivissäni vain rajallinen määrä tunteja. Haluaisin katsoa hyviä sarjoja ja elokuvia, pelata pelejä, lukea kirjoja (tätä koskee sekä haluaisin ETTÄ tahtoisin osasto), asunnossa olisi edelleen paljon tekemistä, syksykin tulee nopeammin kuin arvaankaan! Tuloillaan on kaikkea toivottavasti upean hienoa, ja onkin vaikeaa toisaalta sinkoilla innosta ympäriinsä ja koittaa pysyä paikoillaan hoitamassa asioitaan.<br />
<br />
Tällä hetkellä olen aivan onnessani, sillä olen koko päivän ollut kuulevinani pientä jyrinää, mutta kun olen oikein keskittynyt kuuntelemaan, on tullut hiljaista. Nyt, monta tuntia myöhemmin, alkoi kesän ensimmäinen ukkonen <3 Niin vinkeää! Tätä olen odottanut hölmön malttamattomana! Jee!! Jos olisi vielä inan lämpimämpää, menisin ulos tanssimaan sateeseen! Ukkonen puhdistaa ilman, ja samalla tukahtuneen mielen, eikä upea luonnon valoshow ole lainkaan huono sivuvaikutus!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEithxvK0KSHv-laX9UpcGYMIkXoj1iQWdx3kvyyITXGu-DVDmrImNTxM3-1c6ezL6EIP7WdNeg_7uKpkRMxqlVJ_nbhNIXUIxRSOufFMrfY_QSjIaLXxF6Tk4n-plV8woQbfAgv9U_4GHQ/s1600/2015-07-07+16.17.02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEithxvK0KSHv-laX9UpcGYMIkXoj1iQWdx3kvyyITXGu-DVDmrImNTxM3-1c6ezL6EIP7WdNeg_7uKpkRMxqlVJ_nbhNIXUIxRSOufFMrfY_QSjIaLXxF6Tk4n-plV8woQbfAgv9U_4GHQ/s200/2015-07-07+16.17.02.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yritä nyt keskittyä tenttilukemiseen,<br />kun taloudessa on kissa <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-47872907934647843482015-06-26T12:59:00.002+03:002015-06-26T12:59:34.174+03:00Sade ei tätä sokerihiirtä sulata!Ihan pää menee pyörälle kun niin monenlaista tapahtuu ympärillä jatkuvasti! Kakkuja on leivottu jo useampaa laatua ja vieraita kestitetty vaikka ja kuinka! Uuteen asuntoon ovat tulleet niin molempien vanhemmat kuin myös minun isovanhempani ja heidän lisäkseen pitkä liuta ihania kavereita! Torstaina minulle pyörähti taas mittariin yksi vuosi lisää, ja jollain oudolla tavalla olen tyytyväinen numeroon 24. Se kuulostaa kauhistuttavalta mutta sopivalta. Ei enää ihan ipana, ei liian vanha altistumaan kaikille arjen tylsille rutiineille! Toivottavasti edessä on tähänmennessä paras ikävuoteni >:) Ehkä ihanin lahjani oli saada voittamattoman rakas ja vanha ystäväni meille pidemmälle vierailulle <3 Valtavasti olin jo suunnitellut useita viikkoja etukäteen mitä kaikkea mahtavaa voisimme tehdä ja minne mennä, mutta aivan jatkuva sade (ja yleinen laiskuus) sai nähä kaikki romutettua, ja toiminnantäytteisen kulttuuri/jännitysviikonlopun sijaan aika kului löhötessä, syödessä ja itsensä kipeäksi nauraessa (ei siis lainkaan paskempi vaihtoehto!). Jälkikäteen ajatellen olin jopa jokseenkin tyytyväinen, ettei tullut lähdettyä jokasuuntaan vipeltämään, sillä rauhallinen ja ajaton yhdessäolo tuntuu olevan se, mihin nykyään ei muka ole aikaa: aina pitää olla jotain suuria juhlia tai muita merkittäviä tapahtumia, että voi viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa. Naurettavaa! <br />
<br />
Juhannusta vietettiin syntymäpäivän/tupareiden/oleskelun hengessä, jolloin pienen pieni asuntomme täyttyi läheisistä ihmisistä pursuamiseen asti. Erittäin huonoista ennusteista huolimatta päivällä saatiin suhteellisen hyvät kelit ja jopa hetken "kuumasti" porottavaa aurinkoa. Takapiha täyttyi tuoleista ja vilteistä, jossa oli hauskaa nauttia lasi (tai toinen) kuohuvaa, ja tuli sitä päivällä grillattuakin kiitettävästi! Olimme varanneet saunan koko illaksi, jottei kiireetön oleskelu vain muuttuisi aikataulutetuksi hoputteluksi. Sauna ei ole mikään parhaista parhain, mutta seura paikkasi kaikki puutteet, ja asunnon puolella oltiin alettu ihmettelemään että minne ne tytöt jäivät.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNo8iI389qZhxvmVafeMJ8fw9euQJ0EhyS3oClFyhqv1Mju4sBO56-7T3HBNijyHsfQa0m3OGhFAFSDv9zVjwlM4mnMWlPo3Lpwof7mgIjX0U_7zyjztC2oSL7wvIMNrPMD0KrMR7bXIA/s1600/2015-06-23+16.44.11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNo8iI389qZhxvmVafeMJ8fw9euQJ0EhyS3oClFyhqv1Mju4sBO56-7T3HBNijyHsfQa0m3OGhFAFSDv9zVjwlM4mnMWlPo3Lpwof7mgIjX0U_7zyjztC2oSL7wvIMNrPMD0KrMR7bXIA/s200/2015-06-23+16.44.11.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Osa tuomisista ja aivan huikea kortti!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ihanana kohokohtana illassa oli hetki, jolloin yhtäkkiä kaikki vieraat jonossa siirtyivät sisälle ja istuttivat minut tuolille istumaan. <i>Mitä ihmettä, kaikki tunkeutuneet olohuoneen perälle. Mitä lappuja ne nyt jakaa? </i>Yhtäkkiä kaikki ryhtyvät lauluun, mutta perus "paljon onnea" sijasta ilmoille kajahti aivan käsittämättömän hauska ja upea, uudestaan sanoitettu versio Disneyn Mulanista tutusta laulusta "niinkuin mies". Mulan on aina ollut yksi aivan ehdottomasti lempi elokuvistani, ja olen ihan kananlihalla jo ajatellessani koko kappaletta. Ystäväjoukko oli puhaltanut yhteen hiileen ja luonut mahtavasta kappaleesta juuri minulle personoidun version, jonka he lauloivat, vieläpä <i>moniäänisesti!! </i>Olin vitsillä etukäteen sanonut yhdelle ystävälleni että hah hah, vähintäänkin pitää laulaa disney-biisejä acapellassa tai kakkua ei heru. JA NIIN NE OIKEASTI TEKI!!! x___x Saivat kakkua, paljon kakkua.<br />
<br />
Tuli sitä käytyä myös elokuvissa katsomassa Jurassic World (dinoja <3<3), di Trevissä lounaalla (maukasta lohta) ja vakoilemassa millainen on uusi Turkuun avattu Pink Vanilla Desserts! Paikka oli äärettömän suloinen ja kaikki näytti toinen toistaan paremmalta! Kuppikakkujen jälkeen voisin sanoa, että menen kyllä käymään uudestaankin, mutta ehkä maistan jotain muuta: kuppikakut oli tehty hyvin amerikkalaiseen tyyliin, jolloin päällä ollut kuorrute oli hyvin voi-sokeripitoista, kun itse ehkä tykkäisin enemmän tuorejuustopohjaisesta kuorrutteesta tai muusta vaihtoehdosta. Ystäväni kanssa vitsailimme myös sitä, miten paikka voisi vaikuttaa täydelliseltä treffipaikalta, mutta siihen ansaan ei kannata astua, sillä kuppikakun syöminen siististi olisi lähes mahdoton tehtävä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizCbhmoI4Z7EcPtd224JRBzqr8rMl6EekHALM29csOy_hTGwtzM2i_Cv8pFjo3xOkSEQY9sd5dxEmJTPhpnFZikFwUgzm4UIvuJmKMYJufcmvB-Q5a8lGIYwYPhJIAjjPR2_dijRaU-L4/s1600/2015-06-22+16.05.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizCbhmoI4Z7EcPtd224JRBzqr8rMl6EekHALM29csOy_hTGwtzM2i_Cv8pFjo3xOkSEQY9sd5dxEmJTPhpnFZikFwUgzm4UIvuJmKMYJufcmvB-Q5a8lGIYwYPhJIAjjPR2_dijRaU-L4/s200/2015-06-22+16.05.17.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">PVD, niin suloinen ! </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Nyt alkuviikosta lähtien olen palautunut maan pinnalle ja hoitanut taas tylsempiä, arkisempia asioita. Olen mm. tehnyt passihakemukseni vihdoin taisteluiden jälkeen ja tehnyt ratkaisevia valintoja kesäopintojen suhteen. Viikonloppuna edessä ovat keskiaikaiset markkinat, joten täällä jo odotellaan innolla :) Ja taas on vieraitakin tulossa, koko kesä pelkkää kestitsemistä!? Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-21974752906954164862015-06-09T23:17:00.001+03:002015-06-09T23:17:48.753+03:00Klustermus tuo kesän (tavalla tai toisella)Jokaisella on varmaan omia perinteitä, joista haluaa väkisinkin pitää kiinni ja joista saa suurta nautintoa lähes tottumuksenomaisesti. Minulle eräs tällainen asia on Raumalla vuosittain järjestettävä Klustermus. Rento, ilmaisen sisäänpääsyn hengailutapahtuma, jossa pienet ja innokkaat bändit pääsevät esittelemään puuhiaan samalla kun festivaalikansa voi rauhaisasti picnik-hengessä vaihtaa kuulumisia alueen nurtsilla. Olen ravannut tapahtumassa jo varmaan liki 10 vuotta, ja se on aina kesän alussa se asia, joka lämmittää sydäntäni aivan erityisellä tavalla. Paluu vanhaan kotikaupunkiin herättää muistoja, ja usein väkisinkin tulee törmättyä vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa on mielenkiintoista vaihtaa nopeat kuulumiset.<br />
<br />
Muistan miten vuosia ja vuosia putkeen klustermus on omalla tavallaan ollut se tapahtuma, joka käynnistää kesän. Viileiden ja huonojen ilmojen jälkeen kesäkuun alussa oleva tapahtuma on taatulla varmuudella tuonut mukanaan lämpimän kesäpäivän, jolloin on saanut ensimmäiset rusketusraidat näkyville ja elämä on ollut nautinnollista. Valitettavasti viimevuosina tämä luvattu ihanuus on kääntynyt jokseenkin päälaelleen..<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij7_q_MwqJWBXQztAUTelXnsfnuZe4dC0fZUoOO0OOmaoywew34JKM5mFZuf7uPnRRQVBltg4h_rLHzIF_l4AtsjdIzao4idKa5WZJ7mlbT8oCJ9tOYURqLQ6ZGMf8E2ReBrSzV5OJCto/s1600/2015-06-06+19.35.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij7_q_MwqJWBXQztAUTelXnsfnuZe4dC0fZUoOO0OOmaoywew34JKM5mFZuf7uPnRRQVBltg4h_rLHzIF_l4AtsjdIzao4idKa5WZJ7mlbT8oCJ9tOYURqLQ6ZGMf8E2ReBrSzV5OJCto/s200/2015-06-06+19.35.20.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakkauden kupla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muutamina viimevuosina on hyvät ilmat vaihtuneet sadekuuroihin. Tälläkertaa hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Aluksi vettä ripsautteli vain hiukkasen, ja naureskelimmekin että kyllä kesä varmaan kuivaa minkä kastelee. Mutta ei, vettä tuli useamman Esterin edestä, ja käyttöön piti ottaa ties millaisia keinoja pienenkin kuivan alueen säilyttämiseksi kehossa, esimerkkinä kuvassa näkyvät huomiovaatteet ja kertakäyttösadetakeista rakennettu (rakkauden kuplanakin tunnettu) suoja. Hemmetin hauskaa meillä silti oli, musiikki kuulosti hyvältä ja koko tapahtuma sai olon haikeaksi: Klustermuksen tulevaisuus on uhan alla rahoituksen karsiuduttua kriittisesti. Vuodesta toiseen ilmaistapahtuman järjestäminen ottaa koville, ja toistaiseksi on epävarmaa, onko pala nuoruuttani (ja elämääni) kuihtumassa. Voi olla, että kävelimme alueelta pois viimeistä kertaa yhdessä </3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs8n95B9fyAzzC9eXo61w5bcDTZmjszsaJOCC8f3N1uHZdimOpBCd0HP1M_99zCU-KrvnRj8g2jlVl1Ue_wxBM9UaeG9AfCxrFmfUsP1kqb0Vzsn-m_pPpPupu_e5Cqo0n4GcBfhZG07Q/s1600/2015-06-05+20.37.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs8n95B9fyAzzC9eXo61w5bcDTZmjszsaJOCC8f3N1uHZdimOpBCd0HP1M_99zCU-KrvnRj8g2jlVl1Ue_wxBM9UaeG9AfCxrFmfUsP1kqb0Vzsn-m_pPpPupu_e5Cqo0n4GcBfhZG07Q/s200/2015-06-05+20.37.22.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raparperia <3</td></tr>
</tbody></table>
Järkyttävä saderyöppy kyllä johti seuraavana päivänä upeaan ja pilvettömään keliin *huokaus*. Kesä pyörähti käyntiin päivän liian myöhään. Eräs merkki kesästä on myös raparperi, ihana kirpeän makea virkistäjä. Isoäitini on tavan mukaisesti tuonut minulle annoksen raparperia kun he pappani kanssa vaan malttavat tulla mökiltä kaupunkiin käymään, ja täällä sitä odotetaan kielet pitkänä. Tälläkertaa se muotoutui kakuksi, nam! <br /><br />Maanantaina lähdin hoitamaan järjestöni asioita, sillä ensivuonna on tiedossa Katkon vuosijuhlat, ja niitä varten pitäisi valita juhlapaikka. Olimme sopineet tapaamisen erään paikan kanssa keskustassa, ja koska minulla oli hyvin aikaa, päätin lähteä matkaan reippaasti jalan. Miten ihanaa onkaan asua Turussa <3 Matkani kulki ensin sirenien tuoksuttaman lähiöalueen poikki, sitten ylpeästi yliopistokampuksen läpi, tuomiokirkon ohi jokirantaan. Olen ehkä ihan hörhö, mutta olen ihastunut tähän kaupunkiin todella paljon! Kuljin monen pienen kaupunkipuiston ja terassin ja muun kauniin paikan ohi ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Juhlapaikkakin vaikutti varsin lupaavalta, vaikka jännityskertoimeni kasvoi huomattavasti kun sain kuulla olevani AINOA henkilö joka järjestöni puolesta on tulossa paikalle toisen henkilön sairastuttua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmIa3k11XPstFTSfAc8370axFxOnqVQvm0dL2laeZdZ9r6gs6sUX8jzkTxWkeCgz3lF_5fj0RlrcgY6DXkchHBl915YC-3oaLNWw9fSQ9hyphenhyphenw9B1hqy3asae5pd_YTvEwReqP75JWLwLU/s1600/2015-06-08+16.37.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmIa3k11XPstFTSfAc8370axFxOnqVQvm0dL2laeZdZ9r6gs6sUX8jzkTxWkeCgz3lF_5fj0RlrcgY6DXkchHBl915YC-3oaLNWw9fSQ9hyphenhyphenw9B1hqy3asae5pd_YTvEwReqP75JWLwLU/s200/2015-06-08+16.37.09.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjaston ovelta, suoraan jokirannassa<br />ja kutsuvien terassien äärellä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK_cTm81VdcDbmU9h_1oGg314IMEKyH7bPW8I_3pFkVf1GBOkIznf0UsbhnolKCQr9ZNUqEsKiz_idmC07FNhoQfPxTpER1nY5Yr-hFCLCKEp_lQUExfXbWYfGLnh-FIsNkDSTMyH8ZNM/s1600/2015-06-08+16.42.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK_cTm81VdcDbmU9h_1oGg314IMEKyH7bPW8I_3pFkVf1GBOkIznf0UsbhnolKCQr9ZNUqEsKiz_idmC07FNhoQfPxTpER1nY5Yr-hFCLCKEp_lQUExfXbWYfGLnh-FIsNkDSTMyH8ZNM/s200/2015-06-08+16.42.16.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parisataa metriä kirjastolta yliopistolle<br />vastaan tulee tuomiokirkkopuisto</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jotenkin viikonlopun jälkeen olen tuntenut oloni todella energiseksi. Vuju-asioiden hoitamisen lisäksi olen kokenut saavani paljon muutakin aikaiseksi. Päätin pyrkiväni tekemään koko kesän ajan opintoja, jotta voin nostaa opintotukea ja erityisesti jotta pääsen tästä epävarmuuden tilasta. Jotenkin se, että kokoajan mielentaustalla vaivaa ajatus siitä, että jostain pitäisi saada töitä, joita ei ole olemassa eikä varsinkaan tarjolla, raastaa omaa jaksamista erittäin rankasti, ja jatkuvasti on sellainen olo, ettei ansaitse nauttia kesästä ja omasta olemisestaan. Jos jotain työmahdollisuuksia tulee, en niitä tyrmää, mutta nyt kun alustava suunnitelma on kasassa, voin jatkaa elämääni ja luvalla mennä välillä pihalle nauttimaan olostani sen sijaan että jatkuvasti rankaisisin itseäni henkisesti asioista, jotka näennäisesti ovat tekemättä. Tämän kunnaiksi kävin jopa kirjastossa lainaamassa IHAN NORMAALIN KIRJAN ikuisten tenttikirjojen sijaan, sillä koen ansaitsevani kesälomaa. Kesäopinnot voi suorittaa joustavasti koko kesän ajan silloin kun itselleen parhaiten sopii, joten en ihan vielä ala niitä stressaamaan. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIfF6vdOvHr1-MeQwkRSIeVtb3P_Yy03ngfOZ9Mmvm8nRXZ4iqRmL1c56UvIm-SdbwW-5VMu7JyYpu1DfgPQReroAXAqSyVRxiX-R5GSqQoxV9EF_-o2OSqCZIk_cR0E1NoTil9BRkzCw/s1600/2015-06-08+16.42.46.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIfF6vdOvHr1-MeQwkRSIeVtb3P_Yy03ngfOZ9Mmvm8nRXZ4iqRmL1c56UvIm-SdbwW-5VMu7JyYpu1DfgPQReroAXAqSyVRxiX-R5GSqQoxV9EF_-o2OSqCZIk_cR0E1NoTil9BRkzCw/s200/2015-06-08+16.42.46.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei ole ollenkaan ihme, että jokiranta on <br />erittäin suosittu hengailupaikka kesällä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5FcWMlp50Jl9dpfptaKnzk-fJh4gV6J0I_QMIT7GyVov2W9mHKPi0k0XYwZtX1sk8UR7kPa_2XBNefECQfr9f00W70_Iml0jTEQs5AUamoavWxHChff4EcJwazazfaTLkMhukMmg1fl4/s1600/2015-06-08+16.57.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5FcWMlp50Jl9dpfptaKnzk-fJh4gV6J0I_QMIT7GyVov2W9mHKPi0k0XYwZtX1sk8UR7kPa_2XBNefECQfr9f00W70_Iml0jTEQs5AUamoavWxHChff4EcJwazazfaTLkMhukMmg1fl4/s200/2015-06-08+16.57.18.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Educarium (ja publicum).<br />Kesäopinnot kutsuvat</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-10299490550189457722015-05-30T15:06:00.003+03:002015-05-30T15:06:52.320+03:00Asunnosta pikkuhiljaa kodiksiViikkoja kuluu, mutta asiat etenevät hitaasti. Tuntuu, että jatkuvasti järjestetään tätä asuntoa kohti toimivampaa kokonaisuutta, mutta silti vielä kaikkialla on keskeneräistä tekemistä ja järjestämistä. Tavarat hakevat paikkojaan, ja on vaikeaa hahmottaa, mihin mitäkin oikeasti kannattaisi laittaa, kun väliaikaista säilytystilaa ei oiken ole tarjolla, jollon kaikki on joko pöydillä kaaoksena tai kaapissa väärässä paikassa. Pala palalta on kuitenkin ongelmallisimmatkin alueet alkaneet selviytyä (keittiö..), mutta paljon tekemistä on vielä edessä. Matot ja kalusteet ovat jo suunnilleen oikeilla paikoillaan, ja pikkuhiljaa pikkutavara alkaa sopeutua uuteen ympäristöön. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-puFWInYX8HAUtJph1_uFEN1NiLggFkOmx3vNkFpcHpyfGmvQ6P42D5mqzPGrumhbJvpya13bZSXhyphenhyphenQ9GCWzCPamsYUT-vkITEuVAnsbdprBFyerK__XWpWQxktgLgt_YgY9axKl6M_k/s1600/2015-05-27+19.45.41.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-puFWInYX8HAUtJph1_uFEN1NiLggFkOmx3vNkFpcHpyfGmvQ6P42D5mqzPGrumhbJvpya13bZSXhyphenhyphenQ9GCWzCPamsYUT-vkITEuVAnsbdprBFyerK__XWpWQxktgLgt_YgY9axKl6M_k/s200/2015-05-27+19.45.41.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kissalla on uusi lempipaikka tuuletusikkunan<br />ja hyönteisverkon välissä :></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Minulla oli vuoden viimeinen koe tiistaina, ja suoraan sanoen lukumotivaatio oli nollissa. En jaksanut ottaa mitään stressiä koko kurssista (johon tässä kevään myötä kertyi vihasuhde), koska vaikka se ei menisi läpi, opintopisteitä on kertynyt jo hyvin yli vuosittaisten vaatimusten, ja peruskurssille pääsee koska tahansa uudestaan. Nyt on sitten kesäloma! Yritin taas hakea töitäkin, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli mennä päiväkotiin, edes jotenkin kasvatusalaan liittyviin töihin kun koulutkin ovat "sopivasti" kiinni koko kesän.. Mutta niin, yhdestäkään paikasta jonne koitin soittaa ei ehditty puhelimeen tai puhelu meni suoraan vastaajaan, ja yhdessä paikassa käytyäni aktiivisesti paikanpäällä sain kuulla, että "ei oteta edes sijaisuuksia tekemään, mutta jos on oikeutettu työkkärin tukeen, ni sitten pääsis kaupungin kautta". Voisin kirjoittaa pitkän vihatekstin tästä, mutta lyhyesti: koska olen alan opiskelija, aktiivinen ja innokas työnhakija, en ole sopiva työntekijä, mutta JOS olisin työtön (millainen tahansa kokemuksiltani, kiinnostuksiltani ja elämäntavoiltani), voisin joutua päiväkotiin töihin siinä pelossa, että menetän toimeentulotukeni. Toiseksi: todellakaan työkkärin työharjoittelijoilla ei täytetä sellaisia paikkoja, joihin pitäisi palkata normaaliin työsuhteeseen joku henkilö, eheeei! PRKLVTTUSTNA joo tästä jatketaan.<br /><br />Olen lepyytellyt itseäni tässä keskittämällä ajatukseni hetkeksi muualle, ja voin ilokseni ilmoittaa, että pääsin nyt ekaa kertaa pihahommiin omalle pläntillemme <3 Intoa puhkuen kitkin rikkaruohoja pitkälle toista tuntia, ja kyllä tuli niin hyvä fiilis. Myöhemmin aion varmaan kertoa tuosta takapihan puutarhaprojektista paremminkin :) Nyt harmittaa kun en ottanut kuvaa ennenkuin aloitin sen työstämisen, höh! Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta toistaiseksi puuttuvat euroset hidastavat kaikkia projekteja aika ahkerasti (palaaminen edelliseen kappaleeseen, iyh)..<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVOfKmRrdYLTTgFc_pmSfxGcRT5tUfwhx_t6HcaFUZMLCLhSJg9wZtNPHwT61R9sP79_xhcDuo2CpaRNtd_Dwl_rV3iS2kDlhOlEkltbVg41RHRVcKTqUHQtd9bzDKxmNq-z1JkV6ls18/s1600/2015-05-28+22.05.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVOfKmRrdYLTTgFc_pmSfxGcRT5tUfwhx_t6HcaFUZMLCLhSJg9wZtNPHwT61R9sP79_xhcDuo2CpaRNtd_Dwl_rV3iS2kDlhOlEkltbVg41RHRVcKTqUHQtd9bzDKxmNq-z1JkV6ls18/s200/2015-05-28+22.05.16.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Awww yeaaah</td></tr>
</tbody></table>
<br />Toinen varma kotiutumisen merkki on se, että pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa leipomaan uudessa keittiössä <3 Tähän asti kaikki on ollut niin hukassa ja pöydät täynnä, ettei leipominen olisi vaan ollenkaan onnistunut, mutta nyt piti repäistä ja klaarata keittiö edes pieneksi hetkeksi tämän jalon harrastuksen tieltä! Lopputuloksenia oli maistuva taateli-suklaakakku, varsin hyvää vaikka itse sanonkin. Yhdistin reseptin useammasta vastaan tulleesta, sillä en ollut mihinkään täysin tyytyväinen, lopputulos oli pääosin aika onnistunut. Käyttämäni suklaa ei itsessään ollut kauhean hyvän makuista, ja rasvaa tuli hieman liikaa. Rakenne oli kuitenkin aivan ihanan kuohkea ja pehmeä kuin tyyny! Nyt eilen mummoni toi mökkituliaisina kunnon annoksen raparperia, johon tässä taloudessa ollaan ihan kuumana. Ah mitä siitä keksisikään tälläkertaa? <3<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAVUb6W-YFnUSR4UUB49qBX6Bd_tg_fiMXdDxJlHNvptOTjHgOzW6EhdSZd4oJERHHFqSZRsdwiu8gXiQqdEo5CfC5Oq8Thqv8777oXhVQOa5kapUoF88dooU_yB0WjwF0920MtbmWYSc/s1600/IMG-20150525-WA0004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAVUb6W-YFnUSR4UUB49qBX6Bd_tg_fiMXdDxJlHNvptOTjHgOzW6EhdSZd4oJERHHFqSZRsdwiu8gXiQqdEo5CfC5Oq8Thqv8777oXhVQOa5kapUoF88dooU_yB0WjwF0920MtbmWYSc/s200/IMG-20150525-WA0004.jpg" width="120" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">O-ou!</td></tr>
</tbody></table>
<br />Loppuun vielä hauska kuva kissojen tapaamisesta! Naapurustossa kulkee välillä vapaana mustavalkoinen kissa (panta löytyy tietoineen, tarkistin), ja siinä on meidän yksineläjällä ollut ihmettelemistä! Aiempi asunto oli seitsemännessä kerroksessa, joten muihin eläväisiin ei tullut pahemmin törmäiltyä, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Sattumalta nämä kaksi sitten päätyivät tuijottelemaan toisiaan takapihalle vievän lasioven läpi, ja siinä oli puolin ja toisin ihmettelemistä! Välillä oli selkeästi kyseessä pelkkä puhdas kiinnostus, mutta kyllä kumpikin vähän myös läpsi lasia, kun ei ollut lainkaan varmaa miten suhtautua toiseen. Hartaasti toivomme, että meidän Neve oppisi, ettei toiset kissat ole ollenkaan paha asia (suhteellisen hyvin menneen "tapaamisen" jälkeen annettiin vähän herkkuja), koska toiveena olisi jossain vaiheessa mahdollisesti etsiä lisäturrikka perheeseen. Täytyy seurata tilannetta tarkasti, ettei kissa alkaisi stressaamaan tai häiriökäyttäytymään tämän takia, toistaiseksi näyttää hyvältä!Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-39673650653688646052015-05-18T14:51:00.002+03:002015-05-18T14:51:44.382+03:00Ai mikä blogi? Kokoelma menneistä asioistaKuten arvasin, kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle tässä kaikessa sähellyksessä. Jokapaikkaan on pitänyt juosta ja revetä useaan suuntaan samaan aikaan, kun samalla velvollisuudet ja muut "jatkuvat" asiat ovat kummitelleet mielen perukoilla.<br />
<br />
Muutto, oi muutto. Voi sitä tavaran määrää. Vaikka kuinka ajoissa sen pakkaamisen aloittaa, silti lopuksi tulee aina kiire. Moni pystyy varmaan tunnistamaan sen, miten ensin laatikkoja pakkaa huolella ja ajatuksella, miettien niiden sopivaa painoa ja sitä, mihin tavarat tullaan sijoittamaan uudessa asunnossa. Mitä lähemmäs muuttopäivä kuitenkin tulee, sitä enemmän mentaliteetti muuttuu sellaiseksi, että kunhan saa kamat kourittua laatikoihin, niin kyllä niitä sitten seuravassa asunnossa ehtii järjestelemään. Huoh.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWRGgO4dFCggAVGVlNs042e-VBejgkfSqR4xbUojUMc0bVfUa7ea-tgq5942tgyklMOCuULy-Quz7m6FcjLEWN_5KaHa1NiKmMcLjnmhw6ThGQqhSlcJwTkWO9Kl2eYbXPu5hp05RCw2c/s1600/2015-05-02+16.13.05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWRGgO4dFCggAVGVlNs042e-VBejgkfSqR4xbUojUMc0bVfUa7ea-tgq5942tgyklMOCuULy-Quz7m6FcjLEWN_5KaHa1NiKmMcLjnmhw6ThGQqhSlcJwTkWO9Kl2eYbXPu5hp05RCw2c/s200/2015-05-02+16.13.05.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uuden makuuhuoneen lattia oli aivan täynnä <br />kaikkea mahdollista ryjää</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Erityisen ongelmallista omasta mielestäni oli se, että muuton oli ihan pakko osua juuri VAPPUUN. Alunperin olimme toivoneet ja pyrkineet siihen, että oltaisiin päästy
muuttamaan jo kuukautta aikaisemmin, mutta nä-ää niin ei sitten sopinut.
Opiskelijan vappuviikko on täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia, ja ryhmähengen säilyttämiseksi on hyvä käydä paikan päällä mahdollisimman usein. Viikkoon mahtui niin sitsit, useampi piknik, bänditapahtuma kuin myös boolinmaistelua ja lakitusta. Niin paljon kaikkea että hyvä jos muistaa, mutta ainakin hauskaa oli! Vappuviikko menikin läpi erittäin pienillä unilla, kun ensin iltapäivät ja/tai illat meni pippaloissa, jonka jälkeen yöt pakattiin laatikoita. Herrashenkilö taas luki aktiivisesti tuhanteen eri tenttiin, ja laatikoiden pakkaaminen edistyi parhaiten sillon, kun ei jaksanut enää lukemiseen keskittyä. Loppusiivoukset ja viimeisten tavaroiden pakkaaminen oli kyllä aikamoista kaaosta, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että se on nyt ohi. Seuraavalla asukkaalla on siinä ihmettelemistä kun siirtää jääkaappia, sen alusta unohtui pyyhkäistä, mutta kun aiemmin vilkaisin sinne, siellä näkyi kissan leluja ja jonkin purkin kansi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4fW7GVdNOuSZovJLibP3wZDunSCMS6in0K7_NFRt-FOU-y_I933FWfHwVEFetgt23n7lq25OZpXn1WtBOxNToyQvDwDlCoCgk7YpOH2tj_v_8WRiBKqMGZ3-TsxkbZq9qBFwxUX3rR20/s1600/2015-04-30+18.03.47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4fW7GVdNOuSZovJLibP3wZDunSCMS6in0K7_NFRt-FOU-y_I933FWfHwVEFetgt23n7lq25OZpXn1WtBOxNToyQvDwDlCoCgk7YpOH2tj_v_8WRiBKqMGZ3-TsxkbZq9qBFwxUX3rR20/s200/2015-04-30+18.03.47.jpg" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lakitus, aaah miten upeaa seistä<br />mäen yläosassa katsomassa tuhansia<br />valkopäitä <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muutosta on nyt jo monta viikkoa, ja vieläkin tavarat hakevat paikkojaan. Lähes kaikki pahvilaatikot on saatu purettua, mutta kaappien järjestelyt ja tavaroiden paikoilleen sovittaminen sen kun kestää ja kestää. Suuret kalusteet ovat jo pääosin löytäneet paikkansa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua kodikkaalta. Yllättävän nopeasti! Ja yllättävää on myös se, miten tyytyväinen olen ollut. Vaikka asunto on pienempi, ja sen kanssa on ollut pieniä ongelmia (lähinnä pesukoneiden ja tavaramäärän kanssa), niin olen tykästynyt kaikkeen todella paljon! Oma pieni takapiha, jossa voi viettää rauhallista päivää, lyhyet etäisyydet monien ystävien ja yliopiston luo, uudet jännittävät asiat! Muutama päivä sitten olin kävelemässä (huom kävelemässä, koska etäisyydet!) ystäväni luota kotiin, ja päätin tutkailla koko yo-kylän aluetta ja "tunnelmaa" vilkuilemalla pihoja, verhoja ja kaikkea muuta ympärilläni, ja jotenkin sisältäni kumpusi suuri ilo siitä kaikesta, "tässä on hyvä olla". Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia naapureista tai mistään muustakaan, vaan hyvää oloa ryöppyää kaikkialta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWfUx0YSm5OMqyIuVwHKtJyNjjJpRg4UuiEhVSPqX7p9j0MawNvE32ED5wfMc7yY0E_6dMuaMAFuVeFfe8WitHRz6WhigHEyMUFlZ2Vbi7SAeH2jW4ueecDY3Ti0x2xhPf_9NXCTqvmcs/s1600/2015-05-07+16.23.08.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWfUx0YSm5OMqyIuVwHKtJyNjjJpRg4UuiEhVSPqX7p9j0MawNvE32ED5wfMc7yY0E_6dMuaMAFuVeFfe8WitHRz6WhigHEyMUFlZ2Vbi7SAeH2jW4ueecDY3Ti0x2xhPf_9NXCTqvmcs/s200/2015-05-07+16.23.08.jpg" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhtäkkiä ulkona oli +17 astetta!<br />Kissa pääsi valjaissa tutkimaan takapihaa</td></tr>
</tbody></table>
Nyt olisi vuoden viimeiset tentit enää käsillä, ja sitten täysin virallisesti on loma. Ah miten olen lomaa kaivannutkaan! Piinaava tausta-ajatus on edelleen teillä tietämättömillä olevat kesätyöt, joihin motivaatio on totaalisen hukassa :( Jos ei niin ei. Pakko tässä on koittaa jotain vielä keksiä, olisi noloa lentää pihalle uudesta asunnosta. Vähän tuntuu, että aina on pakko olla ainakin jotain huolenaihetta. Aion silti elää mahdollisuuksien mukaan hetkessä, ja tämän hetken missio on täyteaineen hankkiminen vatsaan, menen siis syömään jotain! Ensi kertaan!<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQgJHwL1hbeklTZY0fkrbN3KjlVMVqGyCrQqzyIGOSC0_3_R6yD9L7f8pz4h2zu2mo65aW-rz4xMhHZ8TyUJIxyd0Vq2PXXZ11U8Bdb7BapOqdKSWhpZq6owi_3bEj2rgj48fnlFGE00A/s1600/kukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="143" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQgJHwL1hbeklTZY0fkrbN3KjlVMVqGyCrQqzyIGOSC0_3_R6yD9L7f8pz4h2zu2mo65aW-rz4xMhHZ8TyUJIxyd0Vq2PXXZ11U8Bdb7BapOqdKSWhpZq6owi_3bEj2rgj48fnlFGE00A/s400/kukat.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joka päivä kun käyn yliopistolla, saan kävellä näiden ihanien kukkivien<br />puiden ohi, pienet asiat saavat taas mielen korkealle <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-6135599960583209122015-04-21T16:42:00.001+03:002015-04-21T16:42:53.929+03:00Puupöydän kevätkunnostusHuh kun on taas kulunut aikaa kirjoittamisesta, häpeän kovasti. Lähiaikoina kärsittävänä (ja nautittavana) on ollut useampi tentti, sosiaaliset velvoitteet ja erityisesti muutto. Tuntuu että joka päivä pakkaan monta laatikollista tavaraa (jota on aivan helvetisti) mutta silti se ei vähene hyllyiltä ja kaapeista! Olen myös hyllyjen periltä tehnyt kaikenlaisia ihania löytöjä, tavaroita joiden olemassaolon olen täysin unohtanut! Vaikka muutto kauhistuttaa, niin olen aika innoissani. Lähipäivinä aurinko on porottanut todella lämpimästi, ja mielessä käy jo pitkät päivät jotka voi viettää omalla TAKAPIHALLA <3<br />
<br />
Muuttolaatikoiden pakkaaminen ei ole sujunut kauhean nopeasti, sillä olen sitä tyyppiä, että kun saan käsiini tavaran, jään miettimään ja ihmettelemään sitä toviksi. Tästäkin syystä olen aloittanut pakkaamisen ajoissa (niin ainakin muut väittävät, itse olen sitä mieltä että myöhässä), sillä haluan tietoisesti pakata niin kiireettömästi, että jos jokin tavara aiheuttaa hallitsematonta muistelua ja vaatii tarkempaa tutkimista, siihen on aikaa. Vanhoja tavaroita tutkailemalla olen elänyt lyhyessä ajassa läpi monia hauskoja ja nolostuttaviakin muistoja vuosien varrelta.<br />
<br />
Juuri tenttiä edeltävänä iltana pistin kasaan vanhan puupöydän, jonka olen saanut omaan asuntoon muuttaessa äidiltäni, joka on saanut sen ties mistä. Vanha ja kaunis puupöytä, josta myönnän pitäneeni varsin huonoa huolta. Katsoin sen huonokuntoista pintaa pitkään, ja mielessäni kävin lyhyen taistelun siitä, pitäisikö nyt kunnostaa tuo 4 vuotta huoltamatta seissyt pöytä vaiko kenties kerrata tenttiin. Pöydästä tuli kaunis (ja silti tentistä kolmonen) ! :D<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7SjI2KGZ-3GXQI54hJYHDGW73QlyS_nvBUjE592uLc_KLW_SbcjBkJ433bJCL1GLSgvhVw-K9GKwX_Dzc2nGa1CgOARwo9Adz7nMWLsACTNoOED80VMicAK1o3g1zxiAbXCT5yMzRRM/s1600/IMG-20150416-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7SjI2KGZ-3GXQI54hJYHDGW73QlyS_nvBUjE592uLc_KLW_SbcjBkJ433bJCL1GLSgvhVw-K9GKwX_Dzc2nGa1CgOARwo9Adz7nMWLsACTNoOED80VMicAK1o3g1zxiAbXCT5yMzRRM/s1600/IMG-20150416-WA0001.jpg" height="120" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tästä näkyy hyvin miten huonossa kunnossa <br />pinta oli lähtökohtaisesti...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZuRKZ4OVW9zlwdPVgosFoQ2tIEFFha-5-1irzU0_4LbRH6bePHaMjVCYtkR_D2FX09sDKxzUwhn2EWN7zWx9V48_UIe9OykXKtvXS6pr3C-ecxfn2B2tb1xQK-B7GSeVtZX7o5fg0b4/s1600/IMG-20150416-WA0009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZuRKZ4OVW9zlwdPVgosFoQ2tIEFFha-5-1irzU0_4LbRH6bePHaMjVCYtkR_D2FX09sDKxzUwhn2EWN7zWx9V48_UIe9OykXKtvXS6pr3C-ecxfn2B2tb1xQK-B7GSeVtZX7o5fg0b4/s1600/IMG-20150416-WA0009.jpg" height="120" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eron huomaa ihan samantien<br />öljyn levittämisen jälkeen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Laitoin lattialle hieman sanomalehteä suojaksi, kaivoin kaapista leveän pensselin ja ikeasta ostetun pellavaöljyn jämät. Koska pöytä tosiaan oli noin huonokuntoinen jo lähtökohtaisesti, uskoin että se imee öljyä kuin sieni, joten levitin sitä varsin reippaalla kädellä koko pinnalle välittämättä siitä, että syvempiin kaiverruskohtiin saattoi jäädä pieniä "lammikoita". Käsittelin myös jalat, vaikka ne eivät olleet yhtä huonossa kunnossa kuin itse pöytälevy.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5-IP3Y_Oo8-8gdpZXdToiZEzes8usfnegRStmASJ2ZfiowQwrr7W_j1hzyD-rCBdMd0NxWZb4RPgS9DR6ceu8QkfUE1ZA6dfUvikRrznAIClYcaIBIPeBNKp6YA6YOepwWDpYivM4sM/s1600/IMG-20150416-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5-IP3Y_Oo8-8gdpZXdToiZEzes8usfnegRStmASJ2ZfiowQwrr7W_j1hzyD-rCBdMd0NxWZb4RPgS9DR6ceu8QkfUE1ZA6dfUvikRrznAIClYcaIBIPeBNKp6YA6YOepwWDpYivM4sM/s1600/IMG-20150416-WA0003.jpg" height="200" width="120" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Öljyt levitetty!<br />Eikö olekin hauskat norsu-jalat? :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ikean öljy loppui auttamattaa kesken, joten jatkoin hommaa tavallisella ruoanlaittoon tarkoitetulla rypsiöljyllä, ja ainakaan itse en huomaa mitään selkeää rajaa tai eroa näiden kahden välillä pöytälevyssä. Ruokaöljy oli koostumukseltaan hieman juokseampaa, mutta ainakin tällaiseen hommaan se kävi täysin hyvin. Yllä oleva kuva on otettu juuri sivelemisen loputtua, ja siitä huomaa hyvin kuinka paljon pinta kiiltää pienessäkin valossa. Levy ja jalat saivat "muhia" rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen kaivoimme kaapista riepuja, joilla pyyhimme imeytymättömän öljyn pois. Koska pöytälevy on niin koristeellisesti kaiverrettu, sen pyyhiminen osottautui kuitenkin lievästi haastavaksi, mutta onneksi suurin osa öljystä oli jo muutenkin imeytynyt kuivaan puuhun :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvhXiv3HEluko6uDl9bEYS7iWQ_mSignxQ0KVocU7jnSTuPZMurb1hdxjVIzhQAFTIO6Cx4iM4fwtE_7rHdrKTuTbkK-Iab1LSKy8P0Iif1h31G3dh-4bW6cL-k0npfb9HbNnwjCu3ZY/s1600/IMG-20150421-WA0008.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvhXiv3HEluko6uDl9bEYS7iWQ_mSignxQ0KVocU7jnSTuPZMurb1hdxjVIzhQAFTIO6Cx4iM4fwtE_7rHdrKTuTbkK-Iab1LSKy8P0Iif1h31G3dh-4bW6cL-k0npfb9HbNnwjCu3ZY/s1600/IMG-20150421-WA0008.jpg" height="200" width="120" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tadaa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viimeisenä kuva pöytälevystä näin viikko myöhemmin. Eikö vaan olekkin aika eri näköinen kuin tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä, loppuunkulunut puunkappale? Itse ainakin olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kaunis tuosta pinnasta tuli niin pienellä vaivalla, nyt tämän kehtaa laittaa esille minne tahansa! Oli myös todella innostavaa päästä puuhailemaan tällaista pientä projektia pitkästä aikaa, ja nyt tiirailenkin ympärilleni silmät kirkkaina etsien seuraavaa uhria/kohdetta! Mikäli kotoa löytyy vanha ja ilmeensä menettänyt puupöytä, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä, ihan vaan koska VAU.Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-62802211062403310712015-04-06T23:32:00.001+03:002015-04-06T23:32:48.666+03:00Mikä sellainen pääsiäinen oikein on?Olen valmistunut lukiosta jo monta monta vuotta sitten, ja siitä lähtien joka keväinen rutiinini on ollut pääsykokeisiin valmistautuminen. Omassa lukiossani kauhean huonosti pohjustettiin mitään jatko-opintoja, ja olinkin alkuun äärimmäisen pihalla siitä, miten niihin pääsee, mitä on tarjolla ja millainen urakka se sisäänpääsy edes on. Ensimmäisenä vuonna hain niin moneen paikkaan, etten puoliakaan enää muista, enkä ollenkaan ymmärtänyt, että pääsykokeet ovat todella rankkoja ja armottomia. Olin pärjännyt hyvin ylioppilaskokeissa, joten elin siinä uskossa, että jatko-opiskelupaikka aukeaisi ongelmitta. Eihän se niin mennytkään... Hakeminen liian moneen paikkaan, useampi vuosi "muutaman pisteen päässä" oikiksesta ja vielä VAKAVA. Tässä niitä keväitä on valunut vetenä hiekkaan niin monta putkeen, etten oikeasti muista, koska olen viimeksi viettänyt pääsiäistä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsP_JI4xQdhZJnWMvS65Z6wJRVpXBR-6dRRBX__JWjDNVQJLgLbMNDzppi902sRB7o0jYFtPXcrBC2HwF-KgDKuszvxdSoO_VWqvJam4A1VsFWFTFnvlZwXFP4KS9402-CXzeJs5adh3w/s1600/IMG-20150406-WA0002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsP_JI4xQdhZJnWMvS65Z6wJRVpXBR-6dRRBX__JWjDNVQJLgLbMNDzppi902sRB7o0jYFtPXcrBC2HwF-KgDKuszvxdSoO_VWqvJam4A1VsFWFTFnvlZwXFP4KS9402-CXzeJs5adh3w/s1600/IMG-20150406-WA0002.jpg" height="200" width="120" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pieni lirpukka Säkylästä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska nyt oli ensimmäinen kevät noin iäisyyteen kun olin täysin vapaalla, halusin ehdottomasti viettää pääsiäistä jotenkin! Pääsiäinen ei itsessään ole minulle millään lailla merkityksellinen, mutta otan lämpimän perhejuhlan tuntua vastaan aina sopivan paikan tullen! Lähdimmekin siis äitini luo Säkylään, jossa jo tavaksi käyneellä tavalla syödään ja levätään kunnolla. Lammasta emme syöneet, mutta juhla-ateria katettiin pöytään siitä huolimatta: kokonainen täytetty ankka vihannesten kera! Yhdessä laitettu ruoka tuo hyvän mielen, kun itse kukin pääsee maistelemaan työnsä hedelmiä. Usean kohelluksen ja sättäyksen jälkeen lopputulos oli niin herkullista, että kaihoisasti se vieläkin mieltä lämmittää! Makuhermot pääsivät myös nauttimaan kasvispiiraasta, rahka-pashasta, itse tehdystä pizzasta, pääsiäiskakusta ja luomuviinistä, mmm <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOD3Q5pyR6Ve465kROQy0FWLRQmEBVVj2THDnDQDSGK2DSHzMguCPaR3Y76QLMRg_juq9Tkwly2XpcCrVdzkSNYwirk0QU7RZMQqUpDNB_RyDFgMSoB3vURyUJHYsIW0PeBgMrx6hRcM/s1600/IMG-20150406-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOD3Q5pyR6Ve465kROQy0FWLRQmEBVVj2THDnDQDSGK2DSHzMguCPaR3Y76QLMRg_juq9Tkwly2XpcCrVdzkSNYwirk0QU7RZMQqUpDNB_RyDFgMSoB3vURyUJHYsIW0PeBgMrx6hRcM/s1600/IMG-20150406-WA0001.jpg" height="120" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Erittäin epäselvä kuva ankastamme, <br />Iinekseksi taidettiin hänet nimetä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kotiin päästyämme iski luovuus (luova hulluus?) päälle, ja koska kiltti mieheni oli ostanut minulle kaksi mignon-munaa pääsiäiseksi, päätin että olisi kiva jos molemmat maalaisivat yhden! Askartelulaatikkoa penkomalla löytyi vesivärit ja pensselilajitelma, ja pian oli maalauskeskus valmiina! Olen joskus ollut kovakin "taiteilija" ja nauttinut maalaamisesta ja piirtämisestä, mutta näin vuosien tauon jälkeen tuntui ettei pensseli pysy kädessä, enkä todellakaan tiedä miten maalaaminen toimii.. Lopputulos ei ollut sitä mitä olin suunnitellut, mutta loppujelopuksi pöydällämme oli kaksi kauniin persoonallista pääsiäismunaa odottamassa! Olin iloinen kun tuo koti-köriläs mukisematta suostui tähänkin päähänpistokseeni :) Kissan mielestä minun maalaamani muna oli aivan ruma ja huono, sillä tänään ystävien luota kotiin tullessa se oli paiskottu lattialle. *huokaus*<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY3JFxXlsig9GLQYqoMhNv7f2r32uSuZ6jp7bfWTYbpmLRoC0EcVVVufdUr3qmkG_bIeQfsDpyMXS6eOlfKM9dljOlleGZNDfVXQ4ofrprxXFuypDBfkOfrYGBi0O2Y2lUEDY3w3JXRQo/s1600/2015-04-06+12.46.23.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY3JFxXlsig9GLQYqoMhNv7f2r32uSuZ6jp7bfWTYbpmLRoC0EcVVVufdUr3qmkG_bIeQfsDpyMXS6eOlfKM9dljOlleGZNDfVXQ4ofrprxXFuypDBfkOfrYGBi0O2Y2lUEDY3w3JXRQo/s1600/2015-04-06+12.46.23.jpg" height="200" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyvää pääsiäistä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-86830713561476301252015-03-26T23:50:00.000+02:002015-03-26T23:50:36.472+02:00Myrsky tyyntyyNiinkuin viimeksi sanoin, hyvät ja huonot ajat menevät jatkuvassa aaltoliikkeessä, ja voin onnekseni sanoa, että nyt lähdetään taas vaihteeksi kipuamaan aallonharjaa korkealle. Lähiaikoina varmistui, että huhti-toukokuun vaihteessa meillä on muutto edessä edullisempaan asuntoon, jossa on oma pieni takapiha ja paljon mahdollisuuksia! Olemme pyörineet kauhun ja ilon sekaisissa tunteissa, sillä samalla kun uutta asuntoa odottaa innolla, tuntuu vaikealta ja pelottavalta lähteä vanhasta. Näiden seinien sisälle on kertynyt niin paljon muistoja, että meinaa pieni mieli pakahtua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvp-plmL1vdLkrNWUJWRzFh_k8Xz7AQd3C4eRHGEC1vewVVF9QOYPHT5npoTNiQub1DB1YIqMLVjfml0_CfvLtcPo-Cbv1sbZKZ5JxwT1KFfHataBKQacV0gcnD4w4dLj02Guqx7VcO0/s1600/2015-03-25+21.04.12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvp-plmL1vdLkrNWUJWRzFh_k8Xz7AQd3C4eRHGEC1vewVVF9QOYPHT5npoTNiQub1DB1YIqMLVjfml0_CfvLtcPo-Cbv1sbZKZ5JxwT1KFfHataBKQacV0gcnD4w4dLj02Guqx7VcO0/s1600/2015-03-25+21.04.12.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neven mielestä voitaisiin muuttaa joka kuukausi<br />jos se kerran tarkoittaa uusia pahvilaatikoita</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lisäksi sain tietää tulleeni valituksi ensivuoden tuutoriksi! Olin jo täysin luopunut toivosta asian takia, sillä huomasin etten pääse osallistumaan yhteen pakollisista koulutuspäivistä, ja ilmoitin asiasta valitsijoille etukäteen. Sydän jätti varmaan lyönnin välistä, kun yhtäkkiä iltapäivällä tulikin sähköpostia, jonka aiheena oli "Tervetuloa tuutoroimaan ensi syksyn uusia opiskelijoita!". Hetkeä myöhemmin sain sähköpostin, jossa opo totesi, että he ovat kyllä ottaneet estymiseni huomioon valinnassa, mutta halusivat SIITÄ HUOLIMATTA valita minut <3 Olen aivan intona, enkä tiedä mitenpäin tässä nyt pitäisi olla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiiZ_PpDA8-mR7CMI1iT5lXGOWJm8RqvbugEG7ptdMc5o_WL1soRzvVtPrUWsPwWl_dxGu-d6T4VVd2yTIo1SP87To0weLlnmzOVtFExJEMvTWSfx93a1G_bhq4ugQ3r40RJdK7aLUYGA/s1600/IMG-20150323-WA0005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiiZ_PpDA8-mR7CMI1iT5lXGOWJm8RqvbugEG7ptdMc5o_WL1soRzvVtPrUWsPwWl_dxGu-d6T4VVd2yTIo1SP87To0weLlnmzOVtFExJEMvTWSfx93a1G_bhq4ugQ3r40RJdK7aLUYGA/s1600/IMG-20150323-WA0005.jpg" height="120" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aina hyvän syyn ilmaantuessa pitää kilistellä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hyvää mieltä on lisännyt huomattavasti lievittynyt stressi. Uutisten odottaminen ja tietämättömyys tulevasta asuntotilanteesta on raastanut hermoja yllättävänkin paljon. Lisäksi maanantaina oli deadline ehkä koko lukuvuoden työläimpään tehtävään, esseeseen jota en meinannut saada ollenkaan valmiiksi. Se kuitenkin tuli palautettua, ja nyt olen helpottunut. Keskiviikkona pidin puheviestinnän kurssilla puheen DHMO-huijauksesta, ja sain hetken nauttia siitä tunteesta, kun pääsee huijaamaan suurempaa yleisöä *hih hih hih* . Kurssi loppui siihen tapaamiskertaan, ja nyt koko loppukevään läsnäolopakollisia luentoja onkin enää vain yhden käden sormin laskettava määrä. Alkaa vihdoin tuntua siltä, että voin taas hengittää. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8o-1Ag31nA5HTELnsyjcF0OpTDyf3TjEF351TsN5xVtX0G5iRJjTPRzNFDIR3UvA-4WVKYjjM-xJibb_YBtdLuVvl7QyeQ5j2eKjoAN25aGh-Mk11Qh31xJc0_hiBF3wxYvUotESbsHg/s1600/2015-03-23+20.32.49.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8o-1Ag31nA5HTELnsyjcF0OpTDyf3TjEF351TsN5xVtX0G5iRJjTPRzNFDIR3UvA-4WVKYjjM-xJibb_YBtdLuVvl7QyeQ5j2eKjoAN25aGh-Mk11Qh31xJc0_hiBF3wxYvUotESbsHg/s1600/2015-03-23+20.32.49.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pizzaa, kolaa ja uutta hot saucea! </td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-58290155362575158662015-03-20T16:31:00.000+02:002015-03-20T16:31:14.376+02:00Pysähtynyt hetkiOlen joskus huomannut, että elämällä on tapana tehdä jatkuvaa aaltoliikettä: joskus on rajuja vaahtopäitä, jotka parhailla hetkillään nostavat mielialan kohti taivasta, kaikki on hyvin ja helppoa, ja on vaivatonta hymyillä ja nauraa. Valitettavasti näitä "korkeita aaltoja" usein ennemmin tai myöhemmin seuraa vastareaktio, sukeltaminen syvälle pimeyteen ja pohjamutiin yhdessä syvänmerenkalojen kanssa. Hyvät ja huonot asiat ja kaudet tuntuvat pakkautuvan aina tiettyihin hetkiin, ja juuri nyt on niitä aikoja, kun erityisen vahvasti pitäisi jaksaa ottaa elämän kaikki langat käsiin, mutta puristusvoima on loppu, ja koko vyyhti tippuu lattialle.<br />
<br />
Vaikka viimeviikko oli höystetty usealla mukavalla riennolla (mm. Turun poikkitieteelliset Karuselli pippalot, rento ja maukas ilta perheen kanssa, kutkuttavan hauskat toogabileet), kaikki muut mieltä painavat ja alaspäin vetävät voimat eivät ole kukistetut. Alkuviikko meni kirjaimellisesti viemäristä alas, kun taistelin norovirusta vastaan kykenemättömänä edes ajattelemaan. Nyt pitäisi kerätä omat rippeet lattialta ja kasata jälleen vahva ihminen joka jaksaa puskea vastavirtaan loputtomasti. Koska siltä asiat joskus tuntuu. On kummallista miten jotkut ihmiset vaan ovat syntyneet luonnostaan sellaiseen kohtaloon, jossa pääsee aina kulkemaan siitä, mistä aita on matalin, kun tuntuu että itse joutuu juoksemaan aina aseetta kohti vihollisen barrikadeja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYz8pwTBo9qOmi7IE_zfIjrWFghxiV63LHiSGsyWpz1eZJYrCZ3POz1L4Nv5K5hqn_WK-Y0WmPJGID1sUrCO55Y_m29YyhtBosnLRoE0mjcPjAYIgkDBvNzCAorsL2XQjFS__n6y9kLzQ/s1600/2015-02-28+03.32.12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYz8pwTBo9qOmi7IE_zfIjrWFghxiV63LHiSGsyWpz1eZJYrCZ3POz1L4Nv5K5hqn_WK-Y0WmPJGID1sUrCO55Y_m29YyhtBosnLRoE0mjcPjAYIgkDBvNzCAorsL2XQjFS__n6y9kLzQ/s1600/2015-02-28+03.32.12.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kissaa ei kiinnosta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska saa sanoa että nyt en kyllä jaksa enää, ja lähteä lomalle? Fuck this shit. Tiedän että tämäkin on ohimenevä kausi, ja kohta (toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin) olen oma iloinen itseni tai vähintään lakkaan välittämästä. Tässä odotellessa aion kuitenkin laukoa kaikki rumat sanat jotka tiedän, karjua tyynylle ja paiskoa tavaroita jotka eivät hajoa tai ainakaan aiheuta liikaa siivoamista. Toivottavasti seuraavan kerran kirjoittaessani minulla on parempaa sanottavaa.Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-50370558182165244042015-03-08T19:52:00.000+02:002015-03-08T19:52:35.959+02:00Ihanaa naistenpäivää!Tänään maailman keskiössä ovat naiset! Naistenpäivä ei ole koskaan ollut itselleni mitenkään tajuntaa räjäyttävä tapahtuma keskellä maaliskuuta, mutta pidän sitä suuressa arvossa. Naistenpäivä on usein mielletty ylimääräiseksi naisten hemmottelupäiväksi, enkä sano että tässä olisi mitään väärää tai pahaa, jokainen kaipaa joskus hieman ylimääräistä hemmottelua ja rakastavaa huomiota! Mikäli kalenteriin merkattu päivä saa kaikkein kivisydämisimmänkin miehen tuomaan vaimolleen kukkia, jotain hyvää ollaan saavutettu jo siinä vaiheessa. Ruusun terälehtien ja jalkakylpyjen ohella on kuitenkin hyvä muistaa, että naistenpäivää vietetään tasa-arvon ja rauhan nimissä, eikä tarkoituksena ole vain lisätä kalenteriin virallista tekosyytä, miksi länsimaissa asuvia, hyväosaisia naisia pitäisi hemmotella loputtomilla timanttisormuksilla ja kylpylälomilla. Koska meillä on asiat suhteellisen hyvin ei johda yhtälössä siihen, että voi lakata välittämästä muista ihmisistä.<br />
<br />
Tässä kohtaa kuvaan astuukin eräs minua ja ystäviäni lähiaikoina puhuttanut ongelma: Tiedostamme sen, että maailma ei ole tasa-arvoinen eikä rauhanomainen, mutta mikä olisi paras tapa auttaa? Tänävuonna sosiaalisessa mediassa on levinnyt kampanja, jossa kehotetaan naistenpäivän viettämisen sijaan siirtämään kukkarahat hyväntekeväisyysjärjestön tilille, jotta voi auttaa niitä, joiden asiat eivät ole kunnossa. Valitettavasti kuitenkin tässä kurjassa maailmassa pessimismi iskee pieneen ihmiseen, ja on varsin selvää, että rahaa lahjoittamalla ei ole tällä planeetalla muutosta saatu aikaan. Hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnasta raportoidaan vähän väliä, ja tuodaan ilmi miten rahat ovatkin kuluneet kaikkeen muuhun kuin huono-osaisten auttamiseen. Suoraansanoen ihan hirveätä paskaa. Haluan auttaa, mutta mitä abstraktimpi keräyskohde ja mitä kaukaisempaan kohteeseen, sitä vähemmän uskon tekeväni yhtään mitään hyödyllistä. Olen onnea pursuten osallistunut esimerkiksi TESY:n kampanjoihin, joissa ruokakaupasta voi käydä ostamassa säkillisen ruokaa eläimille ja jättää keräyskärryyn. Tai kun pullokuitin voi lunastamisen sijaan laittaa SLL:n keräyslippaaseen, josta uutisoidaan tyhjentämisen jälkeen ja kerrotaan mitä saaduilla rahoilla on tehty. Aika vähän on vuohien, kaivojen ja koulujen kuvia saatu maailmalta takaisin, vaikka varmasti sadat järjestöt ovat keränneet rahaa tässä merkityksessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNAQDh8xKM1TlBzeffugRNWmoIo0SnMoPM4VXzQjEBeRt0DcaKBzQtipSfdlYEJLaeVOsE8XlP6dW6pnlCUcSLABxHr1-suj2fZ_UngjnHyvYI_-O4J3pxJF7fXy5ZiO0hdImG05enkJE/s1600/327988.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNAQDh8xKM1TlBzeffugRNWmoIo0SnMoPM4VXzQjEBeRt0DcaKBzQtipSfdlYEJLaeVOsE8XlP6dW6pnlCUcSLABxHr1-suj2fZ_UngjnHyvYI_-O4J3pxJF7fXy5ZiO0hdImG05enkJE/s1600/327988.jpg" height="320" width="249" /></a></div>
<br />
<br />
Tarkoitukseni ei ollut lähteä näin syvällisesti saarnaamaan, jotenkin lähti juttu nyt ihan lapasesta. Lähipäivät on mennyt turhan laiskasti. Tuloillaan on pitkän aineistoesseen palautuspäivä, jota jollain tasolla henkisesti olen vältellyt jo pidemmän aikaa. Aihe ei nappaa, aineistot ei nappaa, kirjoittaminen ei nappaa. Keskiviikkona tarjolla oli hyvin normaalista poikkeavat KYSS:in rocksitsit, joissa pariskuntana käytiin muutamien muiden tuttujen kanssa karjumassa ja huutamassa äänemme käheäksi, oli todella hauskaa. Menneellä viikolla laitoimme myös hakemuksen vuokranantajalle, että jos pääsisimme asumaan eri asuntokohteeseen. Odotan innon ja kauhun sekaisin tuntein, sillä en voi sietää sitä kun tutut ja turvalliset asiat muuttuvat, mutta toisaalta uusi asunto olisi jännittävää vaihtelua (ja kuukausittain jäisi merkittävästi enemmän käyttörahaa). Tykkään nykyisestä asunnostamme todella paljon, valitettavasti meidän tulomme vaan eivät ole kasvaneet läheskään samaan tahtiin vuokran kanssa :'(<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QAv4ocjNpxezU9_EmAM7G3FDXfQ0XpqXbM490MCuNXkUHHG4QKQ0NxW6XJKSpniZpDLjVky5DLUd0MqxjoSp3quMovTkwG8uGXElGdffSpr-y_q8ODLyaQ2zG6MECCQaez1Bo3AoOyQ/s1600/2015-03-06+15.26.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QAv4ocjNpxezU9_EmAM7G3FDXfQ0XpqXbM490MCuNXkUHHG4QKQ0NxW6XJKSpniZpDLjVky5DLUd0MqxjoSp3quMovTkwG8uGXElGdffSpr-y_q8ODLyaQ2zG6MECCQaez1Bo3AoOyQ/s1600/2015-03-06+15.26.43.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kissuja <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kävin tällä viikolla kävellen hakemassa postista paketin, ja matkaani piristivät pienet pajunkissat! Siellä pienet silkkiturkit värisivät kosteuden peittäminä, suloiset kevään merkit. Kissoja ja muita luonnon tavallisimpia ilmiöitä tutkaillessa kiireettömällä kävelylenkillä tuli taas hyvä mieli, jatkan kampanjointia sen puolesta, että ympärillämme on valtavasti pieniä onnen ja arvostuksen aiheita, jotka meinaavat jäädä huomaamatta. Hyvää naistenpäivää, nauti siitä mitä sinulla on äläkä anna kaiken hyvän ympärilläsi muuttua itsestäänselvyydeksi! <3Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-17265022698553738102015-02-26T23:21:00.000+02:002015-02-26T23:28:35.012+02:00Elämän pienet suuret ilotValitan aina enemmän tai vähemmän siitä, miten opiskelijalla ei ole varaa mihinkään ja aina pitää katsoa joka euron perään. Tämä on totta, mutta onneksi joskus on jotain syytä pieniin juhliin, jolloin omaan mielihyvään voi sijoittaa muutaman ylimääräisen penninpyörylän. Myös sukulaiset ja muut haluavat toisinaan osoittaa tunteitaan elämän pienten asioiden kautta. Tänään puhutaan ruoasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEift0edv9wWD4llmDtFi1DungeJNwBqMiwrqRyDNYHDzp39ObxXycB8oR5sZJOvRjzBnNGVXr6xRRHvAJYWsqs2J7FSKCdPXc8voXUldlKNCDYOctejftSKGJGpLZSvIr1PFzp_cDVfA6k/s1600/2015-02-14+13.37.55.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEift0edv9wWD4llmDtFi1DungeJNwBqMiwrqRyDNYHDzp39ObxXycB8oR5sZJOvRjzBnNGVXr6xRRHvAJYWsqs2J7FSKCdPXc8voXUldlKNCDYOctejftSKGJGpLZSvIr1PFzp_cDVfA6k/s1600/2015-02-14+13.37.55.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onnea on..</td></tr>
</tbody></table>
Onnea on se, kun jääkaapissa on tuoremehua. Harvinaista herkkua, mutta eräs elämäni suurimmista tavoitteista: haluan päästä elämässäni ainakin niin pitkälle, että jääkaapistani tulee aina löytymään haluamiani tuoremehuja. En tiedä miten selittäisin tätä kummallista tavoitetta, ja varmasti monille tulee mieleen, että "kyllä nyt opiskelijankin roposilla voi tuoremehua ostaa, jättää jotain muuta kauppaan!", mutta pointti on enemmänkin siinä, millaista elintasoa se tuoremehu edustaa. Ilon aihetta on myös uudessa Nipsu-mukissa, se on kauniin värinen ja siinä on pieni kissakin <3 "Nipsu antaa kisulle palan kakkua". Omassa elämässäni pidän myös luksuksena sitä, jos saan leivän päälle ITUJA! Miten voi pienet suikeroiset rehut tuntua niin mahdottoman spesiaaleilta ja ihanilta. Huippujuttu on myös se, jos joskus malttaa käydä koluamassa punnitse&säästän laatikoita, siinä on liike täynnä toinen toistaan ihanampia makuja <3 Mehun, itujen ja punnitse&säästä-pussukan sponsoreina tälläkertaa toimi mummoni, ihanaa <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQROawiv0kgDfSUEjRiwHdzHZo50HvITposzAbUF8RAdn5hIjZnclpOCYZFH8WpX645_Gn82xTgBR7lptEV-_1bqgIJepghuwHK0XlI-gI97zOcL_7NB6AEhjPGwk-zVpjarJRVO7SjY/s1600/2015-02-14+20.06.05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQROawiv0kgDfSUEjRiwHdzHZo50HvITposzAbUF8RAdn5hIjZnclpOCYZFH8WpX645_Gn82xTgBR7lptEV-_1bqgIJepghuwHK0XlI-gI97zOcL_7NB6AEhjPGwk-zVpjarJRVO7SjY/s1600/2015-02-14+20.06.05.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onnea on myös..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ystävänpäivän aikoihin taas maisteltiin pieniä onnenpaloja, kun tehtiin kotona itse bageleita! Väliin kaikkea maukasta, tässä taisi olla mm. paprikaa, fetaa, juustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja harvemmin kaupasta (hinta, heh heh) mukaan tarttuvaa RUCOLAA! Tulee tämä paljon halvemmaksi kuin mennä ulos syömään, joten no hard feelings. Rucolaa käytettiin myös kotitekoiseen pizzaan myöhemmin. Aiheeseen liittyen: tunnen olevani ikäpolveni joukossa friikki, koska en himoitse roskaruokaa ja hampurilaisia. Terveellinenkin ruoka on oikeasti tosi hyvää, ja hampurilaiset eivät vaan maistu. Noutopizzakin on hinta/laatusuhteeltaan sen verran hukassa, että jää suurimman osan ajasta ostamatta. Ehkä pidän tästä erillisen avautumistuokion toiste.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0jz3H124-QvpHmDXdFi0i6qYHNNyLLho7Nl2z-DNDQWx9pYavqDfdE6L4i5MVOWx8pJHBe-eJw2BgpO7UrQpiNxQPtn9t2pQWeeDvZOTmO5YoHFUyIKSdEKBArSIz5L0ZsF82m8eAWzE/s1600/2015-02-14+22.48.35.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0jz3H124-QvpHmDXdFi0i6qYHNNyLLho7Nl2z-DNDQWx9pYavqDfdE6L4i5MVOWx8pJHBe-eJw2BgpO7UrQpiNxQPtn9t2pQWeeDvZOTmO5YoHFUyIKSdEKBArSIz5L0ZsF82m8eAWzE/s1600/2015-02-14+22.48.35.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onnea on erityisesti..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Minä tykkään ihan hirveästi kaikista dinojutuista. Oon jo pitkään tykännyt, ja sen jäljiltä kaapissa on mm tämä pikkudinojen muotoinen suklaamuotti! Halusimme herra asuinkumppanin kanssa kokeilla raakasuklaan tekemistä, mutta malttamattomuuttamme emme jaksaneet perehtyä asiaan vielä, joten yhdistimme kaupan valmista suklaata erilaisiin suolattuihin ja suolaamattomiin pähkinöihin ja pistimme maailman suloisimpaan muottiin jähmettymään. Näistä tuli ihan älyttömän hyviä, ja oli siinä pienissä ihmisissä pidättelemistä ettei mennyt yhdeltä istumalta kaikki. Aina kyllä tuntuu hiukan pahalta ottaa ensimmäinen haukkaus noin suloisesta konvehdista..<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj56BiPGkZlclmCGb8Af9qaqIgj3kxkkSA6zm3_kgvtlN42YK2SlAYFsmSLmmtPas3Fw9rHx7FiwmnF4q6H7_cJ31lAAIBxxXdtF2FpbI5mQd3bOQ5uL_0Jg41vwiKnrEX5E-w0ghvhWwY/s1600/2015-02-18+23.04.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj56BiPGkZlclmCGb8Af9qaqIgj3kxkkSA6zm3_kgvtlN42YK2SlAYFsmSLmmtPas3Fw9rHx7FiwmnF4q6H7_cJ31lAAIBxxXdtF2FpbI5mQd3bOQ5uL_0Jg41vwiKnrEX5E-w0ghvhWwY/s1600/2015-02-18+23.04.43.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nostalgista onnea on..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hot Rod. En tiedä varmasti, onko näiden asema muiden elämässä ollut yhtä merkittävä kuin minun, mutta siitä vaan ei voi olla tulematta hyvä olo, kun pistää jokaiseen kymmeneen sormeen hotrod-sormuksen. Ei niin, että näitä olisi meillä pienenä ollut kovin usein, mutta ehkä juuri siksi niillä onkin niin spesiaali paikka minun sydämessäni. Pahan päivän varalle pitäisi aina pitää vähintään 10 hotrodia kaapissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJI8QC2dIRZ_C2z2j3CbV21fAjfpUL_n1MrwHbqvy4UnorvXKjctJB7PcrQpzjymy96yKtLDJQtibd0dMLgvuylFhwPL-AWS3xup3XIhmXdQjBMNt7DJmL5Jl0EuWOX3zGfo9JG2AT9Uk/s1600/2015-02-18+23.47.56.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJI8QC2dIRZ_C2z2j3CbV21fAjfpUL_n1MrwHbqvy4UnorvXKjctJB7PcrQpzjymy96yKtLDJQtibd0dMLgvuylFhwPL-AWS3xup3XIhmXdQjBMNt7DJmL5Jl0EuWOX3zGfo9JG2AT9Uk/s1600/2015-02-18+23.47.56.jpg" height="200" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luksusonnea on..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Äitini, rakas äitini. On aina mukavaa saada äippä vierailemaan, ja se lämmittää sydäntä vaikka joskus molemmilla saattaa olla vaikeita aikoja, valitettavasti myös samaan aikaan. Erilaisen onnen aspektin tapaamiseen tuo yllättäen herkullisimmasta kahvilasta mukaan napattu pussi konvehteja ihanimmasta suklaasta. Vesi herahtaa kielelle pelkkää kuvaa katsellessa ja makuja muistellessa.<br />
<br />
Kaiken tämän kuvasyötteen ja pälätyksen keskellä koitan muistuttaa itseäni ja kaikkia muita siitä, miten joskus liian helposti tulee suunnanneeksi katseensa vain suuriin ja merkittäviin asioihin, jolloin pienet onnenaiheet saattavat jäädä liian pienelle huomiolle. Huononakin päivänä pieni herkutteluhetki (tai muu asia!) voi tarjota paon ahdistavasta arjesta, ja kiireisessä arjessa kaipaa pysähdyksiä, jolloin voi keskittyä olemaan tyytyväinen ja onnellinen edes pienimmistä asioista, vaikka kaikki muu menisi päin helvettiä. Stressata ja huolehtia voi sitten koko loppupäivän. Nyt aion iltapalaksi nauttia kiltin miehen kotitekoisista porkkanasämpylöistä <3 Kotitekoiset sämpylät on hyviä, tee niitä!Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-22799225111380366382015-02-15T22:28:00.001+02:002015-02-15T22:28:02.269+02:00Vuoden tunnollisin opiskelia @ TYKSTäällä on koko edeltävä viikko mennyt kiireelliseen tenttilukemiseen,
kun julmasti niitä on kahdelle perättäiselle viikolle sijoitettu. Senpä
takia puurtamiseen sovittua taukoa, torstaina järjestettyjä Katkon ja
Opexin ystävänpäiväsitsejä, tuli odotettua varsin innokkaasti. Koko
torstaille ei muuta menoa oltu sovittu, joten mukavasti oli aamupäivä
aikaa lukea tenttiin, jolloin hyvillä mielin illalla saisi keskittyä
juhlahuumaan. Juu ei ihan niin helposti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2urbsM6uzZdFkv5eh7RGdUskuc0myVzDhZH7coT1x-lAnNAd4EEUEJZtCneCHWYpA4JOIlSViv7KF4pJxNg4IzUyGQfSidraY2n0He5yBLUH8KKv7jg-gYuHZ1OmYkIpzPAR_UALyW4E/s1600/2015-02-12+17.44.40.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2urbsM6uzZdFkv5eh7RGdUskuc0myVzDhZH7coT1x-lAnNAd4EEUEJZtCneCHWYpA4JOIlSViv7KF4pJxNg4IzUyGQfSidraY2n0He5yBLUH8KKv7jg-gYuHZ1OmYkIpzPAR_UALyW4E/s1600/2015-02-12+17.44.40.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vinkki siitä mihin suuntaan tämä<br />tarina on kääntymässä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kävin viisaasti suihkussa jo
puolenpäivän aikoihin, ettei illalla tarvitsisi alkaa hiustenkuivaimen
kanssa kriisissä ihmettelemään mitään. HUOM tästä eteenpäin tarina nyt
menee epämukavaksi, viimeinen mahdollisuus lopettaa lukeminen! Suihkun
jälkeen kumarruin vielä nostamaan lattialta jotain, kun vasemmassa
korvassani oleva rustolävistys jäi suihkunkarmiin kiinni. Ja koska
kumarruin vauhdilla eteenpäin, sen ainoa mahdollisuus oli pyrkiä väkisin
korvalehteni läpi. AI JUMALAUTA se sattui niin pirusti, ettei mitään
järkeä, näkö taisi sumentua pieneksi hetkeksi, ja tipuin maahan huutaen.
Kyseessä on siis lävistystappi, joka ei antanut periksi, sillä tapin
toisessa päässä on tappia jonkin verran paksumpi pallo, joka pysyy
paikoillaan kierteiden avulla. Koitin saada kuvaa tilanteen vakavuudesta
peiliin katsomalla, mutta taju meinasi heti lähteä kun koitti seistä,
ja veri pulppusi kiitettävää tahtia pois korvasta.<br />
<br />
Pohdinnan
ja vähtäämisen ja molempien yrittämisten jälkeen tappiosa saatiin
korvasta irti, mutta metallinen pallo oli auttamatta jumissa
vereslihassa. Koska koko alue oli sen näköinen kuin se olisi väännetty
inside-out, ei kotikonstit riittäneet, ja oli pakko lähteä
päivystykseen. Jatkuvan puhdistamisen ja desinfioinnin jälkeen
verenvuoto oli jokseenkin tyrehtynyt, ja useamman särkylääkkeen jälkeen
tuntui taas, että pysyn tolpillani. TYKSin päivystys oli juuri niin
perseestä kuin muistin viime kesän jäljiltä, jolloin jouduin sinne
murtuneen sormen takia (olen nyt puolessa vuodessa tainnut käydä yhtä
paljon päivystyksessä kuin koko elämässäni muuten yhteensä).<br />
<br />
Kaksi
tuntia, joiden heti aluksi minut erotettiin saattajastani (kiitti vaan,
täällähän on tosi mielekästä istua yksin) kuluivat, ja odotushuoneesta
oli pyydetty YKSI henkilö lääkärin tutkittavaksi. Tässä on aihe, josta
voisin saarnata loputtomiin. Jokapaikassa kyllä kulki hoitajia ja muuta
henkilökuntaa, mutta tuntuu ettei itse potilaat olleet kenenkään
vastuulla. Vielä tunti, jonka aikana ihmisjono alkoi hieman purkaantua
ennen kuin itse pääsin tutkittavaksi (en tainnut olla kovin korkealle
priorisoitu). Viimekerrasta oppineena olin kuitenkin pakannut
(tunnolliselle opiskelijalle tyypillisesti!) tenttikirjan mukaani, joten
täysin turhaksi istuskeluni ei muodostunut! Voi hyvänen aika miten
kunnollinen olo siitä tulikaan...<br />
<br />
Loppujenlopuksi korva
puudutettiin, leikattiin jumissa olevan metalliosan ympäriltä auki ja
suljettiin vielä tikillä. Metallipallon sain vielä "muistoksi", ja
paremman paranemisprosessin toivossa sain kontolleni n. 5 päivän
mittaisen antibioottikuurin. Korva ei ollut tyytyväinen yllättävään
viiltoonsa, joten verenvuotoa joutui tyrehdyttelemään hetken jos
toisenkin. Tästä kaikesta olin niin hölmistyneen ärsyyntynyt, että koin
ansaitsevani vapaa-illan entistäkin enemmän, joten nopean
kotonapoikkeamisen jälkeen lähdin sitsaamaan. Ystissitsit olivat hauskat
ja nostattivat mukavasti tragi-koomisen päivän tunnelmaa. Sen jälkeen
ei ole kyllä maanantaina edessä oleva tentti enää kiinnostanut, ja
olenkin pitänyt ihan itsenäistä, pienimuotoista sairaslomaa. Mun on nyt jo kauhea ikävä mun rustolävistystäni :'<<br /><br />Kaikesta huolimatta ihanaa ystävänpäivää kaikille ja anteeksi gorentäytteinen julkaisuni!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigsVSHuwEcyIhVmG-HW-JC1v2eR_aDbH8EuZ4MhXfTW1Zlh20PKxG97mklfhLdu_P4wvrFpeUtH_DbneD1fe9cNEU3PthoKn8AlUEn9KEPhIjbWpor-y0lZo4z2xnCNHtda4ZQzuvHxXQ/s1600/2015-02-12+17.36.59.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigsVSHuwEcyIhVmG-HW-JC1v2eR_aDbH8EuZ4MhXfTW1Zlh20PKxG97mklfhLdu_P4wvrFpeUtH_DbneD1fe9cNEU3PthoKn8AlUEn9KEPhIjbWpor-y0lZo4z2xnCNHtda4ZQzuvHxXQ/s1600/2015-02-12+17.36.59.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä vaiheessa olin jo odottamassa kyytiä<br />kotiin, mutta tunnelma välittyy yhtä herkullisesti!</td></tr>
</tbody></table>
Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-59365383684977606852015-02-05T00:26:00.001+02:002015-02-05T00:26:10.449+02:00Seili - Musikaali hullusta rakkaudestaYstävällinen ainejärjestömme kulttuurivastaava järjestää jäsenille milloin mitäkin ihanaa pikku piristettä opiskeluarkeen, ja tälläkertaa vuorossa oli Turun kaupunginteatterin esitys Seili, jonne pääsimme livahtamaan opiskelijan lompakkoon sopivaan hintaan. Kaupunginteatteri on korjaustöiden alaisena, joten samalla reissulla pääsin ensimmäistä (hävettää) kertaa käymään Turun uudessa kulttuurikeskuksessa, Logomossa, jonne teatteri on evakuoitu väliaikaisesti. Betoni- ja rautapalkkirakenteet tuntuivat kummalliselta yhdistelmältä kulttuurikeskuksen kanssa, mutta paikkaan oli saatu luotua oma tunnelmansa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJZ8KR7phy_WRQTRyXF5gS4_UJZxrpYSatedoHQJ7C9l5fxDiXCjJsVUSCeDZTOeAP_aynBvXsVu8omwhgxpJBzODKOKozaIaNqcT-96hvJzvDyo9fvKFFj2nkffb80wKYkHl9xrHGAQA/s1600/2015-02-04+23.43.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJZ8KR7phy_WRQTRyXF5gS4_UJZxrpYSatedoHQJ7C9l5fxDiXCjJsVUSCeDZTOeAP_aynBvXsVu8omwhgxpJBzODKOKozaIaNqcT-96hvJzvDyo9fvKFFj2nkffb80wKYkHl9xrHGAQA/s1600/2015-02-04+23.43.25.jpg" height="200" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Käsiohjelma on mukava muisto<br />tuleville vuosille</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näytelmä itsessään oli huumaava. Tarina sijoittuu 1900-luvun alun Suomeen, jossa nuori Sofia karkaa häistään paetakseen isänsä järjestämää avioliittoa. Hän tapaa komean ja suojelevan Johanneksen, ja hetken huumassa rakkaus leimahtaa heidän rintoihinsa. Johannes joutuu kuitenkin lähtemään, ja Sofia jää yksin vieraaseen paikkaan täysin yksin ja rahatta, lohtunaan vain Johanneksen jättämä lupaus tulevasta. Onnettomien tapahtumien kautta Sofia tuomitaan viettämään loppuelämänsä Seilin saaressa, naisille tarkoitetussa valtiollisessa mielisairaalassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Kz-g4r-Ou3lHlc563fNxTX8vc82uHNjJtu4kYvQU08OJ5uCl28llJRnNfkUOE9tP1VrfHn4xvAjMWgW1le6SMzLVXLyGqf4m3KwpgzB5eN_Ob6K3MkRgKPXtoEiv3fMy9ac8h9k2ORQ/s1600/Seili_esityskuvat_18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Kz-g4r-Ou3lHlc563fNxTX8vc82uHNjJtu4kYvQU08OJ5uCl28llJRnNfkUOE9tP1VrfHn4xvAjMWgW1le6SMzLVXLyGqf4m3KwpgzB5eN_Ob6K3MkRgKPXtoEiv3fMy9ac8h9k2ORQ/s1600/Seili_esityskuvat_18.jpg" height="133" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kohtaus jossa Sofia matkaa Seiliin<br />Googlen antimia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seili on todellinen paikka Turun saaristossa, jonne on sijoitettu tiedettävästi spitaalipotilaita ja joka on myöhemmin toiminut mielisairaalana. On myös sanottu, että mikäli Seiliin on tuomittu, ovat ihmiset tuoneet mukanaan laudat arkkuaan varten, sillä toivoa poispääsystä ei ollut. Palatakseni itse esitykseen, olin täysin kananlihalla useassa otteessa siitä, miten riipaisevan todenmukaisesti näytelmässä osattiin kuvata surua, kauhua, kipua ja kaipausta monen muun tunteen ohella. Musiikki oli kokonaan poimittu suomalaisten naisartistien tuotannosta, ja matkan varrella tuli tuttuja kappaleita mm. Mariskalta, Maija Vilkkumaalta, PMMP:ltä, Chisulta, Jenni Vartiaiselta, Anna Puulta ja monelta muulta. Uskomatonta, miten niin eri ajassa tehdyt kappaleet olikin saat hieman esitystapaa muuttamalla saatu niin sopivaksi satavuotta nuorempaan miljööhön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/SL88tyvpvr4/0.jpg" src="http://www.youtube.com/embed/SL88tyvpvr4?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27F16FScvUXH9O4x5h7heQUuJ1tLopUr9BfaVfGTuAT0MGfFiPLiV2ECn377XvZlabd5-htNWl3ySvsd16eUA0CW-eJC79gvV5PO5phFqPKvoxgZIzQov0UYp92hS4q4M0JTZbQ_KgG0/s1600/Seili_esityskuvat_60+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Vaikka kyseessä ei ehkä ollut paras näytelmä jonka koskaan olen nähnyt, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kukkaronpohjalla on hieman ylimääräistä, niin ne kannattaa ehdottomasti käyttää lipun ostamiseen. Erikoistehosteiden käyttö, toinen toistaan koskettavammat tarinat "hulluista" naisista ja vahvat tunteet ovat vain alkua tälle teokselle. Riipivät, epäoikeudenmukaiset ja jännitystä kiihottavat kohtaukset jättävät katsojan sanattomaksi ja haikeaksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd7D0hHkcK1Nn455n5yvjbdkwjmDU2wl88G-JwgWcWdFbpivlVQkkIVSSSRzIPqgB70S4MTEyGn9rGl2aC4lJc335iH2Oxzles9WHMGZHQDlVXa5JvDy-eXPrO7tJPNH1ZKrXTu087WOE/s1600/Seili_esityskuvat_60+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd7D0hHkcK1Nn455n5yvjbdkwjmDU2wl88G-JwgWcWdFbpivlVQkkIVSSSRzIPqgB70S4MTEyGn9rGl2aC4lJc335iH2Oxzles9WHMGZHQDlVXa5JvDy-eXPrO7tJPNH1ZKrXTu087WOE/s1600/Seili_esityskuvat_60+(1).jpg" height="133" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen kuvituskuva googlen kätköistä<br />Esityksen kuvaaminen oli tietty kielletty</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Myönnän. Olen rakastunut teatteriin. Elokuvat eivät koskaan ole yhtä vaikuttavia kuin näytelmät, ja jos vain voisin, kävisin useammin. Hienoille esiintyjille ja taustajoukoille kuuluukin ansionsa mukainen palkkio, mutta aih kun lipun hinnat voivat riipaista opiskelijan arjessa! Kuitenkin lähes poikkeuksetta teatterista lähtiessäni olen täydellisessä hurmiossa, ja vakuutan itselleni, että vaikka se joskus kirpaisee, niin teatterissa olisi vaan käytävä useammin. Nyt saattaa taas kulua pitään ennen kuin pääsen kokemaan mitään vastaavaa, ja olen jo valmiiksi asiasta pahalla tuulella!Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-67406448491170836182015-01-30T15:01:00.000+02:002015-01-30T15:01:22.338+02:00Glorious world of eBayOh noes, kaikki pikku pirulaiset on päästetty vankilostaan ja helvetti on irti. Kuun alussa, juuri ennen koulun alkua pohdin, että edessä on taas lukuvuoden verran luentoja ja mahdollista luentojen välissä odottelua, ja joskus kaipaisi jotain tekemistä tylsiin hetkiin myös yliopistolla tai muissa tilanteissa, joten päätin että minun on hankittava suojakotelo rakkaalle 3DS:lleni. Aikani eri nettikauppoja selattuani olin löytänyt muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja eri sivustoilta, ja kun kysyin rakkaalta puoliskoltani, että mikä vaihtoehdoista hänen mielestään olisi paras, hän ajattelemattomasti sanoi pitävänsä järkevimpänä eBayssä olevaa vaihtoehtoa. Ooooohh daaaamn!<br /><br />Tätä ennen minulla ei ole ollut tunnuksia eBayhin, mutta tämä (ehkä harkitsematon?) valinta johti siihen, että sellaiset loin. AH miten helppoa! Halvan tavaran loputon paljous kaikki vain muutaman klikkauksen päässä! Kiina tulee kotisohvalleni vain muutamaa linkkiä painamalla! Niin paljon tavaroita, joita en edes tiennyt tarvitsevani, ja kukkaro pysyy silti tasapainossa! "Pakollisen" suojakotelon tilaamisen jälkeen YLLÄTTÄEN jäin selailemaan mitä kaikkea muuta olisi tarjolla. KUUSIKYMMENTÄ SENTTIÄ!? -> tulemaan. Seuraavan viikon sisällä tulin painaneeksi "osta" nappulaa yhteensä kahdeksan kertaa..<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzbO2a22bkErx2A-D70sdD6E00Dc4o6weN3rhCgDNqnVSkki5GiZ4sZq7LRZEq4CHiABSXcedwgnSKeurFM-UxFHDtfcUC9DRZsGNs2H7n47ScvoUgKp4yqwn7hQXV2D0Q5BYRw2kTQ4M/s1600/IMG-20150130-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzbO2a22bkErx2A-D70sdD6E00Dc4o6weN3rhCgDNqnVSkki5GiZ4sZq7LRZEq4CHiABSXcedwgnSKeurFM-UxFHDtfcUC9DRZsGNs2H7n47ScvoUgKp4yqwn7hQXV2D0Q5BYRw2kTQ4M/s1600/IMG-20150130-WA0001.jpg" height="120" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä osa uudesta kokoelmastani!</td></tr>
</tbody></table>
Tuotteissa on aina ilmoitettu arvioitu postitusaika, ja loppusummaan vaikuttaa mahdolliset postikulut. Suureen osaan (etenkin halvimmista, kiinasta tulevista tuotteista) tavaroista kuului ilmainen, kansainvälinen postitus, josta kuulin varoituksia ystäviltäni. Itselleni kävi varmaan tuuri, sillä kaikki ilmaisen postituksen hömpötykseni tulivat perille, ja vieläpä huomattavasti tavoiteaikaa nopeammin! Lopulta postiluukustamme tuupattiin sisälle: DS kotelo, kaksi pikkulaukkua, kahdet korvakorut, kravaatti miehelle "lepyytykseksi", bolero ja keskimaan kartalla kuvitettu toppi! Nämä tavarat yhteensä postituksineen maksoivat minulle alle 35e, ja osa on sellaisia, joita olen oikeasti pitkään halunnut tai etsinyt. Ei harmita! Kaikki tuotteet ovat myös varsin hyvin vastanneet kuvauksiaan ja mahdollisia kuvia, joita sivustolla on näkyvillä. Uskon, että tulevaisuudessa tulen mahdollisesti joskus pettymäänkin, mutta olen siitä huolimatta vakuuttunut. Jos voin kahdella eurolla saada juuri tahtomanikaltaisen tuotteen toimitettuna kotiovelleni, tuntuu typerältä, että metsästäisin sitä puolivuotta Suomen kaupoista ja lopulta maksaisin itseni kipeäksi siitä.<br />
<br />
Lyhyesti sanottuna eBay on uusi rakkauteni (myös siksi, että postin saaminen ja sen odottaminen on lapsellisen ihanaa ja jännittävää), ja jos teen kymmenellä eurolla ostoksia silloin tällöin saaden kasoittain tahtomiani tavaroita, miksi ei? <3Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-61256222446794431372015-01-24T17:02:00.002+02:002015-01-24T17:02:21.685+02:00Lohturuokaa: Suklaa-vaahtis-kinuskibrowniet!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVGsixUL7y1qle8QpLs5BVQwOtXGyOdZ_gaYeEZ-_7dy6NwBvCuw79b-oHHtz-FC69GKscdP5vvRSdgQsCvGI6BJnTB7tJyOJ49yjaz8ommWqyJ9HBBMd6BfaBvKYBgYecrFmxMiNoGHM/s1600/2015-01-24+14.20.04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVGsixUL7y1qle8QpLs5BVQwOtXGyOdZ_gaYeEZ-_7dy6NwBvCuw79b-oHHtz-FC69GKscdP5vvRSdgQsCvGI6BJnTB7tJyOJ49yjaz8ommWqyJ9HBBMd6BfaBvKYBgYecrFmxMiNoGHM/s1600/2015-01-24+14.20.04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Hih hih! Enpä ole ennen tänne reseptejä syynännyt, vaikka miellän itseni kovaksi leipojasieluksi. En halua pröystäillä, mutta myös positiivista palautetta olen aikaansaannoksistani saanut, ja tämä on varmasti kannustanut innostusta eteenpäin. Nyt kun arki on kuitenkin koostunut tenteistä ja kiireistä, on ollut vaikeaa löytää innostusta ja aikaa uuden suunnitteluun ja leivontaan. <br /><br />Eilen oli jotenkin kurja päivä, ja molemmat kotikolon asukkaat olivat mielet maassa ja liiankin vakavissaan monista asioista. Tällöin mummo-moodini heräsi, ja tuli sellainen olo, että ehkä yhdessä puuhastelu leivonnan parissa voisi nostattaa mielialaa! Jostain aikaisemmasta projektista oli jäänyt yli vaahtokarkkeja, ja koska kumpikaan ei niitä kovin suuria määriä sellaisenaan ole kiinnostunut syömään, oli hyvä idea lisätä ne projektiin. Pienen pohdinnan jälkeen mielessä oli muhiutunut ultimaattinen epäterveellisyys, täydellinen lohturuoka. Suklaa-vaahtokarkki-kinuskibrownie.<br />
<br />
Ohje on sovellettu muutamasta muusta, ja osittain täysin omasta päästäni
repäisty. Makuun voi vaikuttaa helposti ainesosia vaihtamalla ja
muuttamalla, ja esimerkiksi vaahtokarkit ja päälle valutettu kinuski
ovat täysin vapaaehtoisia, tilalle sopii vaikka mikä muukin. Lopputulos
on varsin paksun, suklaisen ja makean makuista, jota tälla hetkellä
kaipasin, mutta vaahtokarkit ja kinuskin voi korvata vaikka marjoilla ja
kermavaahdolla, jolloin kokonaisuudesta tulee raikkaampi. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVGsixUL7y1qle8QpLs5BVQwOtXGyOdZ_gaYeEZ-_7dy6NwBvCuw79b-oHHtz-FC69GKscdP5vvRSdgQsCvGI6BJnTB7tJyOJ49yjaz8ommWqyJ9HBBMd6BfaBvKYBgYecrFmxMiNoGHM/s1600/2015-01-24+14.20.04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVGsixUL7y1qle8QpLs5BVQwOtXGyOdZ_gaYeEZ-_7dy6NwBvCuw79b-oHHtz-FC69GKscdP5vvRSdgQsCvGI6BJnTB7tJyOJ49yjaz8ommWqyJ9HBBMd6BfaBvKYBgYecrFmxMiNoGHM/s1600/2015-01-24+14.20.04.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei ehkä esteettisin luomus, mutta kuuluuko <br />lohturuoan ollakaan?</td></tr>
</tbody></table>
<u>Brownie-pohja</u><br />
<i>3dl sokeria (itse käytin intiaanisokeria, jos ei kuulosta tutulta niin kannattaa ehdottomasti tutustua!)</i><br />
<i>n. 250g voita</i><br />
<i>200g maukasta suklaata</i><br />
<i>3 munaa</i><br />
<i>1,5dl vehnäjauhoja</i><br />
<i>1,5dl kaakaojauhetta</i><br />
<i>1tl leivinjauhetta</i><br />
<br />
<u>Kinuski</u><br />
<i>2dl kuohukermaa</i><br />
<i>2dl fariinisokeria</i><br />
<i>4 palaa suklaata</i><br />
<br />
<u>+ lisäksi vaahtokarkkeja</u><i> </i><br />
<i><br /></i>
1. Vaahdota sokeri ja hieman pehmeä rasva tasaiseksi vaahdoksi (tässä voi mennä hetken aikaa, joten kärsivällisyyttä! Intiaanisokerin kanssa helposti huomaa miten väri vaalenee vatkatessa ruskeasta hyvin vaaleaksi, tavallista sokeria käyttäessä taas huomaa miten rasvan kellertävä väri pikkuhiljaa katoaa vaahdon muuttuessa lähes valkoiseksi). <br />
2. Sulata puolet suklaasta mikrossa (varovasti!!) tai vesihauteessa, rouhi toinen puolikas omaan suutuntumaan sopivan kokoisiksi sattumiksi<br />
3. Riko munat erilliseen kulhoon ja riko rakenne haarukalla jokseenkin tasaiseksi<br />
4. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään hyvin erillisessä kulhossa (mikäli tahdot käyttää tummaa kaakaojauhetta, käytä sitä vähemmän ja lisää vehnäjauhojen määrää)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA_HILky-F_B7YDDGONczNMknP1GTUgh-v0AWzN4hYWctavH3jMYFCbwPTK4R6FUey7Y3uothlFJU67l0JfEGkFL_FRF8I2SJgLKlQ0Lx4LpCgUq19IosBlLmJw3fwj9kLD1eTzAJQlcg/s1600/2015-01-24+01.46.33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA_HILky-F_B7YDDGONczNMknP1GTUgh-v0AWzN4hYWctavH3jMYFCbwPTK4R6FUey7Y3uothlFJU67l0JfEGkFL_FRF8I2SJgLKlQ0Lx4LpCgUq19IosBlLmJw3fwj9kLD1eTzAJQlcg/s1600/2015-01-24+01.46.33.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä kaikki ainekset, joita browniepohjaan<br />on tulossa :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
5. Sekoita munat sokeri-voivaahtoon lisäämällä pieni määrä kerrallaan, ja vatkaa hyvin! Rakenne näytti omassa tapauksessani ainakin kummalliselta, mutta se ei haittaa. Tämän vaiheen jälkeen kannattaa vaihtaa vatkain nuolijaan tai puulastaan<br />
6. Lisää mukaan sulatettu suklaa, ja kun seos on suurinpiirtein tasaista, lisää pikkuhiljaa jauhoseos mukaan taikinaa kääntelemällä. Suosittelen käyttämään jonkinlaista siivilää tai jauhosihtiä, jottei taikinaan tule paakkuja, mutta maailma ei lopu, jos tätä ei jaksa tehdä. Lisää lopuksi vielä suklaarouhe<br />
7. Paista uunin keskitasolla 180 asteessa noin 20-25 minuuttia maun mukaan (jotkut pitävät tahmaisemmista brownieista kuin toiset). Käytin paistamiseen suhteellisen pientä uunivuokaa, jolloin brownie on korkeampi, ja osittain laiskuuttani laitoin vuoan pohjalle leivinpaperia. Jos leivinpaperia ei ole, kannattaa vuoka voidella hyvin<br />
8. Itselläni iski epäilys kun taikina oli vielä kovin löllyvän näköistä paistamisen jälkeen, mutta kun se sai tasaantua, lopputulos oli silti hyvä. Paistamisen jälkeen päällystin taikinan vaahtokarkeilla ja laitoin hetkeksi takaisin uuniin niin, että vaahtokarkin sisäosa sulaa hieman ja päällipuoli inan ruskistuu<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihN31SimDP64_muqXXr569hyHqa6yJEnH5b5PsAojPgZut_cmE7ObT9_801lN9KzX2jsGu4ti33XpyqmAYjUKcd-5r3RFfvSPGIJUS4zKOOH3ewckC7uyXYBgVg3QL2AvHlyj-BI1KVMI/s1600/2015-01-24+02.46.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihN31SimDP64_muqXXr569hyHqa6yJEnH5b5PsAojPgZut_cmE7ObT9_801lN9KzX2jsGu4ti33XpyqmAYjUKcd-5r3RFfvSPGIJUS4zKOOH3ewckC7uyXYBgVg3QL2AvHlyj-BI1KVMI/s1600/2015-01-24+02.46.25.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaahtokarkit hieman paisuvat uunissa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
9. Oman kiireen/tehokkuuden mukaan jo brownieita paistaessa kannattaa aloittaa kinuskin keittäminen. Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan keittymään ja sekoita tasaiseksi. Levyä ei kannata ihan täysille pistää, mutta seos on tarkoitus saada kiehumaan. Kannattaa sekoittaa aina välillä, sillä sokeri pikkuhiljaa liukenee kermaan, ja kiehumisen alkaessa voi lämpöä vielä hieman pienentää (kuitenkin pitäen seoksen kiehumassa). Sekoita vähän väliä, että ei pala pohjaan ja jotta tulee tasaista jälkeä, väri muuttuu vaaleasta pikkuhiljaa siirappimaiseksi ja koostumus paksummaksi. Kinuski on valmista, kun kylmään veteen tiputettu kinuskipisara pysyy nätisti pallomaisena eikä liukene tasaisemmin veteen. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqpon1hctGKzKD4Bmy4GSnXNDXRkrNNGZvy23LQwv1o_s90T4-3LP6k9IdmalhIxzJvhcB-j6uaMGH73Uj4z2J4HnZqsV2mlrZq_Rv0hyphenhyphen8xEHWv0wQY50NQ8U-bF6cWVOfSttYCqCI0Cg/s1600/2015-01-24+02.16.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqpon1hctGKzKD4Bmy4GSnXNDXRkrNNGZvy23LQwv1o_s90T4-3LP6k9IdmalhIxzJvhcB-j6uaMGH73Uj4z2J4HnZqsV2mlrZq_Rv0hyphenhyphen8xEHWv0wQY50NQ8U-bF6cWVOfSttYCqCI0Cg/s1600/2015-01-24+02.16.18.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kinuskin aloittaminen. Pinnoitetun<br />kattilan kanssa kannattaa käyttää<br />muovista vispilää!</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tässä vaiheessa usein kinuski olisi loppuun viety ja valmis, mutta koska kinuskin tekeminen on meidän taloudessa ollut miehen bravuuri, en voinut tehdä täysin samanlaista, jottei jouduttaisi kiusalliseen tilanteeseen, jossa pitää arvioida, että kumpi tekee tämän paremmin! Lisäsin siis joukkoon muutaman suklaapalan, ja sekoitin tahnan tasaiseksi. Hieman viilennyttyään kinuski kaadetaan vaahtokarkkien päälle (kaikkea ei ole pakko käyttää, sopii myös suuhun tai jäätelölle!), ja koko hössäkkä kannattaa siirtää jääkaappiin kiinteytymään (älä laita tulikuumaa vuokaa jääkaappiin ettei se pilaa muita ruokia :D). Valmista! Tästä syö itsensä kipeäksi, mutta ehkä joskus täytyy tehdä niin. Tätä on vaikeaa syödä, enkä suosittele ensitreffeille, mutta ah tämä on hyvää epäterveellistä kauheutta!Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-79639402847090533372015-01-19T00:09:00.002+02:002015-01-19T00:09:48.298+02:00Bilekausi alkakoon?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6gn9FAxKUuVhUcYH0DNOIMP54LIbYXsY4lhcPr82RafpgD8Ecv8YB95kmfTF8QYQqjhBhHT6sA6hDFdU3b08IVhxGv_h3_VBWK5DIM7-DTl8h9HFHnGJZ2OjUUohgT1rZ8c0w2QoLrjw/s1600/DSC_0496-L.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6gn9FAxKUuVhUcYH0DNOIMP54LIbYXsY4lhcPr82RafpgD8Ecv8YB95kmfTF8QYQqjhBhHT6sA6hDFdU3b08IVhxGv_h3_VBWK5DIM7-DTl8h9HFHnGJZ2OjUUohgT1rZ8c0w2QoLrjw/s1600/DSC_0496-L.jpg" height="133" width="200" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Torstaina virittäydyttiin Katkon fuksiporukalla koulun jatkumisen tunnelmiin, ja vietettiin hengailuiltaa yo-kylän kerhiksellä. Oli hauskaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia tuttujen kanssa, ja nähdä niitäkin, jotka koulussa ovat niin eri kursseilla, etteivät tule yliopiston käytävillä kuin sattumalta vastaan. Iltaan mahtui höpöttämisen lisäksi beer bongia, boolia ja muuta pelailua, ja illan päätteeksi suunta kävi kohti Venusta, jossa TuKY, Lex ja TLKS järjestivät Back to School bileet siihen tyyliin, mitä *kröhöm* varakkailta järjestöiltä voi olettaa!<br />
<br />
Koko baari oli koristeltu teeman mukaisesti avaruustyyliin, ja pientä ihmistä kummastuttavat 3D efektin luovat koristeet koko yläkerran katossa saivat minut ainakin aivan ymmälleni ja ihastelemaan hullaantuneena! Paikalle oli värvätty myös useita (ilmeisesti) nimekkäitä DJ:tä pitämään tunnelmaa yllä, ja siitä ei ollut pulaa! Oma illanviettoni jäi kirjaimellisesti kuivemmaksi kuin olin olettanut, sillä suurin osa matkalle varaamistani rahoista unohtuivat miekkosen taskuun, jonka passitin alkoholikauppaan puolestani. Hups.<br />
<br />
Lähes totaalinen rahattomuus ei saanut kuitenkaan iltaani pilalle, kukkaron pohjalla pyörineet pikkukolikot riittivät narikkamaksuun ja yhteen juomaan, ja päätin keskittyä seuraani enemmän. Jossain vaiheessa sattumalta törmäsin vanhaan yläastetuttuuni, jonka kanssa vaihdoimme pitkät ja lämpimät kuulumiset, pohdimme mitä vanhoista yhteisistä tutuista on mahtanut elämässään tulla, ja miten suurta ylpeyttä vanhat opettajamme (hieman odotuksien vastaisesti) saisivat meistä tuntea, jos tietäisivät mihin on elämä ne pienet murkut vienyt. Loppuillasta kadotin kaikki tutut, joten menin itsekseni tanssimaan ja nauttimaan vielä hieman koristeista (taidan olla vähän vinksahtanut). <br />Tämän kerran kirjoitusta eivät höystä omat valokuvani, vaan nämä otokset on poimittu tapahtuman sivuilta! :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHvy3yptZ4z3sfte7J_TM834TDSftlJhZjCNLWjotqW11nBNTnJa_jo9RAxPwyjtaj0qWFVgJRQrz5wz3EU59GoH5GKJVp4UmnVAqai1W498fxp323pz1uCeoQKkeh6ICz4p4OLW8ro8/s1600/DSC_0498-L.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHvy3yptZ4z3sfte7J_TM834TDSftlJhZjCNLWjotqW11nBNTnJa_jo9RAxPwyjtaj0qWFVgJRQrz5wz3EU59GoH5GKJVp4UmnVAqai1W498fxp323pz1uCeoQKkeh6ICz4p4OLW8ro8/s1600/DSC_0498-L.jpg" height="133" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Back to School</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-46334462923974541432015-01-13T21:45:00.000+02:002015-01-13T21:45:31.707+02:00Arki kutsuuNiin se vaan minunkin lomani loppui ja opiskelun + velvollisuuksien maailma kutsuu. Maanantaina heti pärähti kaksi uutta kurssia liikkeelle ja lisää tulee pienen lumivyöryn tavoin. Toistaiseksi en ole joutunut paniikin valtaan, mutta tämä vuoden alkupuoli on selkeästi taas haastavampi, ja loppua (kesää) kohden helpottaa. Loman loppumisen aiheuttamassa kauhutilassa tulin lukeneeksi kaksi kirjaakin loppuun, ensimmäisen mielensäpahoittajani sekä ehkä pieneksi klassikoksi muodostuneen "Satavuotas joka karkasi ikkunasta ja katosi". Molemmat olivat erittäin kevyttä ja huumorinsävyttämää lukemista, ja vaikkei mitään ylen hauskoja tai mullistavia olleet kumpikaan, pidin molemmista, ja ne sopivat mielentilaani varsin hyvin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikfcRYee6cD7gMMP0F8oP0M_2nB0rnBX45MNaUG7B0-pIHK2g7bKMQjUNcM2OEZvFogXQ9eBxJUBjdiUjP1sTK0BwhH3SPe0UWLlajqrW2aXmd3i37QjyHobv4u3UeQD48Fj7U07d0dQk/s1600/2015-01-08+00.12.12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikfcRYee6cD7gMMP0F8oP0M_2nB0rnBX45MNaUG7B0-pIHK2g7bKMQjUNcM2OEZvFogXQ9eBxJUBjdiUjP1sTK0BwhH3SPe0UWLlajqrW2aXmd3i37QjyHobv4u3UeQD48Fj7U07d0dQk/s1600/2015-01-08+00.12.12.jpg" height="200" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joululahjaksi saatu pingviini saa<br />jatkaa lomailua vielä vaikka ja kuinka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaikka arkeen siirtymistä maustoikin armoton vitutus ja haluttomuus, paha mieli meni yllättävän nopeasti ohi kun pääsi yliopiston tiloihin. Edu, olen täällä taas! Tuttujen naamojen näkeminen ja kuulumisten vaihtaminen sai nyrppynaaman hymyyn, ja onneksi leppoisa luennoitsija potkaisi vuoden käyntiin. Ehkä tämä ei olekaan ihan niin paha pala kuin ajattelin. Osa kursseista on jopa aika kiinnostavan kuuloisia, ja pippaloitakin on jo näkökentässä! Ainoa ankkuri, joka yrittää vetää minua pohjalle kanssaan tällä hetkellä on neuropsykologian tuleva koe, jota olen typeryyksissäni lykännyt viimeiseen uusintakertaan.. Myös opiskeluihin liittymättömiä virallisia asioita olisi yksi jos toinenkin hoidettavana, mutta meinaa laiskuus iskeä. Helpointa on jäädä sohvalle pelaamaan, ehkä olen aktiivinen ensiviikolla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO2pMvh5OjE41ynCKdW0SeSe8HlKCTiH93uLQsr1tvAKwcaW-wRgU1vcAYfFbEVQDGYHyvmRTMSKHRsEhBijxdYCEAkYi7wlvzRbC9dwD4IHEi8OUkHBAYeVXqOc1j-an2vN10OTTqmJk/s1600/2015-01-12+11.09.58.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO2pMvh5OjE41ynCKdW0SeSe8HlKCTiH93uLQsr1tvAKwcaW-wRgU1vcAYfFbEVQDGYHyvmRTMSKHRsEhBijxdYCEAkYi7wlvzRbC9dwD4IHEi8OUkHBAYeVXqOc1j-an2vN10OTTqmJk/s1600/2015-01-12+11.09.58.jpg" height="150" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luentosalia täyttää taas opiskelijoiden <br />tyhjät päät</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-446591735330256427.post-3213459377688818452015-01-05T14:04:00.000+02:002015-01-05T14:04:50.589+02:00Pähkinänsärkijä ja ÅSTHuhheijaa, uusi vuosi pyörähti taas käyntiin! Loppuneesta vuodesta jäi kyllä lämpimät ja kiitolliset mielikuvat, ja nyt en malta odottaa mitä tämä uusi tuo tullessaan! Tiedossa on jo etukäteen muutama kohokohta, jotka odottavat kun päästään vuoden jälkimmäiselle puoliskolle, mutta uskon, että myös alkuvuodesta tapahtuu kaikkea jännittävää! Pääsen esimerkiksi ensimmäistä kertaa juhlistamaan vappua yliopistolaisena, ja kihisen jo innosta! Tulossa on myös mm. teatterireissu katsomaan Turun kaupunginteatterin näytelmää "Seili", woohoo!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS6riSgrIfJERHEmnBMNO0d8cb-jlswZ6v-U4ZSGughVkj9VLoVwNZD4sBjUi3GFalv3wALncYZ8WeQuIwKdhx3P5FlLIz3qmNzJYe0OmxGqTzcsPg7T9uHEj-HLxKhLjctnsuOjhsDpM/s1600/2014-12-30+19.35.30.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS6riSgrIfJERHEmnBMNO0d8cb-jlswZ6v-U4ZSGughVkj9VLoVwNZD4sBjUi3GFalv3wALncYZ8WeQuIwKdhx3P5FlLIz3qmNzJYe0OmxGqTzcsPg7T9uHEj-HLxKhLjctnsuOjhsDpM/s1600/2014-12-30+19.35.30.jpg" height="200" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ÅST väliajalla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Teattereista puheenollen ÅST oli jännittävä kokemus! Ensinnäkin keskustassa oli aivan järkyttävä autoruuhka, enkä meinannut saada autoa parkkiin minnekään (yleensä kuuden jälkeen on kohtalaisen helppo löytää yksi jos toinenkin parkkiruutu läheltä mitä tahansa). Päästin muut seuralaiset kyydistäni ja lähdin epätoivon ja raivon vallassa kärkkymään ympäri keskustaa huonolla menestyksellä. Varmaan 15 minuutin pyörimisen jälkeen vihdoin sain sammuttaa koneen, ja juoksin puolikilometriä korkokengissä loskaista alamäkeä kohti teatteria... Siitä kuitenkin alkoi uskomaton kokemus, sillä olin jo kohtalaisen varma, että joutuisin odottamaan väliaikaan asti, ennen kuin pääsisin edes sisälle, mutta ei! Teatterin aula oli täynnä henkilökuntaa, ja heti sisään astuessani kaikki selvästi tiesivät kuka olen, hämmentävää! Rivakoin mutta ystävällisin askelin minut johdatettiin ensin narikkaan (maksut on jo maksettu, et tarvitse lappua kun kyllä me tiedetään mihin tämä laitetaan!) ja siitä sain henkilökohtaisen oppaan, joka kartan kanssa johdatti minut ensin yläkertaan ja sieltä omalle paikalleni penkin tarkkuudella (sattuuhan sitä, näytös on juuri vasta alkanut muutamia minuutteja sitten)! Siis WAU! Olin ajattelemattomana antanut koko laukkuni seuralaisilleni, koska siellä oli liput sun muut tarpeelliset, ja olin varma, että olen ongelmissa kun jouksen teatteriin ilman pääsylippuani tai edes rahaa, mutta kumpaakaan en tarvinnut ! Näin upeaa palvelua en ole saanut todella pitkään aikaan, ja ensimmäinen vartti näytöksestä menikin täysin pöllämistyneenä ja tyytyväisenä. <br />
<br />
Näytelmä itsessään oli kaunis, vaikka ajattelin sen olevan vielä enemmän klassisen baletin tyylistä. Esiintyjät olivat ihailtavan taidokkaita, ja toteutus oli monin paikoin mukaansatempaava. Koska kyseessä oli kuitenkin kokoperheen teos (joka voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa), muutamissa kohdissa alkoi ärsyttää se, miten näytelmä itsessään "pysähtyi" ja alkoi keskittyä väkinäiseen lasten naurattamiseen, tai toisinaan hieno kohtaus saatettiin "pilata" lisäämällä siihen jotain lapsille hauskaa hölmöilyä. Kriittisyydestäni huolimatta tahdon joskus mennä uudelleen sekä ÅSTn upeaan teatterisaliin (kuvassa) että balettinäytökseen.<br />
Tirppihttp://www.blogger.com/profile/11892344286416611833noreply@blogger.com0