Vapauden viimeinen ilta

Miten tämä viimeinen lomaviikko tuntuukin valuvan ihan sormien välistä? Ainakaan se ei auttanut, että olin perjantain ja lauantain kipeänä.. Toisaalta totaalinen vuoteelle antautuminen varmaan jää kaihoisiin muistoihin, kun tästä lähtee raivolla painamaan kohti tutkintoa, joten pitää arvostaa näitäkin päiviä.

Loppuviikolla meillä oli tyttöjen kanssa näpertelykerho, joka koostui sopivasti hyvästä seurasta, ruoasta (itse väkerrettyä pizzaa!) ja tälläkertaa korjuen tekemisestä. Sain myös tehtyä elämäni ensimmäisen helmiliskon monien mutkien jälkeen, mutta toinen puoliskoni on piilottanut sen johonkin tänne kotikolon/läävän uumeniin (tällä viikolla PITI siivota).

Korvikset ja rannekoru, jee!

Olen onnellinen kun ilmat viilenevät. Syksy on ehkä lempi vuodenaikani <3 Kesällä meidän kämpässä oli kuumempaa kuin amazonilla, ja jokainen liikahduskin sai hien valumaan kuin niagara, joten nyt hihkun ilosta, kun pitkästä aikaa voin iltaisin vetää villikset jalkaan, keittää kupin teetä ja linnottautua viltin alle. Kynttilätkin ovat päässeet jo kasvavaan kulutukseen, ihanaa!

Tänään on tosiaan mun kesälomani viimeinen päivä, ja olen vähintäänkin kauhuissani. Lisäksi tänään on kastepäiväni, jota vietän nimipäivänäni, kun ei tällaista kummajaisnimeä missään kalenterissa ole. Näiden molempien kunniaksi mentiin ulos syömään, ja suunnaksi otettiin pitkään mielen perukoilla ollut Viikinkiravintola Harald. Kolme ruokalajia myöhemmin olen todella onnellinen siitä huolimatta, että olen täydellisessä repeämispisteessä! Löysin edestäni alkusalaattia, vuohenjuustokanaa ja ruusunmarja-raparperihyvettä, ja saatoin vähän maistella myös seuralaiseni lautasen antimia. Äitini käyttämää(/keksimää?) sanontaa lainatakseni, "kyllä nyt suu napsaa!". Ehkä mä uskallan huomenna eksyä sinne yliopistonmäelle, kun olen edelleen ruokakoomassa. Wish me luck!