Klustermus tuo kesän (tavalla tai toisella)

Jokaisella on varmaan omia perinteitä, joista haluaa väkisinkin pitää kiinni ja joista saa suurta nautintoa lähes tottumuksenomaisesti. Minulle eräs tällainen asia on Raumalla vuosittain järjestettävä Klustermus. Rento, ilmaisen sisäänpääsyn hengailutapahtuma, jossa pienet ja innokkaat bändit pääsevät esittelemään puuhiaan samalla kun festivaalikansa voi rauhaisasti picnik-hengessä vaihtaa kuulumisia alueen nurtsilla. Olen ravannut tapahtumassa jo varmaan liki 10 vuotta, ja se on aina kesän alussa se asia, joka lämmittää sydäntäni aivan erityisellä tavalla. Paluu vanhaan kotikaupunkiin herättää muistoja, ja usein väkisinkin tulee törmättyä vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa on mielenkiintoista vaihtaa nopeat kuulumiset.

Muistan miten vuosia ja vuosia putkeen klustermus on omalla tavallaan ollut se tapahtuma, joka käynnistää kesän. Viileiden ja huonojen ilmojen jälkeen kesäkuun alussa oleva tapahtuma on taatulla varmuudella tuonut mukanaan lämpimän kesäpäivän, jolloin on saanut ensimmäiset rusketusraidat näkyville ja elämä on ollut nautinnollista. Valitettavasti viimevuosina tämä luvattu ihanuus on kääntynyt jokseenkin päälaelleen..

Rakkauden kupla

Muutamina viimevuosina on hyvät ilmat vaihtuneet sadekuuroihin. Tälläkertaa hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Aluksi vettä ripsautteli vain hiukkasen, ja naureskelimmekin että kyllä kesä varmaan kuivaa minkä kastelee. Mutta ei, vettä tuli useamman Esterin edestä, ja käyttöön piti ottaa ties millaisia keinoja pienenkin kuivan alueen säilyttämiseksi kehossa, esimerkkinä kuvassa näkyvät huomiovaatteet ja kertakäyttösadetakeista rakennettu (rakkauden kuplanakin tunnettu) suoja. Hemmetin hauskaa meillä silti oli, musiikki kuulosti hyvältä ja koko tapahtuma sai olon haikeaksi: Klustermuksen tulevaisuus on uhan alla rahoituksen karsiuduttua kriittisesti. Vuodesta toiseen ilmaistapahtuman järjestäminen ottaa koville, ja toistaiseksi on epävarmaa, onko pala nuoruuttani (ja elämääni) kuihtumassa. Voi olla, että kävelimme alueelta pois viimeistä kertaa yhdessä </3

Raparperia <3

Järkyttävä saderyöppy kyllä johti seuraavana päivänä upeaan ja pilvettömään keliin *huokaus*. Kesä pyörähti käyntiin päivän liian myöhään. Eräs merkki kesästä on myös raparperi, ihana kirpeän makea virkistäjä. Isoäitini on tavan mukaisesti tuonut minulle annoksen raparperia kun he pappani kanssa vaan malttavat tulla mökiltä kaupunkiin käymään, ja täällä sitä odotetaan kielet pitkänä. Tälläkertaa se muotoutui kakuksi, nam!

Maanantaina lähdin hoitamaan järjestöni asioita, sillä ensivuonna on tiedossa Katkon vuosijuhlat, ja niitä varten pitäisi valita juhlapaikka. Olimme sopineet tapaamisen erään paikan kanssa keskustassa, ja koska minulla oli hyvin aikaa, päätin lähteä matkaan reippaasti jalan. Miten ihanaa onkaan asua Turussa <3 Matkani kulki ensin sirenien tuoksuttaman lähiöalueen poikki, sitten ylpeästi yliopistokampuksen läpi, tuomiokirkon ohi jokirantaan. Olen ehkä ihan hörhö, mutta olen ihastunut tähän kaupunkiin todella paljon! Kuljin monen pienen kaupunkipuiston ja terassin ja muun kauniin paikan ohi ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Juhlapaikkakin vaikutti varsin lupaavalta, vaikka jännityskertoimeni kasvoi huomattavasti kun sain kuulla olevani AINOA henkilö joka järjestöni puolesta on tulossa paikalle toisen henkilön sairastuttua.

Kirjaston ovelta, suoraan jokirannassa
ja kutsuvien terassien äärellä

Parisataa metriä kirjastolta yliopistolle
vastaan tulee tuomiokirkkopuisto

Jotenkin viikonlopun jälkeen olen tuntenut oloni todella energiseksi. Vuju-asioiden hoitamisen lisäksi olen kokenut saavani paljon muutakin aikaiseksi. Päätin pyrkiväni tekemään koko kesän ajan opintoja, jotta voin nostaa opintotukea ja erityisesti jotta pääsen tästä epävarmuuden tilasta. Jotenkin se, että kokoajan mielentaustalla vaivaa ajatus siitä, että jostain pitäisi saada töitä, joita ei ole olemassa eikä varsinkaan tarjolla, raastaa omaa jaksamista erittäin rankasti, ja jatkuvasti on sellainen olo, ettei ansaitse nauttia kesästä ja omasta olemisestaan. Jos jotain työmahdollisuuksia tulee, en niitä tyrmää, mutta nyt kun alustava suunnitelma on kasassa, voin jatkaa elämääni ja luvalla mennä välillä pihalle nauttimaan olostani sen sijaan että jatkuvasti rankaisisin itseäni henkisesti asioista, jotka näennäisesti ovat tekemättä. Tämän kunnaiksi kävin jopa kirjastossa lainaamassa IHAN NORMAALIN KIRJAN ikuisten tenttikirjojen sijaan, sillä koen ansaitsevani kesälomaa. Kesäopinnot voi suorittaa joustavasti koko kesän ajan silloin kun itselleen parhaiten sopii, joten en ihan vielä ala niitä stressaamaan.

Ei ole ollenkaan ihme, että jokiranta on
erittäin suosittu hengailupaikka kesällä

Educarium (ja publicum).
Kesäopinnot kutsuvat